Selkävaivaiset! Miten terveydenhuolto on kohdellut teitä?
Minulla on synnynnäiset (tai lapsuudessa kehittyneet, varmuutta ei ole) selkä- ja lonkkavika, jotka oireilivat jo nuorena, mutta silloin ei vielä kukaan osannut asiasta huolestua. Muutama vuosi sitten aloin kärsiä kivuista, jotka ovat pahentuneet koko ajan. Kaikenlaista kulumaa ja tulehdusta on, rakenteellinen vika todettiin kuvissa jo vuosia sitten. Fyssarilla olen käynyt ja jumppaohjeet ovat joskus vähän lieventäneet kipuja, mutta eivät vieneet niitä pois. Lääkärissä olen ravannut välillä enemmän, välillä vähemmän. Nyt taas enemmän.
Selkä ja lonkka ärtyvät erityisesti tietyistä työasennoista, joita nykyinen työni vaatii. Olenkin jättäytynyt osa-aikaiseksi ja silti joudun liian usein jäämään sairaslomalle, koska en kerta kaikkiaan kykene työskentelemään. Olen sinnitellyt työssä, vaikka se on usein tuskallista.
Pääasiassa minua on hoidettu julkisella puolella, osittain yksityisellä. Kerta toisensa jälkeen saan vain lisää kipulääkkeitä. Niistä on nykyään jo enemmän haittaa kuin hyötyä, koska vatsa kärsii ja kipuja ne lääkkeet eivät poista. Vatsansuojalääkkeet tietysti on, mutta ei tuo jatkuva lääkkeiden popsiminen siltikään hyvää tee.
Fyssari tuntuu olevan ainoa, jota tilanteeni kiinnostaa, mutta ei hänkään ihmeisiin pysty. Jumppailu tosiaan helpottaa välillä hetkellisesti. Liikun (ohjeistuksen mukaisesti) mahdollisimman paljon, jotta saisin tukilihakset pidettyä kunnossa ja veren kiertämään. Olen hoikka ja ollut koko ikäni liikunnallinen. Tämä vuosia kestänyt kipuhelvetti alkaa viedä sekä elämäniloni että työkykyni.
Leikkaushoito olisi vaihtoehto, mutta lääkäri ei tähän suostu. Veljeni on käynyt saman tyyppisen ruljanssin läpi rakenteellisten vikojen takia ja hän sai avun leikkauksesta. Miten ihmeessä saisin lääkärin uskomaan, että johonkin tässä on pakko edetä? Olen alle 30 v. nainen ja elämäni menee hukkaan.
Kommentit (12)
Miten voi vastata kun et kerro mikä vika sulla on
Sillä tavalla että vaikka kuvissa on todettu minulla erittäin vakava ongelma niin aina läkäriin soittaessa minulle sanotaan "olet liian nuori, ei sulla voi olla selkä kipeänä" ja luuri korvaan. :)
Ylimielisesti. Kyseessä oli akuutti alaselkävaiva.
Lääkäri ei suostu leikkaaman, miksi ei?
"Nää pystyt kuitenki käveleen. On kuule palio semmosia jotka -- "
Perusteluna, miksi selkää ei tutkittu.
Minulla on selkävaivoja ja skolioosi. Ikinä ei ole edes tutkittu tai kommentoitu mitenkään. Olettavat varmaan, ettei mitään hätää ole, kun pystyn kävelemään?
Hyvin vaihtelevasti. Terveyskeskuksen lääkäri kirjoitti mielellään kipulääkkeitä ja suunnilleen heitti ulos todeten samalla: "Kattellaan". Yleisessä terveysneuvonnassa oltiin ihan pihalla, ja jos olisin heidän neuvojaan noudattanut, olisin varmaan pyörätuolissa. Sen sijaan sairaaloissa suhtauduttiin pääosin asian vaatimalla vakavuudella. Mitä nyt yksi hoitaja oli täysi k***pää, joka ei ymmärtänyt mistään mitään, tai oli muuten vaan sadisti ja ääliö.
Sain monisteella jumppaliikkeitä ja akuuttiin vaiheeseen Panacodia. Pari alinta nikamaa samaa kappaletta. Kuulemma synnynnäinen vika.
Lähetteen sain fysiatrille työterveydestä.
Tosin 6kk oli jono, joten kävin omasta pussista yksityisellä ja hänen kauttaan lannerangan magneettikuvissa, jossa löytyi välilevypullistuma L4-5 välistä.
Leikkausta ehdotti fysiatri toisella käynnillä. Onneksi en mennyt vaan valitsin omatoimisen keskivartalon kuntoutuksen vaihtoehdoksi. Kuukaisa tein erilaisia harjoitteita, lankkuja jne. ja nyt on keskivartalon stabiloivat lihakset niin hyvässä tikissä, että ranka kuormittuu huomattavasti vähemmän kuin ennen.
Eipä ole vuosiin selkä enää vaivannut. Ja sikspäkki tuli sivutuotteena.
Neljä vuotta juoksin lääkäriltä toiselle, ennen kuin sain lähetteen röntgeniin. Löytyi kasvain.
Totesivat selkävaivoista, että luultavasti rappeumaa. Kuitenkaan kuvata ei kuulemma tarvitse, koska eihän asialle mitään mahda? Olen siis nuori ja kivut eivät mitään mahdottomia. Myöskin magneettikuvaukseen pitkäjono, joka varmaan vaikuttaa asiaan.
Onko notkoselkä?