Sairastatko jotain tautia, jonka vuoksi päätit jättää lapset hankkimatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on asperger ja hänen isällään oli se myös, en usko että jaksaisin kahden assin kanssa olla. Miehessäkin on kädet täynnä vaikka häntä rakastankin. Itselläni on ppp välillä niin ärhäkkä että olen sairaslomalla kun kämmenet ja jalkapohjat märkivät. Ei tulisi lastenhoidosta mitään noina aikoina

ppp?

Kämmenien ja jalkapohjien märkärakkulat. Krooninen se on joten hyvä kausi ei ikinä kestä loputtomiin. Ja ennen kuin joku käskee lopettaa tupakoinnin haluan mainita etten ole ikinä polttanut. Kun tähän keksittäisiin joku oikea lääke niin ehkä voisin harkita lasta.

Mulla parani noin vuoden kuluttua kun aloin syömään vähähiilihydraattisesti ja puhdasta lisäaineetonta ruokaa. Eli en tiedä oliko syy minulla viljoissa, margariinissa/rypsiöljyssä (rypsiöljyn käytön on todettu pitävän elimistössä tulehduksia yllä), joissain lisäaineissa -niitä on niin paljon etten osaa määritellä, että mikä niistä tekee itselle huonoa (kaikki lisäaineet ei ole myrkkyä mutta suurin osa niistä on ihan turhaa kamaa), natriumglutamaatti tosin on selkeä päänsäryn aiheuttaja. Mutta juu. Yksinkertainen ruokavalio, paljon kasviksia, kohtuudella hedelmiä, sokeri ja viljat pois (Sokerikin ylläpitää tulehdustiloja), maustamattomia lihoja, paljon yrttejä, sipulia (sipulissa on antihistamiinia ja tulehdusta lievittäviä aineksia), pippuria, kurkumaa. Suolaa tarpeeksi.

Narkomania, alkoholismi ja skitsofrenia.

Meillä kulkee suvussa niin paljon jo pelkkiä mielisairauksia, sekä isän että äidin puolella, että olen jo pitkään miettinyt, kannattaako tässä tilanteessa tehdä sitä yhtäkään lasta. Jokainen meidän sisarussarjastamme on mieleltään jollain tapaa sairas ja jokainen on käynyt vuosia terapiassa jossain vaiheessa elämäänsä sekä syönyt mielialalääkkeitä. Meitä on viisi. Pelkään, että ongelmat vaan vahvistuisivat jälkikasvulla. En tahdo tahallani tuoda lasta tähän maailmaan kärsimään oman päänsä sisällä, kun tiedän millainen helvetti se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoinen lastenhankinta pohjautuu aina itsekkäisiin motiiveihin. Mihin muuhun se voisi pohjautua? Yhteiskunnallisiin syihinkö? Enpä usko kenenkään ajattelevan yhteiskunnan hyötyä miettiessään lasten saamista.

Jaa, minun lapsettomuutani pidetään yleisesti itsekkyytenä. Lapsia hankkineet syyllistävät minua mm. siitä, että heidän lapsensa joutuvat maksamaan minun, lapsettoman, eläkkeen. Muutenkin he pitävät velvollisuutenaan jatkaa sukuaan isovanhempien, suvun perinteiden, hienojen geenien tai kulttuurin säilyttämiseksi. Tätä he kutsuvat epäitsekkyydeksi.

Mä aina mietin, että millaisissa piireissä te liikutte jotka koette että lapsia hankkineet syyllistävät teitä lapsettomia itsekkyydestä?

Minulla on lapsi, ja mielestäni on päivänselvä asia että minä olen ollut itsekäs tavallaan kun olen hänet hankkinut. Siis siinä mielessä, että en voi olla varma mitä elämä tuo lapselleni, en voi tietää tuleeko hän olemaan onnellinen vaikka olisin kuinka täydellinen vanhempi. Myös ihan maapallon kannalta lasten hankkiminen on itsekästä, mutta toisaalta mielestäni tässä isompi ongelma on suhtautumisemme kehitysmaihin: köyhyys lisää väestönkasvua ja ehkäisyn saatavilla olemattomuus ja siihen liittyvät uskonnolliset suhtautumiset ovat ongelma myös. Samoin kuin naisten raiskaukset kehitysmaissa, josta siis seuraa myös ei-toivottuja raskauksia. Tavallaan on turhaa mielestäni syyllistää ihmisiä niin kauan lasten hankkimisesta matalan väestönkasvun maassa, kun emme edes saa aikaiseksi sitä että ihmiset voisivat muualla hankkia halutessaan vähemmän tai ei ollenkaan lapsia halutessaan. Lapsettomuus ei ole kaikille vaihtoehto, vaikka sitä itse toivoisi.

Huntingtonin tauti geeneissä (olen testauttanut). Periytyvä siis, tosin vain 50/50. En tahdo tehdä lapsia kun olen nähnyt mihin sairaus johtaa.

Vierailija kirjoitti:

Epilepsia. Vaikka on tällä hetkellä hallinnassa lääkkeillä en halua ottaa riskejä.

Oliko syynä riskit kohtaukseen raskausaikana? Vai ettet pystyisi kohtausten takia hoitamaan lasta? Vai pelkäätkö että se periytyisi lapselle?

Itselläni on myös epilepsia ja lääkkeillä hallinnassa. Enpäs ole koskaan edes ajatellutkaan, että se voisi vaikuttaa perheen perustukseen, kun ei ole koskaan tullut puheeksi lääkärin kanssa.. :(

Vaikea migreeni, ei sen kummemmin kohtalokas sairaus.

En kyllä olisi hankkinut lapsia ilman migreeniäkään. Ihan siksi, että jokainen lapsi mielestäni ansaitsee vain parasta, parhaan äidin ja parhaan isän. Itse en ole kovin hyvä ihminen enkä pystyisi olemaan paras äiti. Enkä halua näiden keskinkertaisten geenieni jatkuvan.

Tauti nimeltä rationaalinen ajattelu.

Aika moni onki jo ehtinyt vastata samaa. Mielenterveys mullakin syynä. Anoreksiaa ja epätyypillistä syömishäiriötä 20 vuotta takana. Saman verran masennusta...ja ei, en ole kuollut vieläkään. Anorektikkona oon todella huono. En oo koskaan ollut pakkohoitorajalla tai saanut sydämenpysähdystä. Mielen sairaus tämä onkin. Enkä harmaasävyiseen maailmaani haluaisi lasta tuoda. Toisaalta, en liiemmin pidä lapsista ylipäätään. Siksikin ihan luonnollisen tuntuista olla hankkimatta niitä.

Jos syynä on mielenterveys, tarkoittaako se sitä, että terve mieli ei lapsia kaipaa?