Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tältä ystävyys tuntuu vuosien yksinäisyyden jälkeen
30.05.2016 |
Kun ensimmäistä kertaa olin tosiaan menossa ystävättären kanssa käymään kahvilassa, laskin hurjan epäuskon vallassa päiviä, tunteja tapaamiseen. Olin ihan varma, että viime hetkellä tulee "jotain". Ei tullut! Hän tuli js meillä oli niin hauskaa, etten illalla meinannut saada untakaan nostattavalta fiilikseltäni!
Kerran hän sitten laittoi viestinkin miten kiitollinen oli siitä, että osuin hänen tielleen. Että hän oli rukoillut hyvää ystävää sitten sai minut. Siis hänkö oli saanut MINUT? Sitä viestiä luin monta kertaa, en voinut uskoa että siellä se vain oli yhä kännykässä paikallaan, eikä kadonnut mihinkään. Itkin hartaasti, kymmenen vuoden yksinäisyys pakeni sydänalasta niin että kipeää teki.
Voi että, nyt minulla on joku, joka vastaa puhelimeen, joka innostuu ihan mistä vain, joka nauraa, joka muistaa minua. Jolla on hauskaa kanssani, jolle saatoin viedä ystävänpäivälahjankin!
Yhtäkkiä tuntuu, että jokainen päivä on iloinen ja elämä maistuu hyvältä. Tunnen itseni tärkeäksi ja hyväksi ihmiseksi. Olen niin hyvällä mielellä, saan taas asioita aikaiseksi, mieli pursuaa luovia ideoita! Rakastan miestä ja lapsiakin enemmän kuin vuosiin 😆
Ja kun olen iloinen ja itsevarma, yhtäkkiä ystäviä on tullut lisääkin. Ensin yksi lisää, sitten kolme uutta.. Ystävyys vain kasvaa kuin lumipallo ja leviää ihmisestä seuraaviin. Ja olen niin hyvillä mielin siitäkin, että sain kutsun pihatalkoisiin :D
Välillä oikein kuulostelen miltä tuntuu olla yksin... Yksin vaan ei enää yksinäinen. Ja sitten kurkistan vasta viestit tai pyydän jotakuta mukaan vaikka uimaan, ja se tuntuu joka kerta yhtä ihmeelliseltä, että ystävä tosiaan haluaa nähdä ja lähteä! Se on niin tajutonta yhä, en voi oikein käsittää vieläkään.
Eivätkä lapset enää katso niin surullisina. En tiennytkään kuinka paljon he murehtivat äidin yksinäisyyttä.
Kommentit (31)
Vau kylläpä voi tulla hyvä mieli tuntemattoman puolesta! Jatka samaan malliin ap, olet varmasti uuden ystäväsi ansainnut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on uusi ystävä ja olen iloinen!
Tämän avauksen takia päätin tarttua puhelimeen ja soittaa kaverille, jota en ole nähnyt aikoihin. Pyysin häntä lähtemään kanssani rannalle ja jätskille huomenna.
Pitää oikeasti muistaa olla kiitollinen ystävistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, Ihanaa! Onnea ystävyyksistä niitä kannattaa vaalia!:) Itse olen vuosien jälkeen huomannut kuinka olenkin hyvälle ystävälleni ollutkin vain roskasäkki, johon purkaa pahaa oloa. Kyllä jokainen kuitenkin ansaitsee tulla arvostetuksi ihmisenä ja ystävänä, eikä niin että pidetään itsestäänselvänä.
Oho! Mäkin sain muuten äsken viestin kaverilta ja se kertoi toiveestaan tavata.
Se on ihan perus, en siis taivaaseen nouse vaikka nähdään.
Olen kaivannut vuosikausia ystävää jota vois tavata vaikka päivittäin...
Oon pettynyt kun pitkäaikainen ystäväni ei tule koskaan käymään( koska ahdasta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oho! Mäkin sain muuten äsken viestin kaverilta ja se kertoi toiveestaan tavata.
Se on ihan perus, en siis taivaaseen nouse vaikka nähdään.
Olen kaivannut vuosikausia ystävää jota vois tavata vaikka päivittäin...
Oon pettynyt kun pitkäaikainen ystäväni ei tule koskaan käymään( koska ahdasta).
Olen onnellinen teidän puolesta, itse kärvistelin asian kanssa pitkään... mutta ei -ystävä- jätä käymättä ahtauden takia.
Hei, ap täällä palailee kertomaan miten nyt jatkuu!
Yksi ystävä toi mukanaan monta lisää. Yhtäkkiä minulla onkin yhden käden sormien verran ihmisiä, joiden kanssa mennä leffaan. konserttiin, illanviettoon! Ihan kuin elämä olisi alkanut uudestaan :)
Tuntuu ihan siltä, että mitä enemmän saan, sitä enemmän voin antaa takaisin ja taas lumipalloefekti kehrää lisää ystävyyttä.
En tiedä yhtään miksi nyt tuli taitekohta, mikä sen teki etten enää olekaan yksin kaiken sen kanssa mitä tahtoisin antaa. Saan antaa, saan ottaa vastaan, eikä kukaan laske ystävyysvelkoja. Ihmettelen jokaista uutta päivää, jona minua toivotaan mukaan jonnekin tai jona saan vastauksia omiin ideoihini.
Tämä kaikki saa mielen niin kiitolliseksi, että tahdon joka päivä muistaa miten paljon yhden ihmisen yksi tärkeä sana voi merkitä yksinäiselle ihmiselle. Pidän silmät auki ja koitan olla se ihminen, joka onnistuu jonakin päivänä sanomaan ne tärkeät ensimmäiset ystävälliset sanat edes yhdelle, joka ei ole kuullut niitä vuosiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas oikea hyvänmielen ketju. Tälläisiä lisää!
Alue: Aihe vapaa
Totta. Ei muakaan harmita se tuollaisten kaverien menetys, vaan se että tuon parempia kavereita en ilmeisesti ansaitse eikä mua haluta tuon paremmin kohdella. Parempi se yksin on kuin kynnysmattona. Uusien kavereiden löytäminen onkin sitten liki mahdotonta.