Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tältä ystävyys tuntuu vuosien yksinäisyyden jälkeen

Vierailija
30.05.2016 |

Kun ensimmäistä kertaa olin tosiaan menossa ystävättären kanssa käymään kahvilassa, laskin hurjan epäuskon vallassa päiviä, tunteja tapaamiseen. Olin ihan varma, että viime hetkellä tulee "jotain". Ei tullut! Hän tuli js meillä oli niin hauskaa, etten illalla meinannut saada untakaan nostattavalta fiilikseltäni!

Kerran hän sitten laittoi viestinkin miten kiitollinen oli siitä, että osuin hänen tielleen. Että hän oli rukoillut hyvää ystävää sitten sai minut. Siis hänkö oli saanut MINUT? Sitä viestiä luin monta kertaa, en voinut uskoa että siellä se vain oli yhä kännykässä paikallaan, eikä kadonnut mihinkään. Itkin hartaasti, kymmenen vuoden yksinäisyys pakeni sydänalasta niin että kipeää teki.

Voi että, nyt minulla on joku, joka vastaa puhelimeen, joka innostuu ihan mistä vain, joka nauraa, joka muistaa minua. Jolla on hauskaa kanssani, jolle saatoin viedä ystävänpäivälahjankin!

Yhtäkkiä tuntuu, että jokainen päivä on iloinen ja elämä maistuu hyvältä. Tunnen itseni tärkeäksi ja hyväksi ihmiseksi. Olen niin hyvällä mielellä, saan taas asioita aikaiseksi, mieli pursuaa luovia ideoita! Rakastan miestä ja lapsiakin enemmän kuin vuosiin 😆

Ja kun olen iloinen ja itsevarma, yhtäkkiä ystäviä on tullut lisääkin. Ensin yksi lisää, sitten kolme uutta.. Ystävyys vain kasvaa kuin lumipallo ja leviää ihmisestä seuraaviin. Ja olen niin hyvillä mielin siitäkin, että sain kutsun pihatalkoisiin :D

Välillä oikein kuulostelen miltä tuntuu olla yksin... Yksin vaan ei enää yksinäinen. Ja sitten kurkistan vasta viestit tai pyydän jotakuta mukaan vaikka uimaan, ja se tuntuu joka kerta yhtä ihmeelliseltä, että ystävä tosiaan haluaa nähdä ja lähteä! Se on niin tajutonta yhä, en voi oikein käsittää vieläkään.

Eivätkä lapset enää katso niin surullisina. En tiennytkään kuinka paljon he murehtivat äidin yksinäisyyttä.

Kommentit (31)

Vierailija
1/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihana viesti <3

Vierailija
2/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oi kuinka ihana kirjoitus! :) <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihanaa! :)

Vierailija
4/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olipa yllätys, että "yksinäisellä" ihmisellä on kuitenkin ne mies ja lapset.

Vierailija
5/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvin kirjoitettu! Tuolta se todella tuntuu, pitkän yksinäisyyden jälkeen ystävän saaminen.

Vierailija
6/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyynellet tuli silmiin tätä lukiessa.

yksinäinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ei ole oikeastaan ystäviä muuta kuin perheeni. Tuttavia kyllä. En ole kuitenkaan yksinäinen.

Jäin miettimään aloituksen lukiessani kaipaisinko sittenkin läheistä ystävää. En taida osata olla ystävä tai perheeni on vain se joukko jonka kanssa haluan eniten olla.

Kiva kuulla ap että olet tyytyväinen ystävyyteen. Ehkä olen hitusen kateellinen siitä että osaat nauttia ystävyydestä noin paljon.

Vierailija
8/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyynellet tuli silmiin tätä lukiessa.

yksinäinen

Minä voin uskoa mitä ajattelet. Olin niin kauhean kauan niin kauhean yksinäinen, että ystävyyden saaminen tuntui yhtä kipeältä aluksi kuin se pojaton yksinäisyys aiemmin. Ihan oikeasti se hyväkin sattui ja itketti ihan kuin lapsena, kun äidin syli oli ainoa lohduttava paikka maailmassa.

Toivon kovasti, että sinullekin jonakin päivänä kävelee vastaan oikea ystävä. Se on näköjään ihan mahdollista piiiitkänkin ajan jälkeen. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä kautta tutustuit tuohon ensimmäiseen ystävääsi?

Vierailija
10/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olipa yllätys, että "yksinäisellä" ihmisellä on kuitenkin ne mies ja lapset.

Niin no, yksinäisyyden kokemuksia on erilaisia. Toiset kokevat suurta yksinäisyyttä vaikka työpaikalla, vaikka työtovereita tai alaisia on kymmeniä. Toiset on unohdettu laitokseen. Toiset ovat yksin jopa parisuhteessa. Ja on ihmisiä, joilla ei ole perhettä eikä sukuakaan. Varmaan ysinäisyyden määrällä ei voi edes "kilpailla". Kyllähän se tunne on ihan omakohtainen.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mitä kautta tutustuit tuohon ensimmäiseen ystävääsi?

Harrastuksen. Meillä oli harrastusporukan juhlat, enkä siellä oikein tuntenut ketään, kunhan kuljin mukana virallisessa osuudessa. Tämä nainen sitten tuli esittäytymään ja tervehtimään, kysymään olenko se-ja-se. Hän tunnisti minut muista yhteyksistä ja jäimme juttelemaan tarkemmin. Siitä se sitten lähti, huomasimme tulevamme juttuun. Lopulta löysimme lisää yhteisiä harrastuksia ja kiinostuksen kohteita myös muualta.

ap

Vierailija
12/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyynellet tuli silmiin tätä lukiessa.

yksinäinen

No niin tuli, tosin mä sain kyyneleet silmiini (no okei, pillahdin itkuun) siitäkin kun tietokone 10 päivityksen jälkeen yllättäen totesi, että internet ei ole sama ilman sinua, hankitaanpa yhteys takaisin

toinen yksinäinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli hyvin kiteytetty. :) Itsekin olen paininut kauan vähäisen ystävämäärän kanssa. Ja aina tuntuu ihanalle kun sellaisen toisinaan jostain löytää. Siis hyvää juttuseuraa ihmisestä, joka haluaa joskus tavatakin. Sitten valitettavasti tulee myös pelko sen menettämisestä, mutta pitää vähän kliseisesti ajatella, että se juttu kantaa jos on kantaakseen eikä voi tehdä kuin parhaansa. 

Vierailija
14/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toi on muuten niin totta, että sitä pelkää hirveästi ihan viime minuutille asti että puhelin piippaa viestiä että tapaaminen peruuntuu. Kai sitä vaan on niin tottunut jatkuviin ohareihin ja hylkäämiseen että sitä pitää jo oletusarvona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten niin totta, että sitä pelkää hirveästi ihan viime minuutille asti että puhelin piippaa viestiä että tapaaminen peruuntuu. Kai sitä vaan on niin tottunut jatkuviin ohareihin ja hylkäämiseen että sitä pitää jo oletusarvona.

Olen yrittänyt nyt ihan oikeasti päästä tuon fiiliksen yli. Tai sellaisen povailun, että kyllä tämä kohta loppuu kuitenkin. Kun sellainen epävarmuus näkyy päällepäin ja toimii itseään toteuttavana ennusteena. Päätin, että ei tämä ystävyys lopu mihinkään! Nautin nyt ja toivon että heilläkin on yhtä kivaa kanssani.

Enkä suostu pelkäämään viivästynyttä yhteydenottoa tai peruuntunutta tapaamista lopun aluksi. Ihan oikeasti elämään tulee kyllä yllätyksiä ja peruutuksiakin ihan oikeista syistä. Lisäksi ajattelin, etten enää levitä itseäni kuin kynnysmatoksi jokaisen jalkoihin, sanon itsekin ei silloin kun siihen on tarvetta. Tämä tuntuu sujuvan hyvin näin :)

ap

Vierailija
16/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä taas menetin kaikki ystäväni, kun lakkasin olemasta kynnysmatto ja sanoin takaisin kun mua kohdeltiin kurjasti ja väärin esim just noista viime minuutin ohareista ja olipa siellä niitäkin ohareita joista ei edes ilmoitettu. Esim mun synttärit joille kutsuin kaikki ystäväni ei tullut kukaan. Osa ilmoitti ettei pääse, osa sanoi tulevansa ja jätti tulematta ja suurin osa ei reagoinut mitenkään. Samalla porukalla oli vietetty muita synttäreitä, mutta nämä mun synttärit oli sitten kaikille ylimääräiset.

Vierailija
17/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihana teksti, kaikkea hyvää sulle! <3 itse olen melko yksinäinen, ystäviä ei oikein ole, mutta tää sun teksti antoi kyllä toivoa! Kiitos siitä.

Vierailija
18/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta haluan sanoa uudestaan, että suosittelen lämpimästi Facebookin ystäväryhmiä!

Vierailija
19/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä taas menetin kaikki ystäväni, kun lakkasin olemasta kynnysmatto ja sanoin takaisin kun mua kohdeltiin kurjasti ja väärin esim just noista viime minuutin ohareista ja olipa siellä niitäkin ohareita joista ei edes ilmoitettu. Esim mun synttärit joille kutsuin kaikki ystäväni ei tullut kukaan. Osa ilmoitti ettei pääse, osa sanoi tulevansa ja jätti tulematta ja suurin osa ei reagoinut mitenkään. Samalla porukalla oli vietetty muita synttäreitä, mutta nämä mun synttärit oli sitten kaikille ylimääräiset.

Sama. Tosin olen nyt onnellisempi jopa täysin yksin kuin sellaisten kavereiden kanssa, jotka eivät pitäneet minua minään. Mutta oli aika kurja tajuta, että seurani ei kelpaakaan kun en suostu aivan kaikkeen ja siedä epäluotettavuutta.

Vierailija
20/31 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ap tosi iloinen sun puolesta! ^_^ 

Ja toivon kaikille yksinäisille ystäviä. <3