Te äidit, joilla on 3-4 lasta!

Lapset 2v, 4v ja 6v.

Iltasatu: 4v ja 6v nukkuvat kerrossängyssä. Isä lukee heille iltasadun. Minä luen iltasadun ja nukutan 2v.

Kaupassa käynti: 2v istuu kärryissä, 4v ja 6v kulkevat kauniisti kärryn vieressä. Auttelevat hedelmien punnitsemisessa, tuotteiden keräilyssä kärryyn, pakkaamisessa yms.

Oma aika: Salilla on lastenhoito. Jos lähden lenkille/kaverille niin mies hoitaa lapsia ja toisinpäin.

Meillä lapset esim. auttavat huoneidensa siivouksessa, pöydän kattamisessa, 6v viikkaa jo hienosti vaatteitaan vaatehyllyyn. Isommat leikkivät yhdessä paljon omia juttujaan. Kaikki ovat kuitenkin sen ikäisiä että viihtyvät esim. puistossa ja eväsretkillä hyvin. Meille tämä kolme lasta on juuri se mitä toivoimme :) Ihmiset ja lapset ovat toki erilaisia, meilläkin on perusterveet ja rauhalliset lapset. Jokaiselle riittää aikaa ja syliä; viikoittain toinen meistä käy isompien kanssa uimassa niin saavat ja sillä välin pienin saa erityistä huomiota. Ihan tyytyväisiä arkeen olemme.

Kiitos vastauksesta! Voi kun sait kuulostamaan teidän arjen helpolta. Tosin, voihan se ollakin juuri tuollaista! Ihana kuulla, että saitte juuri sen lapsiluvun jota toivoitte ! :) -ap

Iltasatuja luin aina pienille, vieläkin luen usein vaikka lapset 9-12 vuotiaita mutta nauttivat. Kaikki kolme kuuntelevat samalla kun luen.

Kaupassa kävin usein illalla kun mies oli lasten kanssa. Jos useampi pieni mukana niin pienin liinaan, toisiksi pieni ostoskärryjen lapsen istuimeen ja esikoinen käveli (oli tosi rauhallinen eli ei ongelma).

Meillä muuten kaikki kolme allergisia (edelleenkin). Ruokajutut on ollut haastavia tyyliin yksi allerginen rukiille ja toinen vehnälle ja kolmas molemmille näille. Samoi sopivat rasvat ristiin. Eli leipomiset ym todella haastavia. Vieläkin leivon kaiken ilman vehnää, ohraa, ruista, tattaria, kanamunaa, maitoa jne.

Itse olen välillä miettinyt että olisi todella rankkaa jos olisihan yksi lapsi. Meillä lapset rupesivat leikkimään jo pienestä yhdessä. Eli vanhempana ei juurikaan tarvi "viihdyttää" lapsia koska heillä on toisensa.

Joskus harmittaa kun ei kerkeä olla paljoa yhden kanssa. Toisaalta usein teen jotakin esikoisen kanssa kun toiset leikkivät tunnin tai kaksi vintissä kaksistaan. Samoin nykyään usein jollain lapsista kavereita meillä jolloin eivät varsinkaan kaipaa äidin seuraa. Nappaan jonkun välillä kahden keskeiselle kauppareissulle. Toista pyydän kaveriksi laittamaan ruokaa jne.

Tsemppiä pian helpottaa kunhan kasvatat lapsen ja opetat omatoimisuutta sopivassa määrin.

Mulla on 14, 11 ja 8 vuotiaat. Omaa aikaa alkaa olla liikaakin: kauppaan ei lähde kukaan kaveriksi, lapset liehuvat kavereidensa kanssa kaikki ne ajat kun eivät ole harrastuksissaan ja koulussa. Joskus illalla saa vielä jonkun heistä hetkeksi kainaloon ennen nukkumaanmenoa. Lomat on ihan parhaita, kun ollaan perheen kesken jossain hevonkuusessa. Eli mitä yritän sanoa: tuo on ihan älyttömän lyhyt aika elämää, kun lapsi/ lapset on pieniä. Se on usein rankkaakin, sitä en kiellä. Mutta palkinto on mahtava, kun näkee miten lapset ovat onnellisia, tasapainoisia ja pärjääviä. Jos se sitä johtuu, että joka ilta se sadun jaksoin lukea ja olla heidän elämässään tiiviisti, se oli todellakin sen väärti. Ja nauti, ihan oikeasti, se teini ei enää kainaloon kömmi pusuttelemaan.  

Kaikista vain ei ole edes yhden lapsen äideiksi.. Meillä on kolme lasta, 3kk, 2v. ja 4v. Yleensä joko minä tai mies käydään yksin kaupassa, mutta jos "joudun" käymään lasten kanssa kaupassa miehen työreissujen vuoksi niin vauva on kantorepussa, 2v. istuu kärryissä ja 4v. tulee pikkukärryjen/korin kanssa perässä ja auttaa ostostenhaussa, no problem!

Kotona isommat leikkii paljon keskenään, ovat kuin paita ja peppu, joten saan touhuta vauvan kanssa rauhassa ja toki isommat haluavat välillä auttaa viemällä vaipan roskiin yms. Vauva tietysti nukkuu vielä paljon joten kahvit ehtii juoda rauhassa ja syömään.

Iltapäivällä mies tulee kotiin, syödään ja jompi kumpi lähtee vaikka salille tai kaverilla käymään, jos haluaa omaa aikaa. Viikonloppuisin on vapaammin valittavissa mihin aikaan haluaa käydä omilla asioillaan.

Ei meillä kolme lasta ole sitonut tai uuvuttanut yhtään sen enempää kuin yksi lapsi. Yhden lapsen kanssa oli melkeinpä vaikeampaa kun oli niin vaativa ja seurankipeä, heti kun sai pikkusiskon niin muuttui paljon tyytyväisemmäksi eikä paljoa äitin jaloissa roikkunut sen jälkeen.

Meillä neljä ja alkavat olla jo aikuisia.

Kaupassa kävin päivällä, kun mies oli töissä. Siksi, että illalla jäi aikaa enemmän omaan harrastukseen. Hoisin muutenkin päivällä siksi tärkeimmät hommat pois alta.

Omaa aikaa oli päivittäin ihan hyvin. Harrastukseni vei n. 3-5 kertaa viikossa aikaa ja pidin sen myös lasten ollessa pieniä.

Satuja...aikaahan tuosta on, mutta luin sadut yleensä ennen nukkumaanmenoa. Lapset oppivat hyvin, että nukahtavat ilman nukuttamista, kun sadut ja pesut ja muut hoidettiin ennen sänkyynmenoa.

Ja allergisia ja astmaatikkoja löytyy tästäkin perheestä.

Nyt joskus miettii, että voi kun saisi edes yhden päivän takaisin, kun olivat pieniä. Oli se niin ihanaa, kun kömpivät päiväunille kainaloon. Nyt ei nuoret paljon kainaloon kömmi enää

Onko teillä koskaan omaa aikaa? Millaista se on? Kaipaatteko omaa aikaa? 

Lasten ollessa pieniä oma aikani oli kauppareissu lähikauppaan, pari kertaa vuodessa kampaajalle ja kerran hammaslääkärille. Lisäksi lyyhyitä liikuntalenkkejä yksin, miehen hoitaessa silloin lapsia. Kaipasin enemmän omaa aikaa ja miehen kanssa yhteistä aikaa, mutta tukiverkkojen puutten vuoksi ei sitä saatu järjestymään. Vastavuoroisuuskaan ei oikein toiminut leikkipuistotuttujen kanssa.

Lasten kasvettua otan omaa aikaa sen verran kuin tahdon ja tarvitsen, eikä se ole edes vaikeaa.

Luetteko lapsillenne iltasatua?

Isän tehtävä. Minä vain silloin, jos mieheni ei ole kotona. Meillä on arki ollut sen verran äitipainotteista, että isälle on annettu tämä omaksi jutuksi.

Kuinka aika riittää jokaisen lapsen kohdalla? 

Alussa oli välillä syli täynnä, mutta muuten jaksamisen suhteen vaikeinta oli esikoisen kanssa kahdestaan, seuraava lapsi oli helppo ja kolmas toikin silkkaa iloa tullessaan. Meilläkin on ollut allergioita. Lisää lapsia en tahtonut, kun alkoi tuntumaan, että tässä on kasvatettavaa ihan kylliksi. En tahtonut ottaa riskiä, että olisimme saaneet hyvin vaativan tai sairaan lapsen, joka olisi vienyt aikaamme jo olemassa olevilta lapsiltamme. Tämä tuli mieleen, kun esikoinen oli se vaativin. Lisäksi imetin jokaista kauan ja tuntui, että en ollut valmis jatkamaan imetystä useita vuosia eteenpäin. Imetys oli toki mukavaa kun se onnistui, mutta sitovaa myös. Viimeinen synnytyskin oli helppo, josta palauduin nopeasti, enkä tahtonut ottaa riskiä vaikeasta raskaudesta, joka esim jättäisi paikkani löysäksi.  Ajattelin, että parempi jos saan olla näin terveenä äitinä.

Kuinka käytte kaupassa?

Lasten ollessa pieniä saatoin mennä lähikauppaan yhdessä heidän kanssaan. Yksi tai kaksi oli rattaissa ja toiset pitivät rattaista kiinni. Opetin heidät tähän alusta asti. Pukeminen ja riisuminen oli raskasta ja joskus kaupassa tuli itkua, jolloin poistuin nopeasti. Laitoin ostoskorin lähelle työntöaisaa ja lapset keräsisivät pyytämäni perusruokaostokset. Mies teki illalla  painavammat ostokset. Minä saatoin käydä yksin myös kaupassa.

Lasten kasvettua he käyvät harvoin kaupassa.

Kolme lasta. Asioita helpottaa se, että taloudessa on aivoilla ja kätevillä käsillä varustettu toimeen ryhtyvä mies.

Mulla on omaa aikaa aina silloin kun en ole töissä, toisaalta se töissä oleminenkin on omalla tavallaan mun omaa aikaa. Se että tässä pyörii yksi alle kouluikäinen, ei sitä aikaa juuri verota. Pystyn varsin hyvin tekemään esim käsitöitä siinä samalla kun katson televisiota ja lapsi leikkii legoilla. Ruokaa laittaessa lapsi tulee joko auttamaan, tai sitten se ei tule vaan tekee jotain muuta itsekseen.

Päivittäin käydään ulkona; lenkillä, pyöräilemässä, asukaspuistossa... Puistossa lapsi leikkii lasten kiipeilytelineissä yms ja minä "treenaan" semmoisilla kuntolaitteilla, mitä sinne puistoon on pystytetty. Niissä on mulle liian vähän vastusta, mutta tuleepa sitten vaikka vaan venyteltyä.

Koululaisia huomioin kun sitä tarvitsevat, esim läksyt, surut, murheet, ilot. Siinä samalla voi tilanteesta riippuen tehdä muutakin, kuten kuoria perunoita.

Kaupassa käynti on ihan simppeliä. Lapsi tai useampi autoon ja kauppaan. Otetaan ostoskärry ja ladotaan tavarat kyytiin ja mennään kassalle maksamaan. Pakataan kamat, mennään autoon ja hurautetaan kotiin. Mikä tässä on niin vaikeeta? Kaikki muutkin menemiset ja tulemiset hoituvat. Asiaa tosin helpottaa se, että silloin kun näitä juttuja harjoiteltiin, niin oltiin jämäkkiä vaaditun käytöksen suhteen. Jos riehuminen alkaa ja tulee jotain itkupotkua, niin ostosreissu jää siihen ja mennään kotiin. Sitten jää ostamatta maidot, jugurtit, murot ja muut ruuat ja syödään sitä mitä kotona on, oli se sitten nötköttiä makaronilla, hanavettä ja iltapalaksi puuroa ilman höysteitä tai mitä ikinä kotona sattuu enää olemaan. Aika äkkiä jokainen lapsi oppi sen, että äiti on tosissaan ja tuloksena ei-niin-maukasta kotivararuokaa. Hyvästä käytöksestä voi ansaita vaikka tikkarin.

Siivouspäivänä annan jokaiselle tehtäviä, koululaiset kyllä jo tietävät mitä tuleman pitää ja osaavat jo ilman eri kehoitusta aloittaa keittiön siistimistä tai viedä mattoja ulos, hakea omat vaatteet narulta, tuoda omat lakanat pyykkiin ja sen sellaista.

Niin vielä siitä omasta ajasta. Jos minulla on viikonloppuna omaa menoa, mies kyllä vahtii lapsia tai hankitaan lastenvahti. Sopimalla näistä selvitään.

Minulla on 4 lasta, 16 v., 14 v, 11 v. ja kävelemään opetteleva vauva, sekä tytärpuoli.

Taaperot ovat tunnetusti hankalia viihdyttää lyhytkestoisen keskittymiskykynsä vuoksi. Voin vakuuttaa, että taaperoaika menee ohi, ja omaa aikaa löytyy, kun lapset alkavat leikkiä keskenään. Yhden lapsen viihdyttäminen on työläämpää, koska aikuisen mielikuvitus on yleensä paljon kuivempi kuin lapsen. Huomannet ikäeroista, että välit meillä on lyhyet. Nyt kun on tämä yllärivauva, niin olen kyllä työllistetympi viihdytyksessä, kuin silloin, kun lapset oli lyhyellä ikäerolla ja istuivat lelujen keskellä keksimässä toisilleen tekemistä. Onneksi isommat välillä auttavat.

Esikoiseni on vielä erityislapsi. Esikoinen oli niin vilkas ja karkaavainen kauppareissuilla, että hänelle piti olla turvallisuussyistäkin valjaat (suosittelen!).

Vauvan isä osallistuu paljon enkä ala haukkua ex-miestäkään, joka muista vioistaan huolimatta hoiti isänhommansa ja kotityöt ihan kunnolla. Pääsin ja pääsen lenkille ilman lasta. Lisäksi käyn kahdesti viikossa uimassa ja minulla on asioita, joille en voi aina ottaa vauvaa mukaan. Mutta meitä on kaksi vanhempaa ja mummit ja sisarukset lapsineen päälle. Täällä käy vilske.

En enää lue iltasatua, mutta luin aikanaan. Otin lapset kainaloon, ja sitten luettiin. Se oli tärkeä hetki meille kaikille. Ota vesipullo lukupaikan lähelle, jos kurkku kuivaa. En koe sitä oman ajan menetyksenä, varsinkaan, jos luettiin Viirua ja Pesosta, tai Pekka Töpöhäntää. Peppikin on hauska, oikein odotan että taas luetaan.

En yhtäkään muksuani antaisi pois sen oman ajan takia. Kyllä sitä oli ihan riittävästi. Kyllä minä tiedän silti sen tunteen, kun kaikki olivat unessa ja Hesari vielä lukematta, mutta tilaisuus koitti vajota sohvaan ja hallita kaukosäädintä ypöyksin. Onnenhetki. Nyt tajuan, että oma aika on myös sitä perheen kanssa vietettyä aikaa. Pallopelejä, maijan pelaamista, monopolia, legotornia, hiekkakakun tekoa puistossa, liukumäkeä ja onkireissuja. Nautin tästä uusintakierroksesta. Löydä ap lapsi itsestäsi ja luovu sinkkutyylistäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta. Asioita helpottaa se, että taloudessa on aivoilla ja kätevillä käsillä varustettu toimeen ryhtyvä mies.

Mulla on omaa aikaa aina silloin kun en ole töissä, toisaalta se töissä oleminenkin on omalla tavallaan mun omaa aikaa. Se että tässä pyörii yksi alle kouluikäinen, ei sitä aikaa juuri verota. Pystyn varsin hyvin tekemään esim käsitöitä siinä samalla kun katson televisiota ja lapsi leikkii legoilla. Ruokaa laittaessa lapsi tulee joko auttamaan, tai sitten se ei tule vaan tekee jotain muuta itsekseen.

Päivittäin käydään ulkona; lenkillä, pyöräilemässä, asukaspuistossa... Puistossa lapsi leikkii lasten kiipeilytelineissä yms ja minä "treenaan" semmoisilla kuntolaitteilla, mitä sinne puistoon on pystytetty. Niissä on mulle liian vähän vastusta, mutta tuleepa sitten vaikka vaan venyteltyä.

Koululaisia huomioin kun sitä tarvitsevat, esim läksyt, surut, murheet, ilot. Siinä samalla voi tilanteesta riippuen tehdä muutakin, kuten kuoria perunoita.

Kaupassa käynti on ihan simppeliä. Lapsi tai useampi autoon ja kauppaan. Otetaan ostoskärry ja ladotaan tavarat kyytiin ja mennään kassalle maksamaan. Pakataan kamat, mennään autoon ja hurautetaan kotiin. Mikä tässä on niin vaikeeta? Kaikki muutkin menemiset ja tulemiset hoituvat. Asiaa tosin helpottaa se, että silloin kun näitä juttuja harjoiteltiin, niin oltiin jämäkkiä vaaditun käytöksen suhteen. Jos riehuminen alkaa ja tulee jotain itkupotkua, niin ostosreissu jää siihen ja mennään kotiin. Sitten jää ostamatta maidot, jugurtit, murot ja muut ruuat ja syödään sitä mitä kotona on, oli se sitten nötköttiä makaronilla, hanavettä ja iltapalaksi puuroa ilman höysteitä tai mitä ikinä kotona sattuu enää olemaan. Aika äkkiä jokainen lapsi oppi sen, että äiti on tosissaan ja tuloksena ei-niin-maukasta kotivararuokaa. Hyvästä käytöksestä voi ansaita vaikka tikkarin.

Siivouspäivänä annan jokaiselle tehtäviä, koululaiset kyllä jo tietävät mitä tuleman pitää ja osaavat jo ilman eri kehoitusta aloittaa keittiön siistimistä tai viedä mattoja ulos, hakea omat vaatteet narulta, tuoda omat lakanat pyykkiin ja sen sellaista.

Niin vielä siitä omasta ajasta. Jos minulla on viikonloppuna omaa menoa, mies kyllä vahtii lapsia tai hankitaan lastenvahti. Sopimalla näistä selvitään.

Iltarutiinit unohtui. Illalla jompi kumpi meistä vanhemmista pesee kuopuksen hampaat ja minä luen iltasadun. Joskus koululaisetkin tulevat kuuntelemaan, jos kirja on heidän mielestään mielenkiintoinen. Lukemiseen menee vartista puoleen tuntiin ja sitten lapset käyvät nukkumaan. Sitten onkin omaa tai parisuhdeaikaa vielä ainakin kolme tuntia tuhlattavana.

Vierailija kirjoitti:

Tämän viestin tarkoitus ei ole mollata, vaan ihan aidosti ihmettelen muutamia asioita!

Olen itse yhden lapsen äiti ja olemme mieheni kanssa päättäneet, ettei meille tulee enempää

lapsia. Yksinkertaisesti siitä syystä, että omat voimavarani eivät riittäisi enää "edes" toiseen lapseen.

Ainokaisemme on allergialapsi, joka tosin voi hieman mielipiteeseeni vaikuttaa. Kuitenkin.

Onko teillä koskaan omaa aikaa? Millaista se on? Kaipaatteko omaa aikaa? Itse kaipaan ja saan päivittäin

lapsen ollessa päiväunilla aikaa vain itselleni.

Lasten ollessa pieniä omaa aikaa oli päiväunien aikaan. Lököttelin sohvalla ja luin kirjaa, tai ratkoin ristikoita, tai neuloin, esimerkiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Luetteko lapsillenne iltasatua? Kuinka aika riittää jokaisen lapsen kohdalla? Luen n. 30min iltasatua

iltaisin ja sen jälkeen suuni on jo ihan kuiva! Nautin iltahetkistä, mutta myönnän, että sen jälkeen

olen "Jes" -fiiliksellä, kun iltahetki on ohi ja lapsi laittaa pään tyynyyn.

Iltasatu on kuulunut meillä nukkumaanmenorutiineihin jo ihan pienestä. Silloin kun oli vain yksi tai kaksi lasta (meillä on vanhemmilla lapsilla vuoden ikäero), istuttiin nojatuolissa lapset kainalossa, kolmosen liityttyä joukkoon siirryttiin vanhempien isoon sänkyyn köllöttelemään ja lukemaan. Iltasadun lukemisessa vuoroteltiin isän kanssa ja kaikkien mielestä juuri iltasatuaika oli sitä laatuaikaa parhaasta päästä. Meillä on luettu kaiken kaikkiaan valtavasti kaikenlaista, mukaan lukien harrypotterit ja Grimmin alkuperäiset hurjat sadut. 

Säännöllisissä iltarutiineissa oli ainakin meillä se hyvä ominaisuus, että kun niitä vain orjallisesti noudatti, tiesi että homma sujuu loppuun saakka ja tuloksena oli kolme tyytyväisenä unten maille seilaavaa vekaraa.

Vierailija kirjoitti:

 Kuinka käytte kaupassa? Itse koen taaperon kanssa kaupassa käynnin melko työlääksi. Joskus menee kivasti,

on kiltisti ja kaikki hoituu hyvin, mutta toisinaan juoksee mua pakoon, haluaa ottaa kaiken hyllystyä tms. Tämä

on tosin vältettävissä kun ajoitan kaupassakäynnin päikkäreiden jälkeen.

Nostan teille kaikille äideille hattua, osaatte tän ehkä paremmin kuin minä itse!

Yleensä hoidettiin viikonlopulla isot ostokset (koko perhe tai jompikumpi vanhemmista)  ja viikolla haettiin täydennyksiä (tavallisesti minä kävin lasten kanssa vauvavapaalla ollessa tai työhön jo palattua piipahdin ruokakaupassa ennen lasten hakua hoidosta).  Ei meillä ole lapset koskaan tehneet kiusaa tai raivonneet kaupassa (poikkeus: kerran Ikeassa tunnin kassalle-jonottamisen jälkeen).  Ohjeistusta on käyty läpi ennen kauppareissua ja sen aikana monet monet kerrat ja perusteltu, miksi niin toimitaan, ja jos se ei ole tuntunut menevän jakeluun, ollaan turvauduttu siihen, että "koska isä/äiti sanoo, että siksi".  Lapset ovat saaneet auttaa tavaroiden keräämisessä, ollaan puhuttu niistä,  matkalla kauppaan ja takaisin on pelattu sanapelejä ja tehty milloin mitäkin, että reissu sujuisi. 

Mulla kolme lasta kahden vuoden ikäeroilla. Helpompaa kolmen kanssa on kuin yhden tai kahden, mun kokemukseni siis.

Musta on paljon helpompaa, kun on enemmän kuin yksi lapsi. Yksi lapsi vaatii niin paljon vanhempien huomiota. Enkä siis tarkoita vain negatiivisessa mielessä vaan siinä mielessä, että sillä ei ole koskaan ketään muuta siinä vieressä tukena/turvana/apuna/seurana/jne. kuin joko äiti tai isä.

Meillä on kolme lasta ja on se vaan niin ihanan helpottavaa kuultavaa, kun viereisessä huoneessa pienempi kysyy apua isommalta ja isompi auttaa. Ei tarvi äidin olla jatkuvasti solmimassa nuken paidan nauhoja tai irrottamassa legoja toisistaan jne.

Toki se on myös härdelliä, mutta aina voi sanoa puolisolle, että nyt tarvis vähän happea ja että jätän lapset nyt sulle kotiin, niin pääsen yksin kauppaan.

Minä sain yhden lapsen (esikoisen) ympärille järjestettyä aikanani isomman shown kun myöhemmin perhekoon kasvettua. Jotenkin olin the äiti ja kuvittelin maailman pyörivän yhden tarpeiden ympärillä. Olen kyllä häpeissäni sen aikaisesta käytöksestäni.

lapset 5,8 ja 10

nuorimmalle 8v lukee iltasadun (ihan mielellään), allutestistä tulikin sitten täydet pisteet

harvemmin käyn lasten kanssa kaupassa, pärjäävät keskenään sen ajan

lapset leikkii ja touhuaa keskenään lomillakin mulla on ruhtinaallisesti omaa aikaa

yhden lapsen äitinä oli helvettiä

No miun arkeen kuuluu viiden lapsen kaitseminen, vain kaksi nuorinta on omia, mutta kolme muuta kuuluvat arkeemme lähes yhtä paljon kuin omat. Eivät ole miehenkään lapsia, mutta en ala tarkemmin kertomaan miksi nämä kolme muuta lasta ovat kanssamme päivittäin, ihan jottei mua tunnisteta :D

Iät ovat ikähaitarilla 2-13v.

Vanhimmat lapset eivät iltasatuja kaipaa, ja alkavat nukkumaan ihan itse. Kaksi nuorinta nukkuvat kanssani, joten iltasatu luetaan molemmille yhtäaikaa.

Kaupassa käyn yleensä vain kahden nuorimman kanssa, istuvat sellaisissa autokärryissä. Joskus vanhempi lapsi kävelee mukana ja auttaa punnitsemisessa yms.

Omaa aikaa mulla ei juuri ole, mutta en kovin usein ole sitä osannut kaivatakkaan. Silloin kun kuitenkin päätän lähteä vaikka lenkille ilman lapsia, niin lapset ovat isänsä ja vanhempiensa kanssa. Yleensä kyllä käydään lenkillä porukalla, kesäisin siten, että kolme isointa ajaa omilla pyörillään ja kaksi nuorinta on pyörän "peräkärryssä".

H25.

Meillä vasta yksi lapsi, leikki-ikäinen, toinen syntyy pian. En ole suorittanut äitiyttä, rennosti ja rakastavasti on menty, toki rajat on, lapsi on ollut vauvasta asti hyvin vilkas ja sosiaalinen, mutta sinänsä melko helppo ja mutkaton tapaus. Omaa aikaa ei ole ollut kovin paljoa, sen mitä mies on lapsen kanssa tai lapsi on nukkunut yöunille/päikkäreille, nyt ei nuku enää päikkäreitä. Mutta en ole ollut mitenkään kuormittunut. Veikkaan, että jos toinen lapsi on edes suurin piirtein "samaa sarjaa", ettei tyyliin kipeä/allerginen/suuritarpeinen, niin lungilla linjalla jatketaankin, ja lapsista on toisilleen paljon seuraa, kun pienempikin kasvaa, viihtyvät paremmin kuin yksi lapsi. Kauppakäynnit yms askareet ja kotityöt on aina hoituneet helposti, esikoinen on helposti viihtyvää sorttia ja tykkää höpötellä ihmisille ja istuskella kauppakärryssä, toivottavasti uusikin tulokas oppii saman tyylin, onhan se kauppakäynti, kerhot, leipominen, askartelu yms. Pientä vaihtelua arkeen. Miehen kanssa toivoisimme, että saataisiin kaikkiaan kolme lasta, n. 3v ikäeroa joka lapsen välissä, mutta meillä on vaikeahko lapsettomuus taustalla, eli kaksikin on jo tosi hyvin. :)

7v 6v ja 3v lapset.meillä arki sujuu loistavasti kun pihalla käy päivittäin ulkona illalla.kauppareissut menee parhaiten ku antaa lasten osallistua laittamalla tavaroita kärryyn,punnaamalla vihannekset yms meillä 6v diabetes poika,lisähommaahan siinä on mm yölliset verensokeri mittaukset hypojen takia.kesän olen kaikkien kanssa kotona,syksyllä jatkuu opinnot.iltasatua luetaan ennen nukkumaan menoa sohvalla kaikki yhdessä rykelmässä,koska en voi 2 huoneessa olla samanaikaisesti.omaa aikaa on illalla kun lapset nukkuu.tässähän arki pyörii,itse lapset tehnyt ja itse ne hoidan ja kyllä hyvin pärjätäänkin!:) kesällä uimarannalla paljon,aika kuluu ja lapset nauttii:) hyvää kesää kaikille ja viekää lapsia rannalle,helpottava tunne kun ei ole kiire mihinkään!

Vierailija kirjoitti:

Lapset 2v, 4v ja 6v.

Iltasatu: 4v ja 6v nukkuvat kerrossängyssä. Isä lukee heille iltasadun. Minä luen iltasadun ja nukutan 2v.

Kaupassa käynti: 2v istuu kärryissä, 4v ja 6v kulkevat kauniisti kärryn vieressä. Auttelevat hedelmien punnitsemisessa, tuotteiden keräilyssä kärryyn, pakkaamisessa yms.

Oma aika: Salilla on lastenhoito. Jos lähden lenkille/kaverille niin mies hoitaa lapsia ja toisinpäin.

Meillä lapset esim. auttavat huoneidensa siivouksessa, pöydän kattamisessa, 6v viikkaa jo hienosti vaatteitaan vaatehyllyyn. Isommat leikkivät yhdessä paljon omia juttujaan. Kaikki ovat kuitenkin sen ikäisiä että viihtyvät esim. puistossa ja eväsretkillä hyvin. Meille tämä kolme lasta on juuri se mitä toivoimme :) Ihmiset ja lapset ovat toki erilaisia, meilläkin on perusterveet ja rauhalliset lapset. Jokaiselle riittää aikaa ja syliä; viikoittain toinen meistä käy isompien kanssa uimassa niin saavat ja sillä välin pienin saa erityistä huomiota. Ihan tyytyväisiä arkeen olemme.

Kuulostaa ihanalle :)

Meillä lapset ovat 3v, 5v ja 6v. Mies on joka toisen viikon poissa eli olen opetellut rutiinit, joilla _selviän_  miehen ollessa poissa. Lapsista kaksi allergisia ja yhdellä perussairaus, jonka vuoksi joutuu välillä käymään sairaalassa. Minä olen töissä ja koen, että helpompaa olisi jos olisin kotona. Meillä ei ole lähellä isovanhempia tai muita sukulaisia. 

Menen ehkä liikaa sieltä, mistä aita on matalin. Olen jättänyt iltasadun pois, koska en jaksanut joka ilta alkaa väsyneenä lukemaan. Usein kun tullaan kotiin harrastuksesta tai kaupasta, kello on jo niin paljon, että siinä ei tahdo edes jäädä aikaa iltasadulle. Luen sitten muuten paljon päivisin kun on enemmän aikaa, esimerkiksi nyt kahdelle vanhimmalle luen Harry Potteria. 

Kaupassa käyminen on vasta nyt alkanut sujumaan. Sitä ennen se todella oli tuskaa kahden vilkkaan pojan ja taaperon/vauvan kanssa. Oikealla asenteella selviää ja kun ei edes odota mitään helppoa, niin ei pety. Kuten yllä oleva, minäkin vastuutan lapsia monista asioista. Jokainen osallistuu omien kykyjensä mukaan esimerkiksi viikkosiivoukseen ja muutenkin tekevät pitkin viikkoa jotain pientä kuten astianpesukoneen tyhjäystä jne. Toisaalta nuo on aika pieniä juttuja, koska eniten vie voimia lasten meuhkaaminen ja etenkin poikien painimatsit ja taisteluleikit. Myös sisarukset kinastelee keskenään, mikä vie voimia. Myönnän myös sen, että välillä kaikki tuntuu sen takia aika raskaalta, kun aikaa menee esimerkiksi iltatoimiin aika paljon. Kaikilla on asiaa iltapalalla, kaikkien hampaat on pestävä, jokaisen kanssa on katsottava seuraavan päivän vaatteet ja jokaiselle on laulettava iltalaulu ja syliteltävä hetken aikaa ennen kuin sammutetaan valot. Iltapalaan, iltatoimiin ja nukuttamiseen meneekin noin 2h joka ilta. Jos on mies kotona, se nopeuttaa kyllä. 

Omaa aikaa saan niillä viikoilla, kun mies on kotona. Muuten vasta lasten mentyä nukkumaan. Tällä hetkellä kaipaan enemmän parisuhdeaikaa kuin omaa aikaa. Lapset on jo niin isoja, että ulkoilevat pienintä lukuunottamatta itse ja muutenkin leikkivät sisällä aina kolmestaan. En nyt sano, että tämä mitään kivaa aina on, mutta pikkuhiljaa alkaa sujumaan. Muutama hassu vuosi vielä niin pääsen lenkille vaikka mies ei olisikaan kotona. Ollaan jo voiton puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän viestin tarkoitus ei ole mollata, vaan ihan aidosti ihmettelen muutamia asioita!

Olen itse yhden lapsen äiti ja olemme mieheni kanssa päättäneet, ettei meille tulee enempää

lapsia. Yksinkertaisesti siitä syystä, että omat voimavarani eivät riittäisi enää "edes" toiseen lapseen.

Ainokaisemme on allergialapsi, joka tosin voi hieman mielipiteeseeni vaikuttaa. Kuitenkin.

Onko teillä koskaan omaa aikaa? Millaista se on? Kaipaatteko omaa aikaa? Itse kaipaan ja saan päivittäin

lapsen ollessa päiväunilla aikaa vain itselleni.

Luetteko lapsillenne iltasatua? Kuinka aika riittää jokaisen lapsen kohdalla? Luen n. 30min iltasatua

iltaisin ja sen jälkeen suuni on jo ihan kuiva! Nautin iltahetkistä, mutta myönnän, että sen jälkeen

olen "Jes" -fiiliksellä, kun iltahetki on ohi ja lapsi laittaa pään tyynyyn.

Kuinka käytte kaupassa? Itse koen taaperon kanssa kaupassa käynnin melko työlääksi. Joskus menee kivasti,

on kiltisti ja kaikki hoituu hyvin, mutta toisinaan juoksee mua pakoon, haluaa ottaa kaiken hyllystyä tms. Tämä

on tosin vältettävissä kun ajoitan kaupassakäynnin päikkäreiden jälkeen.

Nostan teille kaikille äideille hattua, osaatte tän ehkä paremmin kuin minä itse!

Minulla on neljä lasta iältään 4, 8, 11 ja kohta 13. Kaikki ovat samaa sukupuolta ja koen tärkeäksi sen, että leikkivät, touhuavat paljon keskenään. Eivät oikeastaan kaipaa leikittäjää tai jatkuvaa huomiota kun on se leikkikaveri sisaruksesta. Sillä tavalla omaa aikaa jää kyllä ja säännöllinen päivärytmi auttaa. Iltaisin ja päivälläkin on "omaa aikaa" :)

Käyn kaupassa joko kaikkien lasten kanssa tai sitten otan mukaan vain pienimmän ja yhden isoista, joille samalla opetan ostosten suunnittelua ja esim. hintavertailua. "Kiitokseksi" avusta voi saada esimerkiksi tikkarin, ei joka kerta. Osaavat käyttäytyä.

Iltasadun luen sohvalla ~19:30-19:45, isommatkin saattavat kuunnella. Iltavillejä tai kiukuttelua ei ole, tässäkin selkeä päivärytmi auttaa.

Jokainen saa yksilöllistä huomiota arjessa ja välillä sitten ihan etsitään se yhteinen aika/tekeminen. Puutarhanhoito, iltakävely, leipomista, uimahallireissu... Tai vaikkapa vain saunassa. Syödään päivällistä aina yhdessä ja se myös valmistetaan yhdessä!

Mitäs muuta... Koen, että joskus on helpompaa kun on monta lasta yhden sijaan :) Ai niin ja kaksi lapsista on ns. erityisiä (toisella allergiat, atopia jne ja toisella autismin kirjon juttuja). Olen yh. Selkeät säännöt, kotitöiden jakaminen, päivärytmi ja hetkessä eläminen, siinä ne tärkeimmät :)