Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt jo itkettää, kun lapsen eskari on pian ohi
30.05.2016 |
Miten nämä onkin aina niin raskaita juttuja? Itkettääkö teitä tällaiset asiat?
Ensin itketti, kun päiväkerho loppui, nyt itkettää, kun eskari loppuu... Niin ihania paikkoja molemmat.
Ja mulla ei ole enää ihan pientä lasta. :(
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ihania?
? En ymmärrä.
Ihania, kivoja, mukavia jne.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua itkettää lähinnä se, että eskarin loputtua alkaa se tautoton mankuminen; ei ooo mitään tekemistä, tulisko joku meille, minne mentäis, saanko jätskin, mennään tivoliin/hoploppiin/mäkkäriin/leikipuistoon/avaruuteen/hotelliin/uimaan/potkiman palloa. Tuntuu, että pitäs olla lapsen 24/7 ohjelmanjärjestäjä. Ja kysymys ei ole siitä, ettei lapsen kanssa mitää tehdä, vaan se että toiveitten lista on loputon ja mahdotonta täyttää. Ikinä.
Voi kuule, sitten itkettää ala-asteen päättyessä, peruskoulun päättyessä, vanhojen tansseissa, valmistujaisissa, lakkiaisissa, häissä, ristiäisissä jne. Yhtä itkemistä se on äidin elämä :D
Vierailija kirjoitti:
Mua itkettää lähinnä se, että eskarin loputtua alkaa se tautoton mankuminen; ei ooo mitään tekemistä, tulisko joku meille, minne mentäis, saanko jätskin, mennään tivoliin/hoploppiin/mäkkäriin/leikipuistoon/avaruuteen/hotelliin/uimaan/potkiman palloa. Tuntuu, että pitäs olla lapsen 24/7 ohjelmanjärjestäjä. Ja kysymys ei ole siitä, ettei lapsen kanssa mitää tehdä, vaan se että toiveitten lista on loputon ja mahdotonta täyttää. Ikinä.
Silloin tällöin tulee hetkeksi aikaa se valopilkku, kun on tyytyväinen tehtyään useamman lapsen. Meillä eivät juuri koskaan nimittäin valita, että ei ole mitään tekemistä. Mutta joo, yksilapsisuudessa (tai isossa ikäerossa) on sitten paljon muita etuja.
Ja alkuperäiseen kysymykseen, että ei tosiaankaan itketä. Lähinnä kiljun ilosta, että näin ne lapset kasvaa. Ehkä sitten kun kuopus pääsee eskarista ja viimeinenkin on kasvanut "isoksi" koululaiseksi, niin ehkä sitten itkettää (vähän).
Mulle se on helpotus, enää 4 pv ja pääsee hössäävästä eskariopettajasta eroon! Ihanaa. Ei enää soitteluja kuinka lapsi ei yhtenä päivänä pitänyt kalakeitosta tai halunnut keinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei itketä vaikka olisikin hyviä puolia. Onhan niistä aina vaivaakin aika paljon, vaikka onhan lapsen hoito tai eskariopetus ihan tärkeääkin.
1
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, sitten itkettää ala-asteen päättyessä, peruskoulun päättyessä, vanhojen tansseissa, valmistujaisissa, lakkiaisissa, häissä, ristiäisissä jne. Yhtä itkemistä se on äidin elämä :D
Niin se taitaa olla.
Vanhin lapsi tosin on jo siirtynyt yläasteelle, mutta se ei itkettänyt ollenkaan. Mietin kyllä juuri eilen mielessäni vanhimman lapsen rippijuhlia, yo-juhlia, häitä, ensimmäistä lapsenlasta ja itkuhan siinä tuli. :) Mutta se oli sellaista onnen itkua, ei haikeutta niin kuin tämän eskarin loppuminen.
Kai sitä liian tunteella ottaa näitä... ja liikaa miettii.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, sitten itkettää ala-asteen päättyessä, peruskoulun päättyessä, vanhojen tansseissa, valmistujaisissa, lakkiaisissa, häissä, ristiäisissä jne. Yhtä itkemistä se on äidin elämä :D
No ei kyllä itkettäis yhtään, sit itkettäis, jos lapsesta tulisi narkkari tai muuten syrjäytynyt. Nuo ovat ihan normaaleja ja pelkkiä etappeja ihmisen (muun kuin heikon aineksen) elämässä, eikä mitään itkunhetkiä. Niin se elämä vain menee eteenpäin. Sen sijan hymyillä voi jos oma lapsi oli se viisain, kaunein tai muuten paras =D
No kannattaako sitä joka asiasta pillittää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, sitten itkettää ala-asteen päättyessä, peruskoulun päättyessä, vanhojen tansseissa, valmistujaisissa, lakkiaisissa, häissä, ristiäisissä jne. Yhtä itkemistä se on äidin elämä :D
Niin se taitaa olla.
Vanhin lapsi tosin on jo siirtynyt yläasteelle, mutta se ei itkettänyt ollenkaan. Mietin kyllä juuri eilen mielessäni vanhimman lapsen rippijuhlia, yo-juhlia, häitä, ensimmäistä lapsenlasta ja itkuhan siinä tuli. :) Mutta se oli sellaista onnen itkua, ei haikeutta niin kuin tämän eskarin loppuminen.
Kai sitä liian tunteella ottaa näitä... ja liikaa miettii.
ap.
Miten sä voit nyt jo tietää että lapses menee naimisiin ja haluaa/saa lapsia?
Esikoinen siirtyy yläasteelle, eikä itketä yhtään sillä tiedän, että kaipaa jo kuudenvuoden jälkeen vaihtelua. Olen enemmänkin helpottunut kun tiedän, että lapsi odottaa uudia juttuja ja uusia kavereita.
Mutta tunnistan ap:n pointin, olen itkenyt kun kerhot ja eskarit loppuu. Lapsille sattunut parhaat eskariopet ja kerhotädit mitä maa päällään kantaa, niin ovat viihtyneet niissä tosi hyvin. Luulen että hormoneillakin on ollut asian kanssa jotain tekemistä, enää ei itketä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, sitten itkettää ala-asteen päättyessä, peruskoulun päättyessä, vanhojen tansseissa, valmistujaisissa, lakkiaisissa, häissä, ristiäisissä jne. Yhtä itkemistä se on äidin elämä :D
Niin se taitaa olla.
Vanhin lapsi tosin on jo siirtynyt yläasteelle, mutta se ei itkettänyt ollenkaan. Mietin kyllä juuri eilen mielessäni vanhimman lapsen rippijuhlia, yo-juhlia, häitä, ensimmäistä lapsenlasta ja itkuhan siinä tuli. :) Mutta se oli sellaista onnen itkua, ei haikeutta niin kuin tämän eskarin loppuminen.
Kai sitä liian tunteella ottaa näitä... ja liikaa miettii.
ap.
Miten sä voit nyt jo tietää että lapses menee naimisiin ja haluaa/saa lapsia?
No eihän sellaista voikaan tietää. Kuten en sitäkään meneekö edes lukioon. Mä vain satuin miettiin mielessäni niitä hetkiä, jos näin vaikka tapahtuisi.
ap.
Alue: Aihe vapaa
Miten niin ihania?