Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

4 lasta ja 52 neliötä. Onnistuuko?

Vierailija
29.05.2016 |

Olemme muuttamassa ulkomaille. Vuokralle emme halua (ehdot ovat kovat ja vuokrat kalliit) ja meidän budjetilla voisimme joko ostaa:

1) Noin 70 neliöisen kolmion, joka vaatii täysremontin (sähköt, putket, kaasu, kylppäri, hyvin mahdollisen asbestin purku yms.) Lähin puisto on parin korttelin päässä. Sijainti hyvä ja työmatka reilu 30 minuuttia. Kerrostalossa on vartiointi.

2) Reilu 50 neliöisen tehokolmion tornitalosta upeilla näkymillä. Asunto on suht uusi ja nätti. Kerrostalo on aidattu muureilla, siinä on vartiointi 24/7 ja pihalla on asukkaille oma uima-allas ja lasten leikkialue. Kerrostalossa on lisäksi kuntosali ja kerhohuone juhlia varten. Sijainti todella hyvä. Työmatka lyhyt.

3) Reilu 90 neliöinen kerrostaloasunto yksityisellä, muurilla suljetulla alueella. Vartiointi 24/7. Kerrostalossa uima-allas, leikkipaikka, kuntosali, autotalli ja muut herkut. Alueella tenniskenttä, Asuntoaluetta ympäröi slummit, eli liikkuminen ainoastaan autolla turvallisuusriskien vuoksi. Työmatka reilu 1 h yhteen suuntaan, ruuhka-aikana paljon pitempi.

Kakkosvaihtoehto olisi meille ns. täydellinen, jos se olisi isompi. Onko ihan älytön idea muuttaa noin pieneen 4 lapsen kanssa?

Lapset saisi molemmat makuuhuoneet, eli 2 lasta/huone ja sinne kerrossängyt. Kumpaakin makuuhuoneeseen teettäisimme seinän levyisen kirjahylly-kirjoituspöytäkokonaisuuden. Vanhemmat olohuoneessa vuodesohvalla.

Suurin osa vuodesta lämmintä ja aurinkoista, ulkona tulee vietettyä paljon aikaa.

Ja sitten ne ongelmat:

Meillä on 80 neliöinen asunto parhaillaan ja se tuntuu ahtaalta. Toisaalta, koti on tavaraa ja leluja täynnä. Ulkomaille muuttaessa suurin osa tavaroista jää Suomeen. Neliöitä vie myös iso sauna.

Esikoinen on 8-vuotias ja välillä kaipaa omaa tilaa ja rauhaa. Suurimman osan ajasta kuitenkin vielä "yhtä laumaa" pikkusisarustensa kanssa. Mutta kuinka kauan?

Mulle hyvä sänky on olut ehdoton. En tiedä kuinka kauan jaksan nukkua vuodesohvalla.

Mitä mieltä? Onnistuisiko?

Kommentit (49)

Vierailija
21/49 |
29.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vuokralle emme halua. Ehdot ovat rasittavat (mm. vakuutena omistusasunto, pelkkä raha ei kelpaa).

Ap

Vierailija
22/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tuo "muurimaassa" asuminen ole sen kummempaa kuin Helsingin kantakaupungin kerrostalot suljetuilla sisäpihoilla. Erona tietty se, että sähköisen portin luona on vartijoiden koppi tai ovimies sekä turvakamerat, joita voi seurata tv:stä omassa asunnossa. Sisäpuolella on isokin puutarha-alue, uima-altaita, kerhotalo, lasten leikkipuisto yms.

Yhteisöllisyys on myös totta. Ongelmia ei kovin helposti synny naapureiden kanssa, elämisen äänet ei häiritse ja ihmiset yleensä ovat lapsirakkaita. Kerrankin kun potkin (pehmo)palloa taaperon kanssa rappukäytävässä, naapurit vain hymyili ohi kulkiessaan.

Ap

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Euroopan tiheimmin asutettu alue oli 50 luvulla Helsingin Kallio, siellä yksiöissä asui monilapsisia perheitä.

Teillä olisi tilaa juhlallisesti siihen nähden, muttta tuolloin oli luonnollista, että lapset olivat pienestä pitäen lähes koko ajan keskenään ulkona.

Tuollaisessa muurimaassa se ei varmaan onnistu.

Meillä oli 56 neliössä joka toinen viikonloppu kaksi teiniä (uusperhe) kokoaikaisesti olisi ollut tuhoon tuomittu juttu.

Muurien kanssahan se onnistuu. Yleensä tuollaiset paikat ovat melko yhteisöllisiä ja yleensä hyvin turvallisia. Lapset voi huoletta päästää pihalle leikkimään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noista vaihtoehdoista ottaisin kakkosen. Ihan selkeästi. Ykkönen ehdoton ei, en harkitsisi yhtään (asbesti yms. ja remonteissa paljastuu aina ylläreitä eikä aikataulut pidä koskaan).

Miksi sun täytyisi nukkua vuodesohvalla? Miksei olohuoneessa voisi olla kunnon parisänkyä muhkeilla tyynyillä ja kunnon paksulla päiväpeitolla? Sänky toimittaisi näin ollen myös sohvan virkaa päivisin, eikä siinä nukkuessa tulisi selkäongelmia. Siihen mahtuisi monta ihmistä köllöttelemään päivisinkin katsoo telkkaria yms. Mä en ostais siis perinteistä sohvaa lainkaan.

Vierailija
24/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kauan ajattellitte olla siellä? Onko vaihtoehtona se, että ottaa nyt eka 50 neliön asunnon (koska se paras, ainoa miinus on neliömäärä) ja sitten siellä jossain vaiheessa vaihtais sen, jos vaikka samasta taloyhtiöstä tuliski myyntiin hieman isompi asunto?

Vierailija
25/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
26/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nimenomaan tuo asbesti arveluttaa eniten. Asbesti kiellettiin siellä vasta 2000-luvulla ja ottaen huomioon, kuinka improvisoitua jotkut jutut ovat, en ole vakuuttunut turvallisesta ja ammattimaisesta asbestin purusta.

Hyvä idea tuo kunnollinen sänky olkkariin. Koko perhe mahtuisi hyvin leffaa katsomaan. ;)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Noista vaihtoehdoista ottaisin kakkosen. Ihan selkeästi. Ykkönen ehdoton ei, en harkitsisi yhtään (asbesti yms. ja remonteissa paljastuu aina ylläreitä eikä aikataulut pidä koskaan).

Miksi sun täytyisi nukkua vuodesohvalla? Miksei olohuoneessa voisi olla kunnon parisänkyä muhkeilla tyynyillä ja kunnon paksulla päiväpeitolla? Sänky toimittaisi näin ollen myös sohvan virkaa päivisin, eikä siinä nukkuessa tulisi selkäongelmia. Siihen mahtuisi monta ihmistä köllöttelemään päivisinkin katsoo telkkaria yms. Mä en ostais siis perinteistä sohvaa lainkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meitä on minä, mies ja taapero 55-neliöisessä kaksiossa ja yritetään päästä muuttamaan isompaan kun tämä alkaa käydä ahtaaksi. Ei siis missään nimessä pitkäksi aikaa noin pieneen noin isoa perhettä, max. kuukausi menisikin.

Vierailija
28/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksei. Kunhan ei haali materiaa ja huonejärjestely toimii.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemme ajatelleet, että asuisimme asunnossa 2-3 vuotta ja yritämme päästä taloudellisesti sellaiseen tilanteeseen, että pystyisimme rakentamaan omakotitalon.

Okt olisi hyvä sijoitus, sillä niistä saa myydessä hyvin voittoa (rakennuskustannukset kohtuullisia).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kauan ajattellitte olla siellä? Onko vaihtoehtona se, että ottaa nyt eka 50 neliön asunnon (koska se paras, ainoa miinus on neliömäärä) ja sitten siellä jossain vaiheessa vaihtais sen, jos vaikka samasta taloyhtiöstä tuliski myyntiin hieman isompi asunto?

Vierailija
30/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen asunut Brasiliassa asuinalueella, joka oli sinänsä hyvä, mutta ihan vieressä slummialue ja vain autolla sai liikkua ovet lukittuina ulos. Elämä oli yhtä helvettiä suomalaiseen turvallisuuteen tottuneelle. Se uima-allas ei paljon siinä auta, kun se on ainoa paikka missä voit turvallisesti viettää aikaasi omalla asuinalueellasi.

Oma neuvoni on se, että satsaa turvallisuuteen kaikki mitä mahdollista on. Se on se isoin etu pitkässä juoksussa, kun voi mennä vähän oman piha-alueen ulkopuolellekin tuulettumaan ilman että tarvitsee jatkuvasti pelätä. Mielummin laittaisin lapset pieneen tilaan sisällä kun pelkäisin jatkuvasti ulkona. Autossakin sai vähän pelätä, että yrittääkö joku ryöstää liikennevaloissa tai ampuuko joku sen vartijan sieltä pihasta. Näitä nimittäin kävi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä mä ton kakkosen ehdottomasti ottaisin. Oisko olohuoneeseen mahdollista rakentaa esim. kiinteää parvea teille vanhemmille? Mun vanhalla tutulla oli tällänen, oli tosi kivannäköinen ja varmasti käytännöllinen kun heilläkin oli 5 henkeä kolmiossa. Huonekorkeus oli ihan standardi, mutta parven alaosa oli silti hyötykäytössä ja kattoon oli laitettu verhokiskot niin parvi oli sellainen suojaisa "pesä" nukkumiseen :D

Vierailija
32/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Inflaatio ja korkeat verot tuontitavaroissa pitää huolen siitä, ettei materiaa tule haalittua kaksin käsin. Esimerkiksi elektroniikka on 100 % kalliimpaa kuin Suomessa, vaikka palkkataso paljon jäljessä.

Suomalaiset köyhät olisi tuolla etuoikeutettua keskiluokkaa (=hyvä terveydenhuolto ja koulu lapsilla, lämmin asunto juoksevalla vedellä yms.)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksei. Kunhan ei haali materiaa ja huonejärjestely toimii.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa asuttiin 3 kk noissa neliöissä ulkomailla ja kaikki sujui sadepäiviä lukuunottamatta ihan hyvin. Lapsilla oli tosi vähän leluja matkassa, pääasiassa touhuttiin ulkona puistoissa, retkeiltiin sinne tänne miehen ollessa töissä. Mutta pidemmän päälle olis ehkä alkanut ottaa voimille.

Vierailija
34/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

huh huh: meillä on n. 82m2 4:lle, lapset vielä melko pieniä, ja moni pitää meidänkin asumista tosi ahtaana (meille ok, haluamme tinkiä asumiskuluista, jotta saamme muuta elämänlaatua= matkoja, laadukasta ruokaa, lyhyemmät työajat jne.).

en lähtisi ulkomaille, jos se olisi noin vaikeaa ja vielä paikkaan, jossa voin asua vain jossain poliisin vartioimassa talossa... tietenkin siellä on sitten imeisesti perheen isän dream job, mutta kaikkea ei vaan voi aina saada samaan aikaan ja juuri silloin kun haluaa. 4 pientä lasta, melko varaton perhe, ilman turvaverkkoja uuteen maahan vaimo kotiäidiksi turvamuurin taakse aidattuun koppiin jotta isi saa toteuttaa unelmiaan. Anna mun taas kaikki kestää. Jäisin kotiini lasten kanssa ja sanoisin miehelle heipparallaa ja takaisin ei tartte tulla. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heh, asutaan miehen kanssa me+koira 75 neliön kerrostaloasunnossa Helsingissä, ja kun tyttäreni 8v viettää meillä lomia ja viikonloppuja niin kyllä meinaa tila loppua että juu, en neljän lapsen kanssa edes miettisi muuta kun isoa omakotitaloa! :D En ole itse asunut yksinkään ikinä 60 neliötä pienemmässä asunnossa, järkihän siinä lähtisi. Tosin eihän kerrostalo tai kaupungissa asuminen nyt muutenkaan ole kenenkään lopullinen ratkaisu asumiseen, että sinänsä, aikansa kai kestää monenlaista. Mutta tuo maakin vartiointeineen kuulostaa kyllä siltä että enpä nokjaani pistäisi enkä varsinkaan lapsia sinne veisi! Suosittelen vielä miettimään!

Vierailija
36/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tismalleen näin. Kohtalotoveri. :)

Kun ekan kerran tuonne muutimme, meillä ei ollut vartiointia kerrostalossamme. Sitten meitä seurattiin kadulla kotiovelle asti ja naapurin asunto ryöstettiin.

En uskaltanut enää mennä ulos yksin vaalean lapsemme kanssa. Odotin, että mies tulisi myöhään iltaisin töistä ja sitten ajaisimme hetkeksi vartioituun ostoskeskuksen maksulliseen sisäleikkipuistoon, jotta lapsi pääsisi kodin ulkopuolelle.

Tätä jaksoin muutaman viikon ja sitten etsimme uuden asunnon vartioidusta kerrostalosta, ison leikkipuiston vierestä. Elämänlaatu koheni huimasti. Oli ihana tunne kokea olevansa turvassa. Ei tarvinnut enää valvoa öitä miehen ollessa työmatkoilla.

Tuossa vartioidussa asunnossa oli 46 neliötä ja se tuntui avaralta. Hukkaneliöitä ei ollut ollenkaan. Keittiöönkin mahtui tiskikone.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut Brasiliassa asuinalueella, joka oli sinänsä hyvä, mutta ihan vieressä slummialue ja vain autolla sai liikkua ovet lukittuina ulos. Elämä oli yhtä helvettiä suomalaiseen turvallisuuteen tottuneelle. Se uima-allas ei paljon siinä auta, kun se on ainoa paikka missä voit turvallisesti viettää aikaasi omalla asuinalueellasi.

Oma neuvoni on se, että satsaa turvallisuuteen kaikki mitä mahdollista on. Se on se isoin etu pitkässä juoksussa, kun voi mennä vähän oman piha-alueen ulkopuolellekin tuulettumaan ilman että tarvitsee jatkuvasti pelätä. Mielummin laittaisin lapset pieneen tilaan sisällä kun pelkäisin jatkuvasti ulkona. Autossakin sai vähän pelätä, että yrittääkö joku ryöstää liikennevaloissa tai ampuuko joku sen vartijan sieltä pihasta. Näitä nimittäin kävi.

Vierailija
37/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tätä jaksoin muutaman viikon ja sitten etsimme uuden asunnon vartioidusta kerrostalosta, ison leikkipuiston vierestä. Elämänlaatu koheni huimasti.

Ap

Miten te tuolloin noin nopeasti pystyitte vaihtamaan asuntoa, vaikka nyt on niin vaikeaa ja on pakko valita vain kolmesta täysin erilaisesta vaihtoehdosta, eikä vuokrata voi?

Vierailija
38/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vedit kyllä mutkat suoriksi. ;)

Kyseessä on mieheni kotimaa ja siellä on hyvät tukiverkot. Tämän hetkisessä asuinmaassamme ei ole paljoa tukiverkkoja. Tosin niitä ei ole edes paljoa kaivattu, sillä olemme aika itsenäisiä.

Olemme asuneet tuolla aiemminkin useamman vuoden ja Suomesta en ikävöinyt muuta kuin perhettä, narskuvaa lunta kenkien alla ja salmiakkia. Hyvää elämää on muuallakin -jopa haastavissakin olosuhteissa.

Vartioidussa kerrostalossa asumiseen ei liity sen enempää dramatiikkaa. Pidemmälle viety versio vaikkapa suomalaisesta Securitasta, joka lähettää vartijoita tarkistamaan rakennukset. Tuolla vain vartija päivystää paikan päällä 24/7 tai sitten ainoastaan yöaikaan. Moni kerrostalo on ilman vartointia ja sekin on ok. Tuttavapiirissämme ryöstöt ovat olleet lähinnä käsilaukun nappaamista kadulla ruuhka-aikana.

Mitä tulee varallisuuteen, niin ihan ok tilanteemme on. Et taida olla kartalla, paljonko em. pikkuasunto maksaa. ;) Kyseessä on kaunis ja vehreä kaupunginosa ja naapureina suurlähetystöjä.

Kyseessä ei myöskään ole miehen dream job, mutta silti ihan kiva valkokaulustyö, joka tuo leivän pöytään. Olemme tyytyväisiä. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

huh huh: meillä on n. 82m2 4:lle, lapset vielä melko pieniä, ja moni pitää meidänkin asumista tosi ahtaana (meille ok, haluamme tinkiä asumiskuluista, jotta saamme muuta elämänlaatua= matkoja, laadukasta ruokaa, lyhyemmät työajat jne.).

en lähtisi ulkomaille, jos se olisi noin vaikeaa ja vielä paikkaan, jossa voin asua vain jossain poliisin vartioimassa talossa... tietenkin siellä on sitten imeisesti perheen isän dream job, mutta kaikkea ei vaan voi aina saada samaan aikaan ja juuri silloin kun haluaa. 4 pientä lasta, melko varaton perhe, ilman turvaverkkoja uuteen maahan vaimo kotiäidiksi turvamuurin taakse aidattuun koppiin jotta isi saa toteuttaa unelmiaan. Anna mun taas kaikki kestää. Jäisin kotiini lasten kanssa ja sanoisin miehelle heipparallaa ja takaisin ei tartte tulla. 

Vierailija
39/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asuimme tuolloin vuokralla. Nyt emme enää halua palata vuokralle. Omistusasuminen on mukavampaa lapsiperheenä.

Tuolla vuokra-asunnon vakuutena täytyy olla velaton omistusasunto samasta kaupungista. Kiinteistövälitystoimistolle maksetaan 2 kk vuokran suuruinen palkkio. Vuokrantaja haluaa ensimmäisen kuukauden vuokran ja lisäksi 2 kk vuokrat osana vuokravakuuta (sen omistusasunnon lisäksi). Vuokralainen maksaa myös asunnon hoitovastikkeen ja kiinteistöveron. Vuokraa korotetaan 6 kk välein.

Jos vuokranantaja vetoaa siihen, että tulemme ulkomailta ja hän kuulemma pelkää, että ei saa rahojaan, hän voi vaatia käteisenä ensimmäiset 6 kk vuokrat etukäteen.

Ei kiinnosta polttaa tuhansia ilmaan, kun yhtä hyvin voimme sijoittaa rahat omistusasuntoon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä jaksoin muutaman viikon ja sitten etsimme uuden asunnon vartioidusta kerrostalosta, ison leikkipuiston vierestä. Elämänlaatu koheni huimasti.

Ap

Miten te tuolloin noin nopeasti pystyitte vaihtamaan asuntoa, vaikka nyt on niin vaikeaa ja on pakko valita vain kolmesta täysin erilaisesta vaihtoehdosta, eikä vuokrata voi?

Vierailija
40/49 |
30.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

39: Jos kerran kyseessä on miehesi kotimaa, ja teillä hyvät turvaverkot siellä, niin pidän entistä kummallisempana, että teillä on tuollaiset kolme vaihtoehtoa asunnon suhteen ja kyselet av:lla neuvoa, minkä niistä valita.

Ja "tuollaiset kolme" tarkoittaa sitä, että ne ovat ikään kuin kaikki huonoja. Kuitenkin edellisellä kerralla tuosta vaan löytyi uusi koti, joka oli kaikin puolin hyvä. Suurkaupungissa on ihan varmasti paljon valinnanvaraa asuntojen suhteen, ja on käsittämätöntä, että teillä on valittavana vain yksi pieni hyvällä alueella ja yksi suuri huonolla alueella. Ei kovin uskottavaa.

Pyydätte nyt niitä sukulaisia auttamaan kunnolla, ettei sinun tarvitse tarinoida täällä.