Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Äitini on KONTROLLIFRIIKKI. Ja tämä hiertää jo suhteissa lapsenlapsiin

Vierailija
24.02.2006 |

Äitini on aina ollut järjettömän pikkutarkka. Pyyhkii pölyt ja lattiat kerran päivässä. Kotona kaikki pitää olla millilleen ojennuksessa. Huutaa jos eteisen kynnysmatto ovesta sisälle tullessa menee vähän vinoon jne. Ei kestä sitä, jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan heti ja helposti.

Alkaa ruikuttamaan ja heittäytyy marttyyriksi.



Ongelma suhteessa lapsenlapsiinsa (minun lapsiini) on seuraavanlainen: emme voi käydä mummolassa kylässä.

Lapsista kun lähtee ääntä ja hän on sitä mieltä ettei kerrostalossa voi kuulua lapsen ääniä kun naapurit hermostuvat. (en tiedä mistä on saanut päähänsä).



Valittaa koko ajan kun lapset tahtovat katsella tavaroita ja ' sotkevat' . Juuri 1-vuotta täyttänyt ei vielä ymmärrä että mihinkään ei voi koskea. Kulkee perässä ja huokailee ja valittaa kun tulee epäjärjestystä.

LOPPUTULOS=EN ENÄÄ VIITSI VIEDÄ LAPSIA SINNE.



Toinen ongelma: höpöttää pitkin viikkoa kun on niin lapsia ikävä. Sitten kun joko lauantaina tai sunnuntaina tulee hieman pitemmälle käynnille (muutaman tunnin), alkaa jo loppuvaiheessa käyntiä olemaan niin pinnassa että vain tiuskii lapsille. ' sinä olet ihan mahdoton, juuri sain sinun lelusi järjestykseen ja nyt sinä taas sotket ne. Mummo ei jaksa kyllä' . ja plaa plaa.



Tämä ilmiö on vain pahentunut viime kuukausina ja mä alan myös olla äitiini niin kypsä etten jaksaisi sitä pyytää tänne enää ollenkaan. Mäkin väsyn tohon jatkuvaan marinaan.



ONKO MUILLA NÄIN KONTROLLIFIIKKEJÄ ISOVANHEMPIA? MITÄ PITÄISI TEHDÄ?? Hyvät ohjeet olis tarpeen.

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhempani pyytelevät kovasti kylään, mutta kotinsa on täynnä kalliita lasisia koriste-esineitä, pitkiä pitsipöytäliinoja, lattiatasossa olevia huonekasveja jne. jne. joten touhukkaan 1,5-vuotiaan kanssa siellä ei ole kovin mukavaa.. Vanhempani touhuavan kyllä kovasti pojan kanssa, mutta eivät oikein ymmärrä, ettei tämä jaksa koko vierailua pysyä hänelle osoitetussa paikassa parilla hänelle osoitetulla lelulla leikkien, vaan haluaa tehdä tutkimusmatkoja..



Siksipä pyydän mieluummin isovanhemmat meille, mutta sekään ei ole ongelmatonta. Olen järjestyksen ystävä itsekin ja meillä on useimmiten siistiä, mutta annan kyllä lapsen aukoa tiettyjä laatikoita ja levitellä tavaroita, jotka eivät ole hänelle vaarallisia tms. Mummo sitten kauhistelee vieressä: " Saatko sinä tehdä noinkin" ja " Voi voi, eikö se äiti yhtään kiellä" jne. jne. Rassaavaa! Mutta yritän olla välittämättä ja tehdä asiat niinkuin itse parhaaksi näen.

Vierailija
2/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli kaukana normaalista... Mitäpä jos keskustelisit äitisi kanssa ja kysyisit suoraan, että " Äiti, oletko sinä ihan oikeasti onnellinen ja tyytyväinen elämääsi?"

Ja vastauksesta riippuen, ehdota hoitoon hakeutumista... Ei nyt tietenkään mitenkään suoraan töksäyttämällä, mutta sievästi sanot, että vois olla paikallaan pienet juttutuokiot psykologin kanssa ;)



Selvitä vaikka etukäteen, mihin voisi hakeutua hoitoon ja vaikka haali faktatietoa tuollaisesta käytöksestä ja esitä ne sitten äidillesi... Tuolle löytyy varmaan ihan oikea diagnoosikin ;)



Ja jos ei tehoa, niin sano hänelle suoraan, ettet pysty enään niihin vierailuihin... Sano, että sinä sekä lapsesi eivät jaksa olla varpaisillaan omassa kotonaan aina kun mummi tulee kylään... Painota, että se on teidän koti, jossa mennään teidän ehdoilla mukisematta ;)



Tai voithan alkaa käyttäytyä samoin kuin hän ;D tosin ei varmaan niin aikuismainen ratkaisu... Mutta ala kytätä hänen liikkeitään ja sanojaan ja naputa väärästä sanajärjestyksestä tai sukkien asennosta ;D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko muita sisaruksia? Muistatko, onko sinua myös joka asiasta lapsena torunut?

Jotenkin vielä ymmärrän, ettei halua kotiansa sotkettavan, mutta jos häntä häiritsee, ettei sinun luonasikaan tavarat pysy järjestyksessä, niin vähentäisin tapaamiskertoja. Vaikka kerran kuussa tapaatte ja jollei sekään auta, niin sitten vielä harvemmin. Onhan se lapsillekin inhottavaa, jos paikallaan on vaan pysyttävä ja koko ajan torutaan.

Vierailija
4/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap. tapaat äitiäsi varsin usein... Mieleen tulee kaksi keinoa koittaa korjata hänen käyttäytymistään;



1)Rajoita näkemiset harvemmiksi ja lyhyemmiksi ajoiksi, esim. tunti kerran kahdessa viikossa sinun luonasi.



2)Kerro hänelle että olet huolissasi hänen käyttäytymisestään, sano että hän tarvitsee apua (niinkun tarvitseekin...). Jätä hänelle pakko oireilusta tmv. kertovia lehtisiä luettaviksi, sekä lappu jossa on tapaamispäivästänne luikien parin päivän päähän varattu aika terapeutille. Tee selväksi, ettet jaksa enää moista katsella, ja " katkaise välit" , kunnes on hakeutunut hoitoon.



Sekä 1&2 vaihtoehdoissa tee äidillesi selväksi, niin että hän todella ymmärtää, MIKSI et halua enää nähdä häntä /nähdä harvemmin. Uskon että hän itsekkin ymmärtää tarvitsevansa apua/muuttaa käytöstään jos häntä vain tarpeeksi herätellään. En tunne ihmistä, en tiedä mitkä keinot purevat häneen parhaiten. Jos " helpohko" tapaus, niin ehkä jo 1:nen riittää ravistelemaan tarpeeksi, pahassa tapauksessa 2:kin saataa olla liian tehoton keino...



VOIMIA!

Vierailija
5/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun äitini osaa kanssa huomauttaa ja näpäyttää samaan tyyliin asiasta kuin asiasta. Ja aina _väärään_ aikaan... esim. kun teimme keittiöremontin, niin suunnitelmista ei oltu pätkääkään kiinnostuneita, mutta annas olla kun keittiö on paikoillaan, niin sitten sinne tullaan laukomaan, että tämä on kyllä huonosti suunniteltu, ja miten tämäkin nyt on näin laitettu jne...

Vierailija
6/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muita sisaruksia ei ole.

Kyllä muistan että kaiken piti olla pilkulleen paikallaan tai tuli rätkätystä. Kavereille melskasi pienenä, jos eivät muistaneet jättää kenkiä eteisen matolle jne. Mitään ääntä ei saanut pitää, tosin olinkin aika rauhallinen joten siinä mielessä sovin tuohon maailmankatsomukseen hyvin.

Myöhemmin teini-iässä tuli riitaa myös siitä että tein kaikki kotityöt. Pesin esim. liikaa pyykkiä, pyykkikone ja vaatteet kuluu puhki jne. Ei ollut sekään hyvä että teki kaikki kotityöt:(

Tärkein ohjenuora hänelle on se, mitä muut hänestä ajattelevat tai eivät ajattele. Oma vointi ei ole tärkeää, vaan se että olisi mahdollisimman väritön ettei erottuisi seinästä, eikä vain ärsyttäisi ketään. Tosi ahdistava elämäntapa.

Vietti kyllä paljon aikaa kanssani lapsena ja yritti omalla tavallaan. Tuo tapa vaan sai jossain vaiheessa mun voimaan niin pahoin että oli pakko lähteä omaan elämään. Nyt tuo sama pahaolo pyrkii takaisin kun ollaan liikaa tekemisissä.

ap.

Vierailija:


Onko muita sisaruksia? Muistatko, onko sinua myös joka asiasta lapsena torunut?

Jotenkin vielä ymmärrän, ettei halua kotiansa sotkettavan, mutta jos häntä häiritsee, ettei sinun luonasikaan tavarat pysy järjestyksessä, niin vähentäisin tapaamiskertoja. Vaikka kerran kuussa tapaatte ja jollei sekään auta, niin sitten vielä harvemmin. Onhan se lapsillekin inhottavaa, jos paikallaan on vaan pysyttävä ja koko ajan torutaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap.



eikö sitä mummoa pitäis ottaa edes kerran viikossa lapsia katsomaan,vai?

Vierailija
8/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

paikassa viitsisi käydä kylässä edes velvollisuudesta. Jos ei mummu keskustelemalla älyä, jätä visiitit väliin, käyköön teillä jos lapsenlasta haluaa nähdä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiltit ja helppohoitoiset tytöt vielä menisi, mutta pojat.. Ei ei.. Ovat liian meluisia eivätkä jaksa vain istua satuja kuuntelemassa. Mummeli ei jaksa.

Vierailija
10/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

t. ap. just kun en jaksa tuota marinaa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja jos ei oikein jaksa tollasta hysteerisyyttä. En mäkään jaksaisi.

Vierailija
12/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini on kyllä samankaltaiseen kontrollifriikkiyteen taipuvainen. Kuolee varmasti sydänhalvaukseen, kun stressaa aivan kaikesta. Kaikkia lankoja kun on mahdotonta pitää hyppysissä. Hänen kanssaan on lähes mahdotonta viettää aikaansa. Spontaanisuus, hyväntuulisuus ja elämänilo kun puuttuvat elämänohjeistosta täysin. Säälin häntä ja luulen, että syynä saattavat olla psyykeongelmat.



Meillä tilanteen oikaisee se, että asumme kaukana toisistamme. Kun tapaamme, emme vieraile hänen luonaan tuntia kauempaa. Asiaa helpottaa se, että vauvamme on vasta parikuinen. Ei vielä pahantekoa harrastava lasi- ja posliinivitriinejä tuhoava ilkiö. Kuvaamasi on siis vielä edessä.



Tilanteesi kuullostaa pahalta. Auttaisiko se, jos mummo vierailisi teillä? Tai tapaisitte kahviloissa? Pieniä ajanjaksoja kerrallaan. Tunnin mummo-maksimiannos vaikka rajana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen huomannut että hän ei ihmeemmin meitä sinne haluakaan. Mutta mun oma mitta alkaa olla niin täynnä tuota ainaista jäpätystä että olen monesti jo valmiiksi huonolla tuulella kun tiedän että se on tulossa meille. Kun tiedän että alkuvaiheen n. 1 tunti jälkeen alkaa jo hermo hänellä kiristymään.

Tarvii varmaan miettiä aikarajoja:) Sitten se kyllä marmattaa kun näkee niin vähän ja niin harvoin. Mutta ehkä se olis hermojen kannalta se kultaisin keskitie kumminkin.

ap.

Vierailija:


Tilanteesi kuullostaa pahalta. Auttaisiko se, jos mummo vierailisi teillä? Tai tapaisitte kahviloissa? Pieniä ajanjaksoja kerrallaan. Tunnin mummo-maksimiannos vaikka rajana.

Vierailija
14/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

On hyvä mummo lapsille, hoitaa paljon ja varsinkin yh aikanani oli suureksi avuksi. Mutta jossain vaiheessa mopo pääsi karkaamaan käsistä, en hahmota koska :(

Tuntuu etten tee hänen mielestään mitään oikein.

-Olen liikaa töissä (7,5h) joten lapset jäävät huomioitta (12 ja 10v)

-huomioin liikaa lapsia, lellin heidät piloille

-elän liikaa itselleni, lapset kärsivät

-elän liika lapsilleni, tarvitsisin omaakin aikaa

-annan uuden mieheni osallistua liikaa lasten kasvatukseen

-en anna uuden mieheni osallistua tarpeeksi kasvatukseen

-meillä on liian sotkuista, olen laiska

-siivoan ja teen kotihommia liikaa, väsyn ;)

-kun asuimme kerrostalossa, paikka oli lapsille huono

-nyt asumme maalla omassa talossa, paikka on lapsille huono

-minun vikani jos poika on ylivilkas

-minun ansiotani että pojasta on kasvanut noin sosiaalinen ja iloinen



oikeesti kohta pää hajoaa!

Ja minussa se vika alkujaankin on, että päästin hänet liika elämääni silloin kun oli vaikeaa. Nykyään otetaan yhteen joka asiasta, kun enää siedä arvosteluja. Siitäkös hän vissiin nokkiinsa ottaa etten enää tarvitse HÄNEN neuvojaan.

Hankala tilanne, yritän pitää etäisyyttä ja sulkea silmät ja korvat.

Lapsille kun on kuitenkin läheinen ja rakas ihminen.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olette olleet yhteyksissä liian tiiviisti. Kyllästyneet puolin ja toisin. Juttua on vaikeampi saada raiteilleen enää uudelleen, tarkoitan että on hankalaa tehdä selväksi että olisi parempi ottaa hieman etäisyyttä jos toinen osapuoli ei sitä itse ymmärrä.

Vierailija
16/18 |
24.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

...ja appiukossa paljon sitä samaa. On aika tukala huusholli vierailtavaksi. Vältämme nykysellään esim. yöpymistä siellä. Asuvat kerrostalossa, jossa pääasiassa mummoja ja vaareja. Siellä ei saa



-kuulua ääniä askelista

-kuulua lasten puheääntä, aikuisten kyllä, tv saa huutaa sataa

-mihinkään ei saa koskea, molemmat ovat heti korjaamassa ja oikaisemassa

-kun olemme lähdössä kotiin, anoppi virittää jo rättiä ja pesuaineita kaapista

-kaikki paikat nuollaan ja anopin siivousvälinekaapista löytyy hammasharja eli sillä sitten tarkkuutta vaativat paikat

-molemmat keskittävät kaiken energiansa kodin siisteyteen koko ajan



Meillä on kolme lasta (9,7,1). Ovat energisiä touhuajia, mutta älyttömän kilttejä. Monet kerrat kehuttuja tapauksia. Mummu ja pappa vain eivät nää heissä muuta kuin kauhukolmikon, joista jää paljon sormenjälkiä lasipöytään.



Miehen veljellä on nyt 1v esikoinen ja hän kävellä tepsutti jo kovasti, kun suku oli meillä kylässä. Anoppi juoksi koko neljä tuntia pojan kintereillä ja valitti, kuinka poika on vilkas. Todellisuudessa poika on rauhallisuuden perikuva, on vain nyt innostunut ravaamaan ympäriinsä. Meillä olisi niin hyvä kulkeakin, koska meillä on turvallista tuon oman pikkuisen takia, mutta mikään sanominen ei auttanut.

Vierailija
17/18 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen rento isovanhempi, jonka luona saa nauttia elämästä, mutta minulla on lapsenlapsia, joiden uusperhekodissa molemmat vanhemmat ovat kontrollifriikkejä.  Seuranta ja naputus, syyllistäminen, haukkuminen, vähättely, pahojen tulevaisuuden näkymien maalailu, kaveripiirin syyllistäminen ja kaikkeen ylireagointi kuuluu asiaan.  Lapset ovat välillä aivan uupuneita, vihaisia ja uhmakkaita.  Heidän ei sovi käydä minun luonani, koska en kasvata  lapsia samoilla metodeilla kuin mitä he kotona käyttävät. En kasvata ketään lapsenlapsistani ollenkaan.  Mieluummin käytän ajan yhteisoloon ja luottamukselliseen henkevään  jutteluun.

Uuuh!  Mikä neuvoksi tähän?  Missään tapauksessa minun ei ole viisasta mennä sotkeutumaan tähän soppaan, harmittaa, turhauttaa ja surettaa vain kovasti.

***Kysyjää neuvoisin luovuttamaan.   Kenestäkään  ei saa väkisin toisenlaista ja jos paha mieli ja hermopinne ovat ainoa fiilis vierailuista, antaa olla.

Vierailija
18/18 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis mitä - kohta kolmetoista vuotta sitten aloitettu keskustelu! Kyseinen mummo on ehkä jo kuollutkin, ja kyseinen lapsi jo teini-iässä. Neuvot taitaa nyt olla pikkuisen myöhässä  :D :D