Pakkorippikoulujen aika alkaa taas
kuinkahan moni jättäisi menemättä, jos ei tietäisi saavansa jotain lahjoja?
kuinka moni vanhempi pakottaa perinteen nimissä tai kiristää lahjoin käymään rippikoulun?
Onneksi tämäkin pakkoperinne on katomassa.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Ei kai rippikouluun mikään pakko ole mennä. Mutta pakkoruotsista ei välty millään.
Ei tietenkään lain sanelema pakko,mutta sukulaiset voivat pitää itsestään selvyytenä,että rippikoulu käydään.Itse riitelin teininä äitini kanssa,kun hän oli avannut riparikutsuni ja täyttänyt sen minun ollessa koulussa,ilmoitti vain iloisena"Sä menet joululomalla rippileirille!" kun tulin kotiin.En mennyt,mutta kauhea mekkala aiheesta.Kaveritkin aikoinaan kävivät sen lahjojen ja/tai vanhempien painostuksen takia,harva kai menee riparille siksi että on niin kiva opiskella uskon asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä ketää joka ei ois viihtyny rippileirillä. Kavereitten kanssa viikoks riehumaan leirille, ei siellä enää pappi mitään jumalan sanaa puhu, isoset ja ohjaajat riehuu nuorten mukana. Turhaan te jotain käännytystä pelkäätte.
Minä en viihtynyt. Nyt sitten tiedät ainakin yhden.
En minäkään. Toinen joukoissa.
Vierailija kirjoitti:
Rippikouluun ei ole pakko mennä eikä varsinkaan konfirmaatioon. Minä suostuttelin teinin riparille, jotta hän voisi siellä ajan kanssa tutustua kristinuskoon ja tehdä oman ratkaisunsa. Ripari oli houkuttelevassa paikassa ulkomailla ja teini meni mielellään. Suoritti riparin siinä missä muutkin ja sai naimaluvan, mutta ei mennyt kasteelle/konfirmaatioon koska ei kuitenkaan tullut uskoon. Eikä pidetty juhliakaan, mutta käytiin katsomassa toisten riparilaisten konfirmaatio perheen kanssa ja sen jälkeen mentiin vähän fiinimpään ravintolaan.
Jos teini tulee joskus myöhemmin uskoon, niin voi liittyä helpommin kirkon jäseneksi ilman mitään aikuisrippikoulua á la Jere Karalahti.
Ai rippikoulu riittää kirkkohäihin, eikä tarvi käydä konfirmaatiota?
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuori siellä riparilla on naama norsunvitulla. Monelle se on tärkeä hengähdystauko perheestä, pääsee hetkeksi olemaan oma itsensä eikä ole jatkuvasti vanhempien marmatuksen kohteena. Saa tehdä omia päätöksiä, oppii kantamaa vastuuta ryhmänä (tiskivuoro...) ja on vähän kuin päiväkodin jatkokurssilla eli oppii odottamaan vuoroaan, oppii kuuntelemaan, oppii kertomaa itsekin ja oppii kunnioittamaan muita.
Rippikoulussa on johtotähtenä kristillinen sanoma ja sen myötä monet moraaliopit. Nuorella on aikaa pysähtyä miettimään, mitä itse on ja mitä haluaa olla.
Rippijuhla ja lahjat siihen päälle on ihan OK juttu, mutta iso osa nuorista menisi riparille joka tapauksessa.
Hengähdystauko? Aika monelle se on pelottava tilanne ja moni on rippileirillä ensimäisen kerran pidempään pois kotoa ja osa haetaan kotiin, kun tulee niin kova kotiikävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rippikouluun ei ole pakko mennä eikä varsinkaan konfirmaatioon. Minä suostuttelin teinin riparille, jotta hän voisi siellä ajan kanssa tutustua kristinuskoon ja tehdä oman ratkaisunsa. Ripari oli houkuttelevassa paikassa ulkomailla ja teini meni mielellään. Suoritti riparin siinä missä muutkin ja sai naimaluvan, mutta ei mennyt kasteelle/konfirmaatioon koska ei kuitenkaan tullut uskoon. Eikä pidetty juhliakaan, mutta käytiin katsomassa toisten riparilaisten konfirmaatio perheen kanssa ja sen jälkeen mentiin vähän fiinimpään ravintolaan.
Jos teini tulee joskus myöhemmin uskoon, niin voi liittyä helpommin kirkon jäseneksi ilman mitään aikuisrippikoulua á la Jere Karalahti.
Ai rippikoulu riittää kirkkohäihin, eikä tarvi käydä konfirmaatiota?
En ole tuo aiempi kommentoija, mutta miksi ihminen, joka ei usko eikä ole kuulu kirkkoon muka haluaisi ne kirkkohäät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rippikouluun ei ole pakko mennä eikä varsinkaan konfirmaatioon. Minä suostuttelin teinin riparille, jotta hän voisi siellä ajan kanssa tutustua kristinuskoon ja tehdä oman ratkaisunsa. Ripari oli houkuttelevassa paikassa ulkomailla ja teini meni mielellään. Suoritti riparin siinä missä muutkin ja sai naimaluvan, mutta ei mennyt kasteelle/konfirmaatioon koska ei kuitenkaan tullut uskoon. Eikä pidetty juhliakaan, mutta käytiin katsomassa toisten riparilaisten konfirmaatio perheen kanssa ja sen jälkeen mentiin vähän fiinimpään ravintolaan.
Jos teini tulee joskus myöhemmin uskoon, niin voi liittyä helpommin kirkon jäseneksi ilman mitään aikuisrippikoulua á la Jere Karalahti.
Ai rippikoulu riittää kirkkohäihin, eikä tarvi käydä konfirmaatiota?
En ole tuo aiempi kommentoija, mutta miksi ihminen, joka ei usko eikä ole kuulu kirkkoon muka haluaisi ne kirkkohäät?
No esimerkiksi siksi että se on puolisolle tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuori siellä riparilla on naama norsunvitulla. Monelle se on tärkeä hengähdystauko perheestä, pääsee hetkeksi olemaan oma itsensä eikä ole jatkuvasti vanhempien marmatuksen kohteena. Saa tehdä omia päätöksiä, oppii kantamaa vastuuta ryhmänä (tiskivuoro...) ja on vähän kuin päiväkodin jatkokurssilla eli oppii odottamaan vuoroaan, oppii kuuntelemaan, oppii kertomaa itsekin ja oppii kunnioittamaan muita.
Rippikoulussa on johtotähtenä kristillinen sanoma ja sen myötä monet moraaliopit. Nuorella on aikaa pysähtyä miettimään, mitä itse on ja mitä haluaa olla.
Rippijuhla ja lahjat siihen päälle on ihan OK juttu, mutta iso osa nuorista menisi riparille joka tapauksessa.
Hengähdystauko? Aika monelle se on pelottava tilanne ja moni on rippileirillä ensimäisen kerran pidempään pois kotoa ja osa haetaan kotiin, kun tulee niin kova kotiikävä.
Ja noin väität tällä palstalla, jossa mammojen lapset on 6 vko iästä lähtien yökyläilleet säännöllisesti 2-3 krt/kk ja viimeistään 2 vuoden iässä olleet viikkotolkulla mummolassa.
Ripari on myös itsenäistymisen paikka, mutta harvaa sieltä kotiin haetaan. Kesken joutuu jättämään, jos tupakoi tai on väkivaltainen.
Moniko vastaajista on itse tekemisissä rippikoulun kanssa vuosittain ja moniko vain projisoi pahaa oloaan ripariin? Ehkä kannattaisi miettiä sitä omaa asennetta, jos näkee kaiken maailmassa mustana ja pahana.
Ei meillä vaan tarvinnut yhtään ylipuhua eikä lahjojakaan ole juuri mitään tulossa eikä olla edes järin uskonnollisia.
Minun nuori menee erään kirkon sisällä toimivan järjestön riparille, kun ei halunnut samalle leirille koulukavereitten kanssa. Pieni paikkakunta ja samat naamat joka jutussa, nuorta ei nyt varsinaisesti kiusata, mutta ei vaan omien sanojensa mukaan jaksa "sitä kanalaumaa" jos ei ihan pakko ole :D. Järjestön ripari maksaa vähän enemmän, mutta, on varmasti sen arvoinen.
Oon niin monen nuoren kuullut puhjenneen kukkaan kun on ollutkin eri ihmiset ympärillä. Koulukiusattuja ei kiusata eikä kukaan tiedä heidän olevan kiusattuja. Saa hengittää vapaammin. Saa uusia kavereita.
Aika moni tyttö menettää riparilla neitsyytensä isoselle.
Vierailija kirjoitti:
Minusta rippikoulu ja rippileiri olivat todella mukavia, vaikken uskonnollinen olekaan.
N22
Kävitkö siis molemmat?
Kyllä partioleirillä oppii itsenäistymään paremmin. En ymmärrä tuotakaan väitettä, kuinka riparilla "ihastutaan ja seikkaillaan", muistini mukaan siellä nukuttiin öisin ja päivät opiskeltiin kristinuskoa ja sitten oli jotain väkisin järkättyä makkaranpaistoa. Luin koko ajan siellä kirjaa ja istuskelin jossain puskassa. Menin vain koska äiti pakotti.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni tyttö menettää riparilla neitsyytensä isoselle.
Tämä voi hyvinkin olla totta. Kaverin riparilla joku tyttö oli tullut isoselle raskaaksi, ja joutunut sitten tekemään abortin.
Itse en käynyt kun en viihtynyt vieraiden ihmisten seurass, enkä viihdy oikein vieläkään. Eikä äiti jaksanut juhliakaan järjestää. Erosin sitten täysi-ikäisenä kirkosta, enkä aio omia lapsianikaan kastaa.
Minä en edes muista moisia isosia, olivat varmaan tyttöjä sitten. Eikä kyllä joku seurakunnasta innostunut poika olisi herättänyt mitään mielenkiintoa.
Tämä on ihan totta, eikä mitään fantasiaa. Meidän ryhmässä 90-luvulla useampi tyttö alkoi seurustella isosen kanssa ja melko suureen ääneen retostelivat tuoreilla seksikokemuksillaan. Useampi tyttö toki nykyään pääsee eroon neitsyydestään jo ennen riparia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä sain lahjoja vaikka kävin Protun riparin sijasta. En ole koskaan kuulunut kirkkoon.
M22
Minä kävin protuleirin, mutta minulle järjettiin rippijuhlien tyyppiset juhlat ja minulle annettiin lahjoja.
Kirkosta erosin 18-vuotiaana.
M32
En minä käynyt riparia. Ei pakotettu eikä lahjat kiinnostaneet. Erosin kirkosta muutamaa vuotta myöhemmin.
Omat lapseni saavat käydä riparin tai olla käymättä. Ihan sama minulle. Ovat kuitenkin kirkon jäseniä koska isänsä halusi.