Tuli tehtyä virhearvio. Voiko kummiuden purkaa?
Kysyn tätä nyt ihan vakavissani. Valitsemme lapselle aikoinaan kummit ja eräs ihminen oli siihen aikaan läheinen ja raskausaikana todella kiinnostunut tulevasta vauvasta ja koin että raskauden myötä ystävyys muuttui entistä läheisemmäksi. Niinpä sitten pyysimme tätä ihmistä lapsemme kummiksi. Tämä ihminen sai kuitenkin muutama vuosi myöhemmin oman lapsen ja kummius (minun näkökulmastani) loppui siihen. Tämä on tietenkin nyt vain oma tulkintani, mutta koen, että hän oli lapsestani innoissaan vain sen takia, että hänellä itsellään oli valtava vauvakuume ja kun se kuume tuli täytettyä, kummilapsesta tuli ilmaa hänelle. Lapseni on siis tavannut vain kerran kummiaan sen jälkeen, kun hänestäkin tuli äiti. Olen tätä asiaa miettinyt jo useamman vuoden ja tavallaan musta olisi reilumpaa purkaa koko kummius. Ei tarvitsis miettiä, että pitää lähettää joulu- tai synttärilahja eikä tarvitsisi lapselle selittää, keltä hän saa paketin. Kun meille se kummius tarkoitti nimenomaan sitä, että kummi haluaisi luoda suhteen lapseen ja olla osa hänen elämäänsä, mistään lahjoista viis! Lapsella on siis myös toiset kummit, joita tapaamme useasti, vaikka asuvat yli 300 kilometrin päässä. Jostain ihmisistä sitä vaan erkanee ajan myötä ja tuntuu tyhmältä, että nimellisesti hän on lapsemme kummi, vaikka käytännössä ei millään tavalla kuulu elämäämme eikä me hänen. Ja jos kummiuden voi purkaa, miten asian voisi ottaa puheeksi?
Kommentit (13)
Miks? Oot typerä jos mietit jotain purkuu. Toi on nyt vaan kurja juttu. Yritä itse vaikka ehdottaa tapaamista tmv? Voithan itsekin olla yhteydessä. Ootko itse yhtään kiinnostunut ystäväsi lapsesta? Vai ootatko marttyyrinä hänen yhteydenottojaan?
Tai sit anna olla ja anna toisen lähettää pakettii ja korttii jos tykkää. Ei ole sulta pois. Lapselta on pois sekin vähä jos purat sen.
Luin eka, että tuli tehtyä Viheraho
Kummin tehtävä on opettaa lapselle kristillisiä arvoja.
Olen ollut yhteyksissä, pyytänyt kylään, kutsunut lapsen synttäreille ja pari kertaa kutsunut käytännössä itse itseni kylään. En kyllä kutsu enää. Olimme lapseni kanssa käymässä eikä hän tarjonnut edes kahveja! Itse söivät lapsen kanssa ja mulla oli tosiaan myös lapsi mukana. Oli vähän hassua istua siinä vieressä. :/
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yhteyksissä, pyytänyt kylään, kutsunut lapsen synttäreille ja pari kertaa kutsunut käytännössä itse itseni kylään. En kyllä kutsu enää. Olimme lapseni kanssa käymässä eikä hän tarjonnut edes kahveja! Itse söivät lapsen kanssa ja mulla oli tosiaan myös lapsi mukana. Oli vähän hassua istua siinä vieressä. :/
ap
No mitä voi olettaa jos vaan tuppautuu kylään? Harmi juttu kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Kummin tehtävä on opettaa lapselle kristillisiä arvoja.
Tässä alapeukuttajille tietoa kummeista.
Kummi ja kummius luterilaisessa kirkossa Muokkaa
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kummin tehtävä on olla vanhempien apuna lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Kummina pitää olla vähintään yksi 15 vuotta täyttänyttä evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoitu jäsen. Suositus on ainakin kaksi kummia; kirkkojärjestyksen mukaan yksi kummi riittää "erityisestä syystä" kirkkoherran luvalla.
Lähetätkö sinä lapsesi kummille kortteja ja lahjoja vai lähettääkö hän niitä lapselle?
Sisarellani on kummi, joka ei ole millään lailla kiinnostunut hänestä - eli isän veli. Jotkut ihmiset ovat tuollaisia eikä sille voi mitään.
Jos sinä olet yhteydessä kummiin eikä hän teihin ja koet tilanteen kiusalliseksi, niin lopeta yhteydenpito kokonaan. Eiköhän viesteily jää häneltäkin.
Anna hänen olla, lapsellasi on kummit. Toiset jotka välittää ja tonen koka ei välitä. Meillä useimmilla on kummeina kasvottomat nimet. Kuinka monta kummilasta itselläsi on ja oletko osana heidän elämää? Se on aika iso odotus.
Siskolla on muutamaa vuotta meidän omaa vanhempi lapsi, tämä nyt jo lukioikäinen. Me ollaan toistemme lapsille kummeja. Muistin siskon lasta rippijuhliin asti, aina synttäreinä ja jouluna. Meidän lasta siskon perhe muisti viimeksi 6-vuotiaana, eli 7 vuotta sitten. Ei ole kyllä kristillisessä kasvatuksessakaan tullut sieltä päivn tukea.
En ole koskaan ajatellut, että kummin pitäisi olla erityisen läheinen kummilapsen kanssa. Minusta kummius on kiva perinne, mutta ei siitä kannata paineita ottaa. Itsellänikään ei ollut kovin läheisiä suhteita kummeihini. Yksi kummeistani oli seurakunnan työntekijä ja uskonnollinen. Hän rukoili säännöllisesti puolestani, mutta emme kovin usein tapailleet emmekä soittaneet. Silti hän mielestäni olo hyvä kummi. Tunsin sisäisesti hänen huolenpitonsa enkä kaivannut enempää.
Nykyaika on niin kiireistä, että minusta riittää, jos kummi lähettää synttäri- ja joulukortin ja osallistuu rippijuhlaan.
Itse lupauduin kummiksi päälle kakskymppisenä tutulle pariskunnalle. Sitten alkoi ollan muutettu milloin mihinkin(ilmoittamatta meille) ja saatiin tietää kun soitin ja kysyin oletteko kotona. Joululahjan sai huhtikuussa kun unoti sanoa kummilapselle että lahja odottaa ulkorakennuksessa. Kaikesta huolimatta olen muistanut lasta merkkipäivänä viimeeksi kun tuli täysiikäiseksi ja olen kertonut em. asiat hänelle ja onneksi on ymmärtänyt.
Kummiutta ei voi virallisesti purkaa mitenkään, epävirallisestihan voitte kertoa että ette halua häntä enää kummiksi.