Lue keskustelun säännöt.
Rakkauden neurokemiallistaminen
28.05.2016 |
Nykyisin tiedetään hyvin, mitä rakastumisessa aivoissa tapahtuu. Rakastuminen on dopamiinin, oksitosiin, serotoniinin, testosteronin jne. erittymisen muuttumista ja sen myötä huomion keskittymistä, kiintymystä, hempeän käyttäytymisen lisääntymistä, rohkeutta, energiaa, uskallusta jne.
Kaikki tämä tieto jotenkin myös häiritsee. Ehkä olisi mukavampaa säilyttää rakkaus mystisenä saarekkeena kylmässä rationaalisessa maailmassa. Mitä mieltä olet?
Kommentit (19)
Pidän siitä kun asiat ovat selitettävissä. Rakkauskaan ei kovin usein kestä niin ei sitä mielestäni tarvitse mystifioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tieto ei lisää tuskaa tässä tapauksessa. Minä ainakin janoan tietoa ja sen saaminen tyydyttää. Silti rakkaudessa näen vain toisen ihmisen, en hänen aivokemiaansa enkä omaanikaan. Kemian merkitys haihtuu varsinkin pitkässä avioliitossa. Se on jo henkistä rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla yhtä tietämätön kaikessa? Esimerkiksi lasten sairauksien syissä jne.?
En todellakaan. Et tainnut lukea aloitustani. Kuten kerroin, rakastuminen olisi kiva säilyttää mystisenä saarekkeena puhki selitetyssä maailmassa. Mutta ehkäpä se säilyykin.
Mitä pitäisi sanoa? Että aivot on ihmeellinen elin vaikka niiden toiminnasta opittaisiin?
Ei yhtään romantikkoa liikkeellä näin aamutuimaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkauden määrä tai arvo ei siitä vähene, että ymmärtää sen neurokemiaa, psykologiaa tai evolutiivista taustaa. Rationaalisuudessa ei ole mitään kylmää. Mysteerit ovat hienoja, mutta minusta ne pitää pyrkiä ratkaisemaan, sen sijaan että ne asetettaisiin jotenkin pyhään ja koskemattomaan asemaan.
No, minä ainakin käyttäydyin rakastuneena niin kummallisesti, että on vain hyvä tietää, että en olekaan hullu, vaan kyseessä on kemiallinen aivohäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen romantikko eikä minua haittaa lainkaan se, että nykyisin ymmärretään tunteiden biologista puolta. Pikemminkin sitä on juuri mielenkiintoista lukea!
Vierailija kirjoitti:
Tieto ei lisää tuskaa tässä tapauksessa. Minä ainakin janoan tietoa ja sen saaminen tyydyttää. Silti rakkaudessa näen vain toisen ihmisen, en hänen aivokemiaansa enkä omaanikaan. Kemian merkitys haihtuu varsinkin pitkässä avioliitossa. Se on jo henkistä rakkautta.
Kiitos tästä vastauksesta. Neurokemia vain tekee aluksi kepposet rakkauden nimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokseenkin huvittavaa puhua, että ihmisen mielestä muka tiedettäisiin jotain. Joo, voidaan ehkä yleistää niitä kemiallisia reaktioita joita tapahtuu ja mitä välittäjäaineita vapautuu jne, mutta ollaan kyllä aika helvetin kaukana siitä että oikeasti voidaan puhua rakkauden tai muidenkaan tunteiden selvittämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Rakkauden määrä tai arvo ei siitä vähene, että ymmärtää sen neurokemiaa, psykologiaa tai evolutiivista taustaa. Rationaalisuudessa ei ole mitään kylmää. Mysteerit ovat hienoja, mutta minusta ne pitää pyrkiä ratkaisemaan, sen sijaan että ne asetettaisiin jotenkin pyhään ja koskemattomaan asemaan.
No niin tietysti on. Tarkemmin ajatellen ehkä minua häiritsee enemmän evolutiiviset selitykset. Ajatellaan nyt vaikkapa sitä, että mies skannaa naisen lantio-vyötärösuhdetta alitajuisesti miettien naisen lisääntymiskykyä. Ja jos arvioinnin tulos miellyttää, miehen kiinnostus yltyy. Tietty kapea vyötärö on kaunis, mutta sen linkittäminen pääasiassa lisääntymiskyvyn arviointiin ja sen takia viehättäväksi ei tunnu niin mukavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin huvittavaa puhua, että ihmisen mielestä muka tiedettäisiin jotain. Joo, voidaan ehkä yleistää niitä kemiallisia reaktioita joita tapahtuu ja mitä välittäjäaineita vapautuu jne, mutta ollaan kyllä aika helvetin kaukana siitä että oikeasti voidaan puhua rakkauden tai muidenkaan tunteiden selvittämisestä.
Niin, ehkä vähän yhtä vaikeaa kuin kysymys, mitä on avaruuden takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkauden määrä tai arvo ei siitä vähene, että ymmärtää sen neurokemiaa, psykologiaa tai evolutiivista taustaa. Rationaalisuudessa ei ole mitään kylmää. Mysteerit ovat hienoja, mutta minusta ne pitää pyrkiä ratkaisemaan, sen sijaan että ne asetettaisiin jotenkin pyhään ja koskemattomaan asemaan.
No niin tietysti on. Tarkemmin ajatellen ehkä minua häiritsee enemmän evolutiiviset selitykset. Ajatellaan nyt vaikkapa sitä, että mies skannaa naisen lantio-vyötärösuhdetta alitajuisesti miettien naisen lisääntymiskykyä. Ja jos arvioinnin tulos miellyttää, miehen kiinnostus yltyy. Tietty kapea vyötärö on kaunis, mutta sen linkittäminen pääasiassa lisääntymiskyvyn arviointiin ja sen takia viehättäväksi ei tunnu niin mukavalta.
Evoluutiopsykologiaa ei kannata pitää minään yksittäisenä totuutena asioista. Se on vain yksi tieteenala muiden joukossa, jolla on omat teoriansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en välitä noista selityksistä, koska kyllä siihen rakastumiseen ja rakkauteen kuuluu muutakin. Esim. aikaisemmat kokemukset, uskaltaako yleensä rakastua, luonne, ns. sielunkumppanuus jne.
Mutta antaa tutkijoiden tutkia. Siitä niille maksetaan. 👍
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään romantikkoa liikkeellä näin aamutuimaan ;)
Minä tykkään lukea rakkauden kemia -juttuja. Ne jotenkin lisää uskoani rakkauteen ja koen ne romanttisina 😍
Vierailija kirjoitti:
No en välitä noista selityksistä, koska kyllä siihen rakastumiseen ja rakkauteen kuuluu muutakin. Esim. aikaisemmat kokemukset, uskaltaako yleensä rakastua, luonne, ns. sielunkumppanuus jne.
Mutta antaa tutkijoiden tutkia. Siitä niille maksetaan. 👍
Miksi ajattelet mainitsemiesi asioiden olevan tieteellisen selityksen ulkopuolella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään romantikkoa liikkeellä näin aamutuimaan ;)
Minä tykkään lukea rakkauden kemia -juttuja. Ne jotenkin lisää uskoani rakkauteen ja koen ne romanttisina 😍
Tosiaan jollain tavalla luottamus itse rakkauteen lisääntyy. En oikein vielä tajua, miten romantiikka siitä kohenisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en välitä noista selityksistä, koska kyllä siihen rakastumiseen ja rakkauteen kuuluu muutakin. Esim. aikaisemmat kokemukset, uskaltaako yleensä rakastua, luonne, ns. sielunkumppanuus jne.
Mutta antaa tutkijoiden tutkia. Siitä niille maksetaan. 👍
Miksi ajattelet mainitsemiesi asioiden olevan tieteellisen selityksen ulkopuolella?
Mutta kommentoijahan ei väittänytkään, ettei noita asioita voitaisi tieteellisesti selittää. Hän vaan otti ilmeisesti kantaa näihin aloituksessa olleisiin neurokemiallisiin reaktioihin rakastumisessa. - ap
Haluatko olla yhtä tietämätön kaikessa? Esimerkiksi lasten sairauksien syissä jne.?