Ovatko molemmat vanhempasi sinulle yhtä tärkeitä/läheisiä/rakkaita?

Kumpikaan ei ole läheinen.

Isä ei ollut läheinen minulle, en nähnyt häntä viimeisinä elinvuosinaan ollenkaan. Äiti on läheinen.

Äiti on rakas ja tärkeä, tullaan toimeen hyvin, matkustetaan yhdessä ja vietetään yhdessä aikaa muutoinkin paljon. Isän kanssa tulen toimeen velvollisuudesta, rehellisyyden nimissä kiintymysprosentti häneen on about 10% luokkaa. Koskaan emme ole olleet läheisiä vaikka samassa taloudessa asuimmekin, valitettavasti.

Molemmat ovat läheisiä.Tasapainoisia perheorientoituneita ihmisiä kumpikin

yhtä läheisiä, en vaan osaa puhua äidin kanssa jotenkin.

Olivat. Äiti tosin eli paljon pidempään.

Molempia näen silloin tällöin ja puhutaan puhelimessa. Henkistä yhteyttä meidän välillä ei ole, joten en voi pitää kumpaakaan kovin läheisenä.

Vierailija kirjoitti:

Molempia näen silloin tällöin ja puhutaan puhelimessa. Henkistä yhteyttä meidän välillä ei ole, joten en voi pitää kumpaakaan kovin läheisenä.

Minulla samoin, ja olen tilanteeseen nykyisellään tyytyväinen.

Äitini kuoli, kun olin hyvin nuori. Isäni oli alkoholisoitunut pahasti, pidin häntä osittain syyllisenä äitini elämän vaikeuttamisesta, enkä surrut, kun vuosia sitten kuulin hänen kuolleen. En koe että olisi tarvinnut selvittää mitään, enkä koe että olisi jäänyt jotain keskeneräisiä asioita selvitettäväksi. Ei varmasti mitenkään ainutlaatuinen tarina.Meitä alkoholistiperheen lapsia on paljon.

Isäni on alkoholisti en ole nähnyt isääni varmaankin kolmee vuoteen enkä edes halua nähdä. Äiti oli joskus läheinen mutta ei enää en tiedä miksi. Äiti ei pidä avomihestäni eikä äiti ole minuun missään yhteiksissä viimeksi olen nähnyt äitini 3kk sitten. :(

Olen katkaissut välit molempiin. Olen koko elämäni kaivannut äitiä ja isää.