Kertokaa kokemuksia lapsettoman kanssa...

Mulla on kaksi lasta, vuoroviikoin exän kanssa. Miehellä ei ole lapsia. On tässä nyt kohta kahdeksan vuotta yhdessä eletty. Mies rakastaa mua edelleen, rakastaa myös mun lapsia. Meistä on tullut oikein toimiva perhe. :)

Anna vaan miehelle aikaa sopeutua uuteen rooliin. Älä vaadi liikaa, älä neuvo liikaa. Anna miehen ja lastesi luoda itse suhde ja määrittää millainen siitä tulee (isällinen, kaverillinen...).

Että kyllä se vaan onnistuakin voi. :)

Kiitti :)

Joo en painosta missään, enkä neuvo tai vaikuta mitenkään mihinkään. Kaikki aikanaan. Pelottaa vaan pistää kaikki peliin.. jotenkin tässä iässä ja tässä elämäntilanteessa on niin paljon enemmän menetettävää kuin silloin nuorempana. Sillon oli niin huoletonta ja elämä vasta aluillaan ja nyt jo pitää tapailuvaiheessa selvittää kaikki mahdolliset ongelmat jne :DD vaikeaa!!

Toiset pitävät lapsista, toiset eivät. On monia isiä ja äitejä, jotka eivät voi lapsia sietää, ja toisaalta monia lapsettomia jotka lapsia - ja lapsiperheen arkea - rakastavat.

Tutustukaa rauhassa - sillä se selviää. Sen verran vastuullisena äitinä jarruttelet ettet heti tutustuta lapsia uusiin miesystäviin. Mutta tämähän on sanomattakin selvää. Onhan?

Riski on otettava, muuten jää yksin. :D Pikkuhiljaa etenette, kaikki aikanaan kuten itse sanoit. Meilläkin homma eteni omalla painollaan. Ensin tapailtiin ja jotenkin sitten huomasin yhtäkkiä että se miehenronttihan on käytännössä muuttanut mun luo. :D

Onnea teille! Toivottelee viesti 1 kirjoittaja. :)

Siinä se, etten halua että mies tapaa lapsia vielä. Eikä hänkään ole edes pyytänyt, mutta kovasti olemme miettineet yhteenmuuttoa ja se tuntuisi niin luonnolliselta ajatukselta... Mutta ei kuitenkaan, kun ei noita lapsia ole edes tavannut. Ja tiedän sen sanomattakin, että jos nyt mies noita pelästyy, ja sitä alkaa ahdistamaan - ei se ole oikea minulle.. Mutta senkin takia yritän viimeiseen asti vältellä sitä, että näkisi tämän arjen, ettei vain karkaisi :D (tyhmää).

Ei tuo onneksi mikään renttu ole. Todella mukava, ja hyvä ihminen, ja varmasti lapset tykkää, mutta ai hitto, nään painajaisia siitä, että mut jätetään, koska on lapsia... Itse kuitenkin väsyn tähän arkeen, vaikka tätä on tehty vuosia. En nyt onneksi ole mikään himo mamma-ihminen. En oikein jaksa lapsijuttuja, enkä muiden lapsia. Omat nyt on eri asia :))

Kiitti 1! Pitää vain unohtaa pelot ja antaa mennä :) Toivon todella että tämä toimii. En ole ikinä tuntenut mitään tälläistä <3

Mä olin eronnut kolmen lapsen äiti, mies mua nuorempi lapseton. Kaikki on sujunut hienosti, nyt oon kuuden lapsen äiti ;)

Voiii ihana kuulla 6 :))

Pitikö sun mies heti alussa lapsista ennen kuin edes tapasi sinun? Tuo mun vähän pelkää lapsia...