Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Hyvä ystäväni on ollut masentunut jo muutaman vuoden. Erilaisia hoitoja on kokeiltu, mutta ainoa joka toimi kunnolla jouduttiin lopettamaan vakavien sivuvaikutusten takia. Tilanne on muuttunut viime aikoina taas entistäkin huonommaksi ja ystäväni voimat on täysin loppu, kuulemma niin loppu ettei se jaksa edes osastolle hakeutua, koska sinne ei pääse pelkästään pyytämällä vaan sitä ennen täytyisi jaksaa erilaisia "lässytyskäyntejä" ja odottelua yms. Tai ehkä taustalla on joku muu syy jota se ei tahdo kertoa, mutta joka tapauksessa ystäväni on todella väsynyt. Se ei poistu kotoaan muuten kuin kauppaan ja välillä lääkäriin yms. Tarjolla olisi esim. mielenterveyskuntoutujille suunnattua päivätoimintaa, mutta sinnekään sitä on turha houkutella edes tutustumaan, vaikka tarjoutuisi itse menemään mukaan.

Viime aikoina ystäväni on ruvennut puhumaan, kuinka kovasti se toivoo kuolevansa, ja välillä itsemurhakin on tullut mieleen. Tietääkseni se ei kuitenkaan ole yrittänyt tappaa itseään. Ainakaan vielä.

Ystävälläni ei ole minun lisäkseni jäljellä kuin pari hassua kaveria, eikä nekään tahdo/jaksa pitää häneen paljon yhteyttä, koska heillä on perhe ja paljon muuta elämässään. Masennus on tehnyt ystävästäni todella rasittavan energiasyöpön ja jos ollaan ihan rehellisiä, munkin on usein tehnyt mieli ottaa siihen reilusti etäisyyttä. Mutta jotenkin olen jaksanut sinnitellä sen vierellä, käydä katsomassa sitä melkein joka päivä ja hoitaa monia asioita sen puolesta.

Muutan kuitenkin satojen kilometrien päähän kesä-heinäkuun vaihteessa ja huolestuttaa jo kovin, miten ystäväni pärjää sen jälkeen. Se tarvitsee usein apua esim. kännykän, tietokoneen ja tv:n kanssa. Joskus asetukset menee pieleen eikä sillä riitä kärsivällisyyttä ratkaista ongelmia itse, välillä se hajottaa kännykkänsä heittämällä sen suutuspäissään päin seinää eikä osaa/jaksa koota sitä tai käydä ostamassa uutta. Myös tiskaaminen on usein ylivoimaisen vaikeaa ja pyykit jää aina pesemättä jos joku muu ei tarjoa henkistä tukea.

Onko mitään sellaista paikkaa olemassa, josta ystäväni voisi saada esim. juttuseuraa tai pientä käytännön apua arkeen? Usein riittäisi jos joku olisi vierellä tai kuuntelisi.

Kommentit (19)

Vierailija

No hänelle ei ilmeisesti apu kelpaa, vaan leimaa sen "lässytyskäynneiksi" tai muuten vaan ei pidä, kuten siitä mt-kuntoutujien päivätoiminnasta. Tämä on valitettavasti masentuneille aika tavallistakin, että vaikka apua olisi tarjolla, kaikesta siitä löytyy joku vika, miksi sitä ei voi ottaa vastaan.

Loppujen lopuksi ulkopuoliset ihmiset ei voi oikein paljon mitään tehdä asiassa. Henkilö on jo avun piirissä ja hoitoa saanut, ja saisi sitä jatkossakin jos vaan hakee. Nyt ei voi muuta kuin seurailla ja katsoa että jos menee ihan akuutin pahaksi tilanne niin koittaa hoitaa se sinne osastolle. Itsemurhaa yrittämällä esimerkiksi sinne päätyy.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No hänelle ei ilmeisesti apu kelpaa, vaan leimaa sen "lässytyskäynneiksi" tai muuten vaan ei pidä, kuten siitä mt-kuntoutujien päivätoiminnasta. Tämä on valitettavasti masentuneille aika tavallistakin, että vaikka apua olisi tarjolla, kaikesta siitä löytyy joku vika, miksi sitä ei voi ottaa vastaan.

Loppujen lopuksi ulkopuoliset ihmiset ei voi oikein paljon mitään tehdä asiassa. Henkilö on jo avun piirissä ja hoitoa saanut, ja saisi sitä jatkossakin jos vaan hakee. Nyt ei voi muuta kuin seurailla ja katsoa että jos menee ihan akuutin pahaksi tilanne niin koittaa hoitaa se sinne osastolle. Itsemurhaa yrittämällä esimerkiksi sinne päätyy.

Et taida ymmärtää vaikeaa masennusta, kun puhut siitä kuinka apu ei "kelpaa". Masentuneen voimat voi olla niin totaalisen loppu, ettei energiaa riitä mihinkään minkä tarpeellisuutta ei täysin ymmärrä (eikä välttämättä muuhunkaan).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
gloria

Jos on itsetuhoinen saattaisi päästä nopeastikin hoitoon tai jopa suljetulle, pakkohoitona siis, koska muuten hoitoa saa vain jos itse sitä pyytää. Masentunut ei useinkaan jaksa/halua pyytää apua, ihan taudin oireista johtuen (paradoksi, pitää olla tarpeeksi terve osatakseen pyytää apua oikein, mutta jos on liian terve sitä ei saa.....)

Jos elämänhalua ei ole, on pakkohoito mahdollinen, tosin aina voi keskustella siitä ketä se sitten palvelee, läheisiä varmastikin enemmän kuin itse potilasta. Mutta kukaan ei elä täällä maapallolla ihan yksin, olemme aina yhteydessä toisiin ja vaikutamme heidänkin elämiin, siksi hoito olisi varmasti tarpeellinen asia. Pitkittyessään ongelmat yleensä pahenevat. 

Juttele kaverisi kanssa, kysy jos suostuisi hakeutumaan hoitoon (pitää kertoa olevansa itsetuhoinen jotta saa sitä apua), yritä saada kaverisi ymmärtämään että sairastuneet aivot eivät aina ajattele oikein ja että hänen tulisi uskaltaa luottaa myös muiden mielipiteisiin asiasta, varsinkin kun hoidon saaminen ei varsinaisesti ole häntä vahingoittava asia (vaikea tie kylläkin). Jos vaikka ensin saisi aivonsa siihen kuntoon että voi ajatella elämäänsä oikeasti (eikä siis sairauden vääristyttämin mielipitein) ja sitten jos elämäniloa/halua ei ole, voi tehdä päätökset ainakin itselleen rehellisesti. Moni luulee että on oikeasti jotain mieltä, mutta se olikin se sairaus joka saa aivot vääristämään mielipiteitä ja ajatuksia. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hänelle ei ilmeisesti apu kelpaa, vaan leimaa sen "lässytyskäynneiksi" tai muuten vaan ei pidä, kuten siitä mt-kuntoutujien päivätoiminnasta. Tämä on valitettavasti masentuneille aika tavallistakin, että vaikka apua olisi tarjolla, kaikesta siitä löytyy joku vika, miksi sitä ei voi ottaa vastaan.

Loppujen lopuksi ulkopuoliset ihmiset ei voi oikein paljon mitään tehdä asiassa. Henkilö on jo avun piirissä ja hoitoa saanut, ja saisi sitä jatkossakin jos vaan hakee. Nyt ei voi muuta kuin seurailla ja katsoa että jos menee ihan akuutin pahaksi tilanne niin koittaa hoitaa se sinne osastolle. Itsemurhaa yrittämällä esimerkiksi sinne päätyy.

Et taida ymmärtää vaikeaa masennusta, kun puhut siitä kuinka apu ei "kelpaa". Masentuneen voimat voi olla niin totaalisen loppu, ettei energiaa riitä mihinkään minkä tarpeellisuutta ei täysin ymmärrä (eikä välttämättä muuhunkaan).

Ymmärrän kyllä, olen kärsinyt siitä nuorempana itsekin. Olen myös yrittänyt kahdesti itsemurhaa. 

Mutta minusta asia on niin, että jos ihminen ei halua apua, vaikka se olisikin masennus-sairauden takia, niin ei häntä oikein pysty auttamaan ennen kuin on pakkohoitokunnossa. Korkeintaan voi ehdottaa kaikenlaista, mutta usein masentunut siitä vain suuttuu ja tyrmää kaikki ehdotukset, niin itsekin tein. Ja kun ihminen ei ole holhouksen alainen eikä pakkohoidossa, niin hän saa ihan vapaasti tehdä ne muiden mielestä järjettömät päätöksetkin omaa elämäänsä koskien.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olet ihana ystävä, yritä jaksaa, tukesi palkitaan varmasti vielä. <3

Olen samaa mieltä, aloittajan kaltaisia ihmisiä pitäisi olla enemmän.

Vierailija

Aloitus on aikalailla totuus mt-hoidosta Suomessa. Masentuneen, sen sairaan ihmisen, pitää oman sairautensa tasapainossa pitämisen lisäksi jaksaa pystyä vaatimaan hoitoa. Eikä sekään aina toimi koska resurssit. Tässä oli HS:ssä vähän aikaa sitten artikkeli masentuneesta parikymppisestä naisesta, joka oli päässyt masennuksesta yli ystävän avulla. Silmään pisti se kohta, että kun masentunut itse oli pyytänyt apua niin hän ei päässyt lääkärille. Mutta kun ystävä soitti sinne niin sitten asiat lähti eteenpäin. Minua ärsyttää meidän kulttuurissa se miten etäisiä ihmiset ovat toisistaan. Toisen hyvinvointi voisi kiinnostaa enemmän jos se vaikuttaa omaan itseen. Nykyihminen voi helposti sanoa että "ammattilainen" kuuntelee sitä läheistä tai toista ihmistä niin ei tarvitse itse vaivautua.

Terveisin: yksinäinen ja masentunut. En varmasti ainoa

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hänelle ei ilmeisesti apu kelpaa, vaan leimaa sen "lässytyskäynneiksi" tai muuten vaan ei pidä, kuten siitä mt-kuntoutujien päivätoiminnasta. Tämä on valitettavasti masentuneille aika tavallistakin, että vaikka apua olisi tarjolla, kaikesta siitä löytyy joku vika, miksi sitä ei voi ottaa vastaan.

Loppujen lopuksi ulkopuoliset ihmiset ei voi oikein paljon mitään tehdä asiassa. Henkilö on jo avun piirissä ja hoitoa saanut, ja saisi sitä jatkossakin jos vaan hakee. Nyt ei voi muuta kuin seurailla ja katsoa että jos menee ihan akuutin pahaksi tilanne niin koittaa hoitaa se sinne osastolle. Itsemurhaa yrittämällä esimerkiksi sinne päätyy.

Et taida ymmärtää vaikeaa masennusta, kun puhut siitä kuinka apu ei "kelpaa". Masentuneen voimat voi olla niin totaalisen loppu, ettei energiaa riitä mihinkään minkä tarpeellisuutta ei täysin ymmärrä (eikä välttämättä muuhunkaan).

On myös masentuneita, jotka eivät suostu menemään minnekään, koska muut kuntoutuksessa ovat tyhmiä ja tolloja ja vastenmielisiä (eri mt-ongelmiensa kanssa). Lääkkeitä ei voi syödä jonkun netistä löydetyn gurun sanojen takia. Aina löytyy joku tekosyy ettei "jaksa" vaikka kaveri kävisi siivoamassa ja toisi ruokaa. Masentunut kun on omasta mielestään kaiken arvostelun ulkopuolella niin kauan kuin on sairas eikä halua edes parantua.

Vierailija

Tilanne on oikeasti tosi vaikea ja kertoo enemmän hoitojärjestelmästä kuin ap:n ystävästä. Mun mielestä ensimmäinen asia, joka pitää ymmärtää, on se, ettei kukaan ole vapaaehtoisesti tuollaisessa tilanteessa. Itsekin pahasti masentuneena kärsin pahoista pelkotiloista enkä olisi luultavasti uskaltanut mennä mihinkään järjestettyyn toimintaan. Ja hoidon järjestyminen on todella hidasta silloinkin, kun itse sitä haluaisi. Sekin on totta, että toisen ihmisen sana painaa terveydenhuollossa enemmän. Tämän takia yksinäisten ihmisten on vaikeasmpi saada kunnollista hoitoa kuin niiden, joilla on aktiivisia läheisiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hänelle ei ilmeisesti apu kelpaa, vaan leimaa sen "lässytyskäynneiksi" tai muuten vaan ei pidä, kuten siitä mt-kuntoutujien päivätoiminnasta. Tämä on valitettavasti masentuneille aika tavallistakin, että vaikka apua olisi tarjolla, kaikesta siitä löytyy joku vika, miksi sitä ei voi ottaa vastaan.

Loppujen lopuksi ulkopuoliset ihmiset ei voi oikein paljon mitään tehdä asiassa. Henkilö on jo avun piirissä ja hoitoa saanut, ja saisi sitä jatkossakin jos vaan hakee. Nyt ei voi muuta kuin seurailla ja katsoa että jos menee ihan akuutin pahaksi tilanne niin koittaa hoitaa se sinne osastolle. Itsemurhaa yrittämällä esimerkiksi sinne päätyy.

Et taida ymmärtää vaikeaa masennusta, kun puhut siitä kuinka apu ei "kelpaa". Masentuneen voimat voi olla niin totaalisen loppu, ettei energiaa riitä mihinkään minkä tarpeellisuutta ei täysin ymmärrä (eikä välttämättä muuhunkaan).

On myös masentuneita, jotka eivät suostu menemään minnekään, koska muut kuntoutuksessa ovat tyhmiä ja tolloja ja vastenmielisiä (eri mt-ongelmiensa kanssa). Lääkkeitä ei voi syödä jonkun netistä löydetyn gurun sanojen takia. Aina löytyy joku tekosyy ettei "jaksa" vaikka kaveri kävisi siivoamassa ja toisi ruokaa. Masentunut kun on omasta mielestään kaiken arvostelun ulkopuolella niin kauan kuin on sairas eikä halua edes parantua.

No, ainahan ihmisten joukossa on sellaisia yksilöitä, jotka ovat mielestään muiden yläpuolella. Tämä ei kuitenkaan liene mikään masentuneen ihmisen tyyppipiirre. Oikeat syyt hoitoon hakeutumisen vaikeudelle ovat käytännössä aina jossain muualla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Virallista kuolinapua ei Suomesta saa. Pitäisi matkustaa esimerkiksi Sveitsiin. Ei ole halpaa.

Ottaa lainan tai pikavipin? Eihän sitä syytä tartte kertoa, ettei lainanantaja tajua, että takaisinmaksu on vähintäänkin epävarmaa.

Vierailija

Ihmettelen, miksei Suomessa voisi olla eutanasiaa sellaisille ihmisille, jotka eivät halua täällä olla. Tässä maassa on niin paljon sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mitään syytä eikä halua elää, esimerkkinä vain narsistien uhrit. 

Kauniistihan aina puhutaan itsemurhien ehkäisystä, mutta kuitenkin toimitaan niin että ihmiseltä menee elämänhalu kokonaan, esim. kiusataan ihminen aivan loppuun.

Kannatan ehdottomasti eutanasia sallimista.

Vierailija

Ikävää että eri kaupungeissa hoitoonpääsymahdollisuudet vaihtelevat niin paljon. Itse kerroin depressiohoitajalleni itsetuhoisista ajatuksista ja kuoleman toiveista ja hän ehdotti että pääsen osastolle jos haluan. Osastolle lähdin samantien.

Vierailija

Mikä siinä on, että kaikki normot tahtoo auttaa masentuneita? En jaksanut edes lukea aloitusviestiä taikka ketjua koska tiedän jo millaista "mee kävelylle :D alota uus harrastus :D käy museossa :D mee nukkumaa ajoissa :D mee töihin :D" kommentteja siellä kuitenkin on. 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla