Muistattekos vielä minua, Je.Ni:ä ?? :)
HEIPPARALLAA!!!
Mahtaakos kukaan minua muistaa...taitaa olla koko porukka vähän vaihtunut jo...on meinaan aikaa, kun jätin palstailun kokonaan.
Tässä vähän taustaa: Aloitimme yrityksen 2000 ja siitä puolen vuoden kuluttua lähdimme tutkimuksiin ja heti löytyi yksi syy: mieheni siittiöt-niitä ei ollut todellakaan riittävästi..Tästä alkoi 5 vuoden hoitoputki sisältäen 7 icsiä sekä yhden icsin luovutetuilla munasoluilla reilu vuosi sitten. Jokainen hoito päättyi negaan :(( Lääkäri arveli myös munasoluissani olevan jotain häikkää. Tuo aika oli välillä jokseenkin hurjaa, kun oli niin todella vaikeeta ymmärtää miten tämä voisi mennä näin...No, ajan kanssa kuitenkin hyväksyin (paremmin kuin mieheni) sen, ettei meille ehken koskaan tule lapsia ja elämä sujui ihan hienosti :) Kiertoni on ollut säännöllinen n. 30 vrk kaikkien hormonihoitojen jälkeen (nuokin kauhistuttavat näin jälkikäteen) ja ovulaationkin olen ollut tuntevani kuukausittain siellä puolivälin kiertoa.. Nyt sitten kuukautiset olivat myöhässä jo reilut 3 viikkoa ja mieheni painostuksesta tein eilen testin, joka suureksi yllätykseksi näytti heti vahvan plussan :)) En tiedä oikein miten päin olisin ollut enkä tiedä vieläkään....onkohan tämä jokin suuri vitsi???!!! Luulenpa, että käyn vielä pari testiä ostamassa,heh :D Oireitakin on ollut jos jonkinlaista, mutta en ole halunnut niitä yhdistää raskauteen sillä olen elämäni aikana käynyt läpi kaikki mahdolliset raskausoireet kuitenkaan olematta raskaana....(kyllä te tiedätte).. Mutta siis näin tässä sitten kävi!! 6 vuotta siihen meni ja kyllä minä tätä pidän TODELLISENA ihmeenä kerrassaan:) Emme ole mitenkään tietoisesti yrittäneet ajoittaa yhdyntöjä ovulaation aikaan tai muuta...Nyt vasta ymmärrän ja tiedostan sen miten sillä psyykkeellä on kuitenkin osansa pelissä, uskokaa pois;) Varasin alkuraskauden ultra-ajan Väestöliitosta, jossa kävimme kaikki hoitommekin ja lisäksi varasin jo ajan paikalliseen äippäneuvolaankin. Tuntuu kyllä aika lailla oudolta etten sanoisi...
Toivon koko sydämestäni, että tämä antaa toivoa teille kaikille, jotka piinailette siellä sydän toivoa täynnä!!!!!
Oikein aurinkoista kevään odotusta, ystävät rakkaat!!
Rakkain terveisin: Je.Ni rv 7+ (ohhoh!!)
P.s Ei olisi ihminen parempaa 30-vuotislahjaa voinut toivoa :)
Kommentit (48)
Ei tämmöstä voi lukea itkemättä, aivan MAHTAVAA..
Olen usein miettinyt mitä teille kuuluu ja mikäs sen hienompaa kuin kuulla tälläisiä uutisia...
Meilläkin hoidot sitten viimestä viimein onnistui ( IUI luovutetuilla siittiöillä) ja tuloksena on 7kk:n ikäinen tyttö...
Onnea teille vielä hirmuisesti ja enkeleitä varjelemaan matkaanne....
Sani ja 7kk:n ikäinen neitokainen...
Wow, ihan kylmät väreet meni, kun luin viestisi; HIENOA!!!!!!! Niin se elämä voi yllättää POSITIIVISESTI :) Nyt vaan paljon, paljon liimaa pikkuiselle ja suojelusenkeleitä matkan varrelle.
Tämä on nyt ihan tönkkölyhyt viesti, mutta pitää lähteä pelastamaan koiran kuppeja ja viherkasveja suuremmilta tuhoilta...
onnitteluhalein toveri tuulis ja termiitti-poika 9kk; kolmannen ivf:n tuoresiirron tulos!
Hei Je_Ni! Minäkin muistan sinut täältä palstalta ajalta joskus muinoin=) En tiedä olemmeko keskenämme kovasti jutelleet mutta halusin kuitenkin onnitella=) Kyllä se elämä jaksaa aina vain yllättää, toivon teille turvallista raskausaikaa ja kaikkea hyvää!
Waimo *kera mahdolliset Ilo ja Valo rv 5+0*
Vuonna -03 piinistelin keltapaitajengissä ja kirjoittelin niihin aikoihin muutenkin ahkerammin palstalle :) Eri nikillä tosin, jouduin vaihtamaan ovelaan salanimeen ;)
Keltapaitailun seurauksena saan nyt nukuttaa 1½-vuotiasta rakkauden hedelmää. Masu pullollaan hodaria poika laulelee unilauluja unipussissaan [color=red]♥
[/color]Voi miten ihania uutisia sinulla! Upeaa ja mahtavaa! Onnea ja suojelusenkeleitä odotukseenne!
[color=green]--8-[/color][color=red]@
Tottakai muistan sinut ja olen kovasti kaivannut kuulumisiasi ja nyt sitten tulee mitä parhaimpia uutisia :)))
Tosi ihanaa, että myös teitä on onnistanut pitkän ja vaikean taipaleenne jälkeen. Uskomatonta, että onnistuitte luomusti hoitojen jälkeen. Uskotko, että ero on vain henkisissä jutuissa vai oletko tehnyt jotakin muita muutoksia elämääsi? Kyllä nämä on ihmeellisiä juttuja.
Me ollaan itse asiassa samassa tilanteessa paitsi että ikää mulla on jo 39. Viidennen ivf:n tuloksena olen raskaana viikolla 7+4. Tänään oli eka ultra VL:ssa ja sentin mittainen vauva ja syke löytyi. Toinen alkio oli ilmeisesti lopettanut kasvun, mutta sekin oli kiinnittynyt (kontrolli 2 viikon kuluttua). Mulle siirrettiin 2 blastokystiä. Laskettu aika olisi 9.10. jos kaikki menee hyvin.
Toivottavasti palaat palstailemaan jälleen. Olisi tosi kiva vaihtaa kuulumisia.
Sylin täydeltä vauvaonnitteluja teille molemmille ja sinulle myös synttärionnittelut!
Terkuin
Kamu
ps. Voi kun Lättykin vielä onnistuisi...
Terve!
Täältä " Turun jengistä" myös suuret onnittelut! Kyllä se plussa vihdoin on löytänyt oikean osoitteen! Suuret onnittelut koko perheelle! Niin niitä pieniä ihmeitä syntyy!!!!!!
Ilmis
En muista, olenko kirjoitellut sinulle, mutta useaan otteeseen olen lukenut viestejäsi aiemmin ja muistan, kun poistuit palstalta. Mieleen on jäänyt myös positiivinen asenne ja toisten tukeminen.
Paljon Paljon onnea loppuun saakka!
T: Marlena ja paspoika maanantaina 9kk!
Ihanaa taas kuulla sinusta ja varsinkin kun se tapahtuu näin ihanissa merkeissä!!! Aina välillä olet käynyt mielessäni, olen miettinyt että mitä sinulle kuuluu nykyään. Aika lailla tämä palsta tuntui hiljenevän niihin aikoihin, kun lopetit palstailun (en nyt tarkoita, että vain sinä täällä olisit kirjoitellut, mutta kuitenkin...).
Et varmaan minua muista, vaikka joitakin kertoja toistemme juttuja täällä silloin aikanaan kommentoimmekin. Aika samantyyppinen hoitohistoria minullakin oli, ts. aika rankka. Kävimme läpi 3 IVF:ää ja 3 PAS:ia, toisesta IVF:stä tuli plussa ja km kuudennella raskausviikolla. Kaikista muista hoidoista puhdas nega. Lapsettomuutemme syy oli selittämätön aina maaliskuuhun -05 asti, jolloin minulta löydettiin endo. Laparoskopiassa kaikki endo saatiin kuitenkin poistettua ja siitä 1,5 vkon kuluttua tulinkin sitten luomusti raskaaksi! Yritystä ehti siihen mennessä tulla täyteen 3v 4kk. Uskon, että tuo endon poisto oli meillä se ratkaiseva tekijä. Lisäksi olin ehtinyt jonkin aikaa syödä e-vitamiinia ja homeopaattisia valmisteita, ehkä niilläkin oli tähän osansa. Myös adoptiopaperit olimme ehtineet juuri samoihin aikoihin jättää...
Minäkään en enää uskonut onnistumiseen, varsinkaan luomusti! Joten huolimatta suht säännöllisestä kierrostani tein raskaustestin vasta joskus viikolla 6, kun rintoja siinä vaiheessa niin ankarasti jo särki.
Toivon sydämestäni, että raskautesi saisi jatkua onnellisesti loppuun asti - sinä jos kuka (kera miehesi) olet tämän totisesti ansainnut!
Niin, ja se plussatestini tulos on nyt 11-viikkoinen tyttövauva!
On kyllä ihan uskomatonta tavata taas teitä kaikkia enemmän ja vähemmän tutuiksi tulleita :) Ihania tarinoita, todella ja aikas monella kuitenkin on tärpännyt silloin, kun sitä vähiten odottaa;)
Itse ainakin olin kyllä satavarma testin tuloksesta(siis negasta), mutta ajattelin tehdä sen alta pois. Ajattelin, että viimeistään silloin vuoto alkaa (aina ennenkin alkoi), kun testin käyn apteekista hakemassa!! Vieläkin naurattaa se tilanne, kun luulin tulkitsevani testiä väärin ja kun tajusin, että ei perkula......Mieheni oli täällä koneella juuri silloin enkä kertonut testaavani sillä hetkellä. Tulihan siinä heti itku, kun tajusin mikä on homman nimi..Mietin, että miten sen miehelleni kertoisin:sen mitä olen hänelle aina halunnut kertoa ja menihän se sitte vähän tökerösti, kun menin ihan tolaltani :D Lykkäsin testin tähän hänen eteensä ja hän katsoi sitä sanoen iiiiihan tyynen rauhallisesti " Siinä on viiva..." :D Miehet sitten osaavat suhtautua kaikkeen niin pirun tyynesti. Tiedän nimittäin miten PALJON mieheni on tätä odottanut ja jaksanut toivoa ja uskoa onnistumiseen välillä liiaksikin. Itse olen monesti jo sanonut suoraan, että en todellakaan usko sen onnistuvan, mutta että hyvä näinkin :) Toinen kommentti häneltä oli siinä tilanteessa, kun testin tulos oli selvinnyt: " Eikö se olisi pitänyt tehdä aamupissasta??" Meitsi vaan siihen sitten, että " SIINÄ ON VIIVA!!!" :D :D :D
Tuli kyllä moneen kertaan sinä iltana purskahdettua nauruun kun toisiamme katseltiin.....kun ei tätä kerta voi uskoa todeksi!!!
Mehän olemme siellä VL:ssa edelleen luovutussolujonossa...Olisimme sen ensimmäisen mönkään menneen hoidon jälkeen päässeet uuteen hoitoon noin 6 kk päästä (ei tarvitse mennä jonon hännille, jono noin 2 vuotta). Ensin olin täysin sitä mieltä, että EI ENÄÄ IKINÄ!!!! Olin kuitenkin NIIN täynnä niitä pettymyksiä:( Sitten kun soitin lääkärille taas niin yllättävän negatuloksen niin sanoin, että laittakaa meidät sinne ihan jonon hännille kuitenkin....jos vaikka mieli muuttuu ajan myötä. Ja olen sitä mielessäni MONTA kertaa miettinyt, että mitä sanoisin, jos sieltä nyt soitettaisiin ja kerrottaisiin, että meille olisi luovuttaja tiedossa...En todellakaan tietäisi. Toisaalta mieli ei tekisi hoitoihin enään, mutta harmittaisiko se jälkeenpäin...?? Sen kun tietäisi.No,toivottavasti enää ei sitäkään tarvitse miettiä vaan tämä raskaus (heh, naurattaa edelleen) jatkuisi ongelmitta loppuun asti. Kaippa mä sitten uskon tämän todeksi, kun on pienenpieni tuhisija sylissä <3
Kyllä sitä muistaa miten aina piinailuvaiheessa eli todella varovaisesti uskoen sen muka jotenkin vaikuttavan alkion kiinnittymiseen ja raskauden alkamiseen...paskanmarjat sanon minä :D Jos se on kiinnittyäkseen niin silloin kiinnittyy, ei siihen itse ainakaan makaamalla sen 2 viikkoa liikkumatta voi vaikuttaa ;)
Aloitin nimittäin taas vuodenvaihteessa aktiivisen kuntosaliharrastuksen ja tälläkin viikolla olen jo 3 kertaa käynyt rehkimässä ja odottanut vuodon alkamista :) Samana päivänä kun tein testin niin tein vatsalihaksetkin oikein pohjanmaan kautta. Täytyy kyllä myöntää, ettei ehkä ihan NIIN rankasti uskalla nyt treenata vaan on pakko hieman tehdä pienemmillä painoilla, varmuuden vuoksi ;) Salilla toki aion käydä siitä tuskin on mitään haittaa, päinvastoin!!! ?
Yhden rakkaan harrastuksen joudun kuitenkin jättämään ja sitä kun on tässä nyt koko talvi odotettu...nimittäin moottoripyöräilyn :( Viime kesänä päätin repästä ja ajoin motarikortin ja ostettiin isännän kanssa molemmat omat prätkätkin.......Täytyy tässä nyt katsoa miten kaikki etenee, että myykö pyörän pois vai antaako seistä tuolla tallissa ja odottaa seuraavaa kevättä:)
Että tällaista....Kiitos vielä teille jokaiselle ihanista viesteistänne!!!!! En oikein osaa siirtyä minnekään muulle palstalle, kun tämä on NIIN tuttu ja turvallinen paikka :)
Oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille ! Tämä rientää tästä kohtapuoliin töihin palvelemaan asiakkaita :)
Halauksin: Je_Ni
P.s Sinä (jonka uutta nimimerkkiä en nyt muistanutkaan) joka piinailit keltapaitaisissa niin mietin eilen illalla pääni puhki keitä siellä olikaan ja tuskin kaikkia muistin, mutta sinut luulisin tunnistavani :D :D Hähäää!!
mäkin täältä Turun suunnalta kirjoittelen, nähtiin silloin aikoja sitten Myllyssä. aivan upea uutinen, toivon kaikkea hyvää!!! meillä neiti on jo 1,5 v touhukas tapaus. opettelee sanoja innolla. me ollaan yritetty toista jonkun aikaa, 1 inssi takana, katsotaan tärppääkö ensimmäisellä....
nauti olosta ja kasvavasta masusta!!!
Onnea aivan mielettömän paljon!!!!
Siis kovasti suuret onnittelut Je.Ni :D
Jossain vaiheessa hoitoja kirjoteltiin samoihin pinoihin.. Ja useammin kuin kerran mietin mihin " katosit" ja mitä sinulle kuuluu.
Näitä luomuplussia nyt tuntuu olevan hirmusti liikkeellä! Niin meilläkin..
Eli:
Syksyllä -04 syntyi meidän pas-poika (endoa ja torvet tukossa).
Joulukuussa -05 alettiin tosissaan miettiä yritystä uuteen siirtoon ja varailtiin aikaa klinikalle. Tammikuun alussa testi näytti kuitenkin plussaa, ja nyt luomuihmeemme on n. rv11. 3 yötä ultraan :) Ihan uskomatonta tämä on, eikä mekään todellakaan ajoitettu yhdyntöjä mitenkään, miksi oltaisiinkaan kun ei osattu villeissä unelmissakaan ajatella luomuplussia!
No mutta vielä, ONNEA Je.Ni, ihana kuulla viimein kuulumisiasi ja varsinkin näin ihania!!
t. Itta
Hurja, vai prätkäkortinkin olet huristellut! Eipä varmaan yhtään harmita jättää prätkä talliin tänä kesänä, tien päälle ehtii sitten tulevinakin vuosina. Sivuvaunun kanssa ehkä ;D
Onnea ja peukutuksia vielä kerran!
Mielettömän paljon ONNEA plussastanne!!! Usein olen miettinyt, miten teidän tarina etenikään ja nyt sattumoisin tulin avanneeksi lapsettomuus-palstan ja viestisi sattui silmääni. Aivan mahtava juttu!
Itse piinailin jossain vaiheessa samoihin aikoihin kanssasi. Kolmannesta ICSI-hoidosta syntyi poika syksyllä 2004. Nyt olisi kakkonen haaveissa. Luomusti ei ainakaan vielä ole meillä tärpännyt, yksi pakkassiirto on nyt takana, josta negaa. Uusi ICSI-hoito on maailiskuulla tarkoitus aloittaa.
Oli kiva kuulla myös teistä entisistä " tutuista" . Onnea raskauksiinne ja yrityksiinne!
t. Teresia
Aina silloin tällöin käyn lukemassa täällä ja kylläpä oli mukava yllätys nähdä sinun viestisi!!!!
Kyllä elämä voi olla uskomattoman ihmeellistä, onnea kovasti!!!!!!!!
Baby ja IVF-poika 7kk
Palstailen enää aniharvoin, mutta kuinka satuinkaan tänne nyt ja bongasin heti tuolta aloituksesi. En totisesti ehtinyt lukea tekstiäsi alusta loppuun, vaan harpoin sinne tänne ja yritin saada tolkkua, mistä on kyse?! Ja juu-u, olihan se sitä, mitä ajattelin/[b]toivoin[/b]/otaksuin: teille on osunut maailman valtavin ja ihanin onnenpotku kohdallenne, suurista ihmeistä se kaikkein mahtavin ja uskomattomin ja mikä upeinta, ihan " omin voimin" , luomusti!
[b][size=15][color=orange]MILJAARDIT ONNENTOIVOTUKSET, [/color][color=red]RAKAS PALSTAYSTÄVÄ,[/color][color=turquoise] VANHA PIINAKAMU![/b][/size][/color]
Eikö elämä olekin ihmeellistä? Eikö tunnukin suorastaan hupaisalta, kuinka se plussa nyt tuli, minulleko, minäkö tuon positiivisen testin tuohon pissasin? Muistan nuo fiilikset aivan elävästi, vaikka oma ihmeemme täytti justiinsa jo 10 kk. Mulla oli todella pitkään piilokameratunnelmat: ehe ehe, hyvin mua vedätetään, tuleeko tuo ultrakuva videolta vai? No, hieman vaikeaa kuvata tuota selkeästi, mutta ymmärrät varmaan ajatuksen?
Voi Je.Ni, en osaa järkevin sanoin ilmaista, kuinka tavattoman iloinen olen sinun ja miehesi puolesta. Pitkän, käsittämättömän pitkän matkan olette taivaltaneet lapsettomuuden pimeää, kivistä polkua, hurjan määrän tuloksettomia hoitoja olette läpikäyneet ja siksi tuntuu niin hienolta & reilulta, että tällainen osuu juuri teidän kohdallenne!
Oih ja voih, tippaa pukkaa silmään ja huokailuttaa :´)
Toivon todellakin kaikkea hyvää odotukselle ja niitä legendaarisia tarrasukkia, klähmätassuja ja erikeepperiä isot satsit sinne masuasukille! Ja tervemenoa plussanneiden puolelle!
Lämpimin ajatuksin ja virtuaalihalauksin,
ikivanha palstakamusi Mairaa + tytöntyllerö
Hei!
Todella oikein lämpimät onnittelut sinulle. Juuri muutama päivä sitten sinua muistelin. Minä en enää ole hoidoissa, muita katselen täällä aina juttuja.
Kun nyt maltoin lukea koko ketjun kunnolla.
Vaikka ei mulla edelleenkään tule mitään kovin järkevää näiltä näppäimiltä.
Kuten moni muukin, myös mulle tuli kylmiä väreitä lukiessani tarinaasi. Ja myös toiseen kertaan lukiessa nousee kyyneleet silmiin. Osaltaan se johtunee omista muistoistakin, kun tietää, millaista tuo on :). Minäkin olin ajatellut sen testitikun näyttämisen/positiivisen tuloksen kertomisen miehelle jotenkin toisenlaiseksi, jotakin leffatyylistä, you know? Mutta meille viiva tikussa toi lähinnä tuskan hien pintaan, kun ei voinut tietää, onko alkio kohdussa vai munatorvessa vai jo matkalla ulos. Juuri edellisessä kuussahan mulla oli PAS-km. Seuraavat viikot eli raskauden alkumetrit meni samoissa tunnelmissa, ennenkuin varmistui, että raskaus on normaali ja etenee niinkuin pitää. Mainittakoon muuten vielä, että mehän olimme valmistautumassa seuraavaan (kolmanteen) IVF-hoitoon, kun tulin luomusti raskaaksi.
Vielä kerran onnea ja hyvää oloa. Nauti täysillä raskaudestasi, toivottavasti vauvamasu alkaa pömpöttää mahdollisimman pian, että raskaus konkretisoituu :D
Terkuin jälleen,
Mairaa
Kyllä olet muistissa pysynyt ja usein olen tätä palstaa lukiessa miettinyt, mitä sinulle kuuluu -ja toivottovasti kuuluu hyvää :) Nyt viestisi lukeminen oli aivan mahtava juttu. Kyllä minullakin nousi pala kurkkuun, kun pääsin siihen parhaaseen kohtaan... Olen ihan mielettömän iloinen puolestanne! Tämä elämä on niin ihmeellistä, ettei sitä voi käsittää. Onni osuu kohdalle silloin kun sitä vähiten odottaa. Kyllä näissä lapsettomuusasioissa on joku mystinen puoli, jota ei voi ihan järjellä selittää... Sillä kaikesta huolimatta näitä ihmeitä tapahtuu! On aivan upeaa, että tälläkin palstalla niitä on osunut jo monen ihmisen kohdalle. Mutta pakko myöntää, että sinulla on ollut vielä keskimääräistä rankempi historia takana. Siksi on niin hienoa, että haikara pääsi yllättämään juuri teidät :) Tämä antaa varmasti ihan valtavasti voimia ja uskoa kaikille näiden asioiden parissa kamppaileville :) Onnea, onnea ja turvallista ja ihanaa odotusaikaa!!!
Halauksin, Siss-74
ps. Meillä on nyt hoitojen ansiosta 1v 2kk vanha poika! Ja sen lisäksi meilläkin todistetaan ihan käsittämätöntä " luomuihmettä" . Olen rv 6+1, vaikka meille ei annettu paljon toivoa ilman hoitoja. Joten, kuten sanottu, pakkohan se on alkaa uskoa pieniin ihmeisiin :)))