Vierailija

Itse viihdyn paljon yksikseni. Pari hyvää kaveria on joita näen harvakseltaan. Joskus soitellaan ja tekstaillaan, mutta ei mitenkään usein sitäkään.

Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Mulla keikahti yliopistossa tilanne päälaelleen. Olin läpi peruskoulun kiusattu ja lukiossakin vähintään syrjitty, mutta jotenkin täällä musta nykyään vaan tykätään älyttömästi :) Mielumin kuitenkin olisin ehkä kotihiirenä yksikseni/poikaystävän kanssa. Valmistumisen jälkeinen aika mietityttää. Uskon, että musta tykätään, mutta en välttämättä jaksa nähdä vaivaa luodakseni uusia kaverisuhteita. Uskon myös monien nykyisten kaverisuhteideni hiipuvan pikkuhiljaa. Luulen kuitenkin, että muutamat läheisimmät ystävät (lukioajoilta) säilyvät läpi elämän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Jäin outsideriksi 12-13-14-vuotiaana kun oma fyysinen kehotykseni oli pari vuotta muita kavereita hitaampaa. Aika rankkoja aikoja olla pikkutyttö kun muilla rintaliivit ja teinimeiningit. Nyt olen ollut varsin menestyvä työelämässä ja sosiaalisissa kuvioissa myös. Mutta kasvuvuodet olivat yhdessä vaiheessa raskaat kun entiset kaverit kaikkosivat murkkumenoihinsa.

Vierailija

Nope. Aika hiljasta on edelleen. En luota ihmisiin, koska loppuviimein jokainen ajattelee vain omaa napaansa. En siis edes tahdo ihmisiä ympärilleni.

Vierailija

Mulla myös kääntyi päälaelleen, olin ujo ja syrjäytynyt kouluaikana. Nyt 32-vuotiaana laaja ystävä- ja kaveripiiri, ja olen tosi ulospäinsuuntautunut. Vuosi vuodelta vaan heittäydyin tilanteisiin ja kohtasin paljon ihmisiä, niin pikkuhiljaa muutuin ihan kokonaan. :)

Vierailija

Ei ole.

Ne vähät mihin tutustuin yliopistossa joko muutti pois tai muuttui ihmisinä joten feidasin ne/minut feidattiin. Mut ihan sama.

Vierailija

On. Kävin aikoinaan "kirkonkylän koulua" vaikka olin "perukkalainen" eli kuljin taksilla tai bussilla eikä koskaan ollut kavereita, kun asuin kaukana muista. Minua ei kiusattu mutta olin välitunneilla usein yksin. Saman kylän tytötkin olivat liian erilaisia, vaikka ikäeroa ei paljon ollutkaan. Leikin yksikseni, tai pikemminkin viihdyin omissa mielikuvitusmaailmoissani.

Yliopistossakin olin vielä "erilainen", en osannut ystävystyä kenenkään kanssa, mutta työelämässä tuli sitten sellainen tehtävä, jossa oli pakko olla "esillä". Jännitti ihan hirveästi aina kun piti pystyä puhumaan julkisesti (alkuun jännitti jo kun seminaareissa piti esittäytyä saati kun pyysin ja sain kommenttipuheenvuoron), olin varma että pyörryn tai oksennan tai jotain. Mutta niin vaan selvisin ja aloin saada hyvää palautetta ja yhtäkkiä minä olinkin se, joka auttoi muita rentoutumaan ja ryhmäytymään. Samaan aikaan kun opin nauttimaan siitä niin myös sosiaaliset piirini laajenivat huimasti. Nyt on ystäviä ja tuttavia ja helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Vierailija

Ei ole kun yksi hyvä ystävä, jonka kanssa vietän vapaa-aikaa. Olen baarimikko ja työkavereita ja kantiksia on paljon, joiden kanssa tulen hyvin työpaikalla juttuun, enkä koe olevani enää niin ulkopuolinen. Paitsi heti kun työaika loppuu. Muut työkaverit suunnittelevat isolla porukalla yhteistä tekemistä (grillaamista, rantapäiviä, terassikierroksia) ja puhuvat kaikista näistä minun kuulleni. Minua ei vaan ikinä kutsuta mukaan. Viimeiset kaksi päivää olen ihan oikeasti kysynyt jokaiselta tutultani ja työkavereiltani (joiden kanssa juttu luistaa tosi hyvin), että huvittaisiko lähteä kahville, terassille, jätskille tms ja kaikki, siis KAIKKI kieltäytyivät jollain verukkeella. Kerran eräs työkaverini kutsui minut illanviettoon mukaan ja alkoi lähes heti perua ja höpisi, että pitäähän hänen tietysti muilta varmistaa, että on ok, jos tulen mukaan. Onneksi oli, pääsin kerrankin mukaan ja oli tosi kiva ilta.

Itku silmässä olen iltapäivästä lähtien ollut kotona. Käyn yksin paljon ulkona (eilen olin pyöräilemässä ja puistossa lukemassa), koska muuten en kävisi ikinä missään. Paljon kivempi tehdä asioita, kun ne voi jakaa muiden kanssa, mutta en jaksa enää kysyä ketään mukaani. En jaksa enää nöyryyttää itseäni sillä, että näen kuinka yritetään keksiä hyvää tekosyytä ettei tarvi olla mun kanssa. Onneksi mulla on koira, se ainakin pitää minusta!

Vierailija

Kärsin koko teini-iän siitä, että minulla ei pysyvästi ollut ketään jota pyytää minnekään. Korkeakoulussa kaikki muuttui jossain vaiheessa (esim. 120 FB-kaveria sieltä, eikä mitään tuntemattomia). Ihmisenä en kuitenkaan ole muuttunut yhtään "mainstreamimmaksi", joten nyt valmistumisen jälkeen kontaktit ihmisiin tulee varmaan olemaan aika satunnaisia. Tarvis kehittää joku harrastus. Toisaalta nykyään tiedän paremmin mitä haluan ja mitä minun ei edes tarvitse haluta.

Vierailija

Kouluaikoina olin tälllainen outsider, opiskeluaikana mulla oli kavereita. Sitten opiskelujen päätyttyä muutin toiselle paikkakunnalle ja sieltä ei kavereita löytynyt. Työkavereita on, mutta emme pidä vapaa-ajalla yhteyttä.

Vierailija

Rehellisesti sanottuna ei ole. Ilmeisesti otsassa lukee outsider tai jotakin. Sama juttu tuntuu toistuvan kaikissa yhteisöissä joihin osallistun...

Vierailija

Minulla se outsider-vaihe kesti ainoastaan yläasteen. Siellä olin kiusaamisen kohteena kaikki kolme vuotta, ja vietin kaiken vapaa-aikani yksin tai perheeni kanssa. Kun pääsin siitä kammottavasta lähiöstä erikoislukioon (johon kenelläkään muulla sieltä ei riittänyt keskiarvo), muuttui tilanne aivan toiseksi. Arvonnousuni tapahtui aluksi osin siksi, että koulun tavoitelluin poika ihastui minuun ja aloimme seurustelemaan, mutta myöhemmin tajusin, että ihmisethän pitävät ihan minusta itsestäni. Se oli järisyttävä oivallus yläasteen järjestelmällisen ryhmästä sulkemisen jälkeen. Sen jälkeen kavereita ja ystäviä on riittänyt tänne kolmekymppiseksi saakka, mistä osaan olla kiitollinen joka päivä. 

Jos tänne eksyy joku koulukiusattu lukemaan tätä keskustelua, niin älä luovuta! Ne ajat ovat kamalia, mutta ne menevät ohi. Kiusaaminen ei ole sinun syysi, älä tunne häpeää. Koita jaksaa, koska matka aikuisuuteen tulee olemaan myöhemmin tosi hieno ja niitä ystäviäkin tulee. Ihan varmasti!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla