Miten houkutella taapero puistosta kotiin?

Joudut vielä lukemattomia kertoja vastaaviin tilanteisiin:)

Älä syötä tyttöä puistossa. Kerro mitä herkkuruokaa kotona odottaa. Jokin kiva lelu, jolla saa leikkiä vasta puistosta tultua. Videoilla, jonka aikana tyttö rauhoittuu ruokailua ja tulevaa päiväunta varten ja äiti laittaa ruokaa samalla rauhassa. Älä anna muulloin leikkiä noilla leluilla tai katsoa noita videoita, kuin vasta puiston päälle. Jemmaa talteen muuksi ajaksi. Ja puistossa mainitse, että mitä siellä kotona odottaakaan.

Ainakin oman kokemuksen mukaan puistosta lähtö oli aina yhtä hankalaa, etenkin jos lapsi oli yhtään nälkäinen tai väsynyt. Voit toki kertoa lapselle, että kotiin lähdetään kohta, vielä muutama lasku mäessä. Ja sitten tosiaan lähdette. Ajan kanssa lapsi oppii hahmottamaan, että kohta lähdetään eikä itkun avulla äitiä voi ohjailla jäämään puistoon. Se että lapselle antaa valmistautua hetken ajan lähtöajatukseen voi auttaa -jos ei heti niin sekin ajan kanssa.



Joskus voi tehota oikein asetettu markkinointipuhe: kerrot mitä kivaa on tiedossa kotona - esimerkiksi mitä leikkiä siellä alatte yhdessä leikkiä. Tämä ainakin helpotti jossain iässä lastamme lähtötilanteissa - lapsen ei ollut enää yhtä vaikea jättää mukavaa puuhaa kun sai mielikuvia siitä, että muuallakin on ihan kivaa.

Olisihan kamalaa, jos lapsi pysyisi kasvaessaankin vain tahdottomana olentona, joka tekee mitä toiset haluavat eikä koskaan löydä omaa tahtoaan.



Anna lapsen ilmaista mielipiteensä. Sitten sanot "ahaa, ymmärrän, sinä haluaisit jäädä vielä puistoon. Nyt olemme olleet täällä jo pitkään, mutta huomenna tulemme taas"



ja jos lapsi kiukuttelee, annat kiukutella mutta viet hänet tiehensä. Ja muistat sanoa, että rakastat häntä myös silloin, kun häntä joku asia harmittaa.

kun sanoo, että lasket vielä kerran/annan vielä nämä vauhdit/teet vielä sen hiekkakakun ja sitten mennään. Ja sitten kanssa mennään. Kamalaa vaan töksäyttää toiselle kesken kivojen leikkien, että nyt mennään ja piste. Äiti menee ainakin, heippa! ;-)

Älkää nyt ihmeessä tuommoisia käyttäkö ainakaan minään patenttiratkaisuna!! Tuo neljän lapsen äiti sen sanoi. Ilmoitus että yksi, kaksi laskua vielä ja sit mennään. Ja sit mennään kans. Toinen huono neuvo on tuo huomion kiinnittäminen muualle. Kun joskus joudutte kuitenkin sen auktoriteettinne hankkimaan. Mitä nuorempana sen parempi. Ei sille 10 vee lapselle sit voi enää sanoa että katso, jäätelöauto! Tai voi, jos haluaa laittaa itsensä kuseen.

"Laske vielä kerran ja sitten mennään kotiin." ->

"Tiedän, haluaisit jäädä puistoon. Mutta nyt pitää mennä kotiin." ->

"Haluaisitko katsoa kotona videon/saada hyvän jälkkärin/maalata/piirtää/puhaltaa saippuakuplia jne.?



Jos lapsi ajeeraa, voi uhata rangaistuspenkillä (yhtä monta minuuttia kuin lapsella on ikävuosia)



Lopuksi lapsi kainaloon, jos ei muuten tule mukaan.



Jos lapsi lähtee suosiolla, kannattaa kehua: "Olipa mukavaa, kun tulit mukaan."

Laske vielä kerran ja sitten mennään kotiin

- ok



Tiedän, haluaisit jäädä puistoon. Mutta nyt pitää mennä kotiin.

-ok



Haluaisitko katsoa kotona videon/saada hyvän jälkkärin/maalata/piirtää/puhaltaa saippuakuplia jne.?

- Miksi lasta pitää palkita asiasta joka on itsestään selvä? Silloinhan tavallaan myös palkitsee sen kiukuttelun. Kiukuttele puistossa kotiinlähtöä => saat extraa ja herkkua kotona. Mitä et muuten



Jos lapsi ajeeraa, voi uhata rangaistuspenkillä (yhtä monta minuuttia kuin lapsella on ikävuosia)

- Minä en rupeaisi mitään jäähypenkkeilyä harrastamaan puistossa, vaan nää jutut on kodin rauhassa. En suostu tekemään ihmisten ilmoilla mistään jutusta hirrrveetä showta. Ystävällinen ilmoitus että nyt mennään, sitten saa laskea vielä pari kertaa ja jos sit ei tulla, kaappaan hyvin pian kainaloon ja sanon että mennään.



Lopuksi lapsi kainaloon, jos ei muuten tule mukaan.

-ok



Jos lapsi lähtee suosiolla, kannattaa kehua: Olipa mukavaa, kun tulit mukaan.

- oookooooo siis eihän se ole mikään mukavuuskysymys. Eihän se aikuinen tässä ole lapselta mukavuutta kerjäämässä vaan ilmoittamassa että nyt mennään kotiin. Se että lapsi tulee mukisematta ei ole palvelus lapselta, vaan itsestään selvä olotila johon pyritään.



Mutta kukin tyylillään.

Siis tyyliin "arvaas mitä, seuraavaksi pääsetkin käymään S-marketissa! Saat itse kantaa niitä tavaroita ostoskärryyn!"



Jos ei jostain syystä innostu niin sitten vain ilmoitan että nyt ollaan joka tapauksessa lähdössä eikä siihen auta pullikoida vastaan. Pahimmillaan saatan joutua kantamaan kiukuttelevan lapsen pois.

Sinä olet aikuinen ja aikuinen päättää. Lapsen turvallisuudentunteen kehittymiselle on tärkeää, että hänellä on turvallinen aikuinen, joka laittaa hänelle rajat ja joka kestää lapsen "vihan". En ole vielä tavannut pientä lasta, joka haluaisi lähtea pois kivasta paikasta. Lapsen kanssa ei kannata neuvotella siitä, että lähdetäänkö puistosta, sen päättää aikuinen. Sen sijaan lapselta voi kysyä haluaako hän laskea yhden liukumäen vai keinua kerran keinussa ennen lähtöä. Toinen, mikä toimii on se, että 5 minuutia ennen lähtöä antaa varoituksen. Sitten seuraava varoitus on 3 minuutin kohdalla ja viimein 1 minuutti. Sinun ei tarvitse katsoa kelloa, sillä ei pieni lapsi mitään kellosta ymmärrä. Tärkeintä on vain ennakkovaroitus ja samanlaisena toimiva rutiini.

-Kolmen äiti-

eli jälkkärillä palkitseminen on loputon suo. Joka päivä ei voi palkita kotiinlähdöstä jälkkärillä tai edes dvd:lla. Kiva tekeminen kotona on asia erikseen.



Sen sijaan lapsen palkitseminen sanallisesti siitä, että hän lähtee mukana ei ole mikään "mukavuuskysymys" vaan minusta lapsen positiivista kannustamista oikeaan suuntaan. Lapsi ei voi mitenkään tietää milloin toimii toivotusti jollei saa positiivista palautetta.



Meillä taaperon kanssa olen oppinut sen, että pitää antaa lapsen leikkiä pitkään ja sitten yksi toteamus, että kohta lähdetään: laske vielä kerran mäkeä jos haluat. Ja sitten lähdetään. Kiukku, jos sitä tulee, katkeaa lyhyeen kun lapsi on oppinut, ettei kannata kiukutella, äiti ei anna periksi ja rutiini on tällainen. Vihoviimeistä on puolen tunnin maanittelu "lähdetäänpäs nyt, nyt pitää mennä, tule jo". Jopa houkuttelun ja huomion kiinnittämisen (jota harrastan muissa tilanteissa) olen huomannut puistosta/pihalta kotin lähtiessä huonoksi keinoksi oman taaperon kohdalla. Jämptiys toimii meillä paremmin sekä johdonmukaisuus, saman rutiinin toistaminen.