Vierailija

Tuli mieleen tuosta hevoslehtiketjusta.

Onko vanhemmalla oikeus kajota lapsensa omaisuuteen? Saako vanhempi lainata asioita ilman lupaa (esim. lukemista tai vaatteita), käyttää ilman lupaa (esim. rahaa, välipaloja, hygieniatuotteita) tai muutoin kohdella, kuin omaansa? Entä saako vanhempi esim. uskonnollisista syistä hävittää lapsensa omaisuutta, esimerkiksi fundamentalistikristitty hävittäisi hevarilapsen hevi-aiheisia asioita tai fundamentalistiateisti hävittäisi lapsen Raamatun ja ristikaulakorun?

Vaikuttaako vanhemman oikeuteen se, onko lapsen omistaman asian alunperin ostanut vanhempi, lapsi itse tai joku muu? Entä onko sillä väliä, kysyykö vanhempi ensin luvan ja sitten kajoaa omaisuuteen ilman lupaa, vai kajoaako omaisuuteen kysymättä ensin lupaa?

Olen siinä käsityksessä, että vanhempi ei saa aiheuttaa lapselleen huomattavaa taloudellista vahinkoa, eli ei saa esimerkiksi käyttää lapsen rahoja, jos lapsi on saanut perinnön. Oletetaan kuitenkin, että tässä on kyse omaisuudesta, jolla ei ole huomattavaa rahallista arvoa. Oletetaan myös, että vanhemman ja lapsen välillä EI ole mitään yleistä jakamissuhdetta niin, että molemmat tietäisivät saavansa lainailla ja käyttellä toistensa tavaroita ilman, että toinen siitä pahastuu.

Osaako joku vastata siihen, mitä laki tästä sanoo? Entä mitä mieltä olette tästä moraalisesti?

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

Saatko käyttää naapurisi omaisuutta niin kuin tahdot? Ottaa vaikka pihatontun itsellesi, se on aika vähäarvoinen.

Ihan niin kuin epäilit, vanhemmalla ei ole mitään oikeutta lapsensa omaisuuteen. Ei sen enempää kuin naapurinsakaan omaisuuteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kirpparit on ainakin täynnä lastenvaatteita ja leluja. Tuskin ainakaan kaikkia rahoja lapsille tilitetään. Monesti vielä kuulee myyjän mainostavan, että myy lapselta salaa, kun ei enää leiki kyseisellä lelulla, mutta haluaisi säilöä.

Vierailija

Kyllä lähtökohta on se, että lapsen omaisuus on lapsen omaisuutta, jolloin käyttääksesi lapsen omaisuutta omiin tarpeisiisi tarvitset lapsen luvan (Tai toisinaan lapsen edunvalvojan luvan, jonka tulee harkita asia lapsen edun mukaisesti). Merkitystä ei ole sillä, miten lapsi on saanut omaisuutensa. Vanhemmalla ei ole myöskään mitään oikeuttta ominpäin hävittää lapsen omaisuutta. - Tietysti arkisista askareissa jokainen lapsen kanssa toiminut tietää, että välillä vanhemman on hieman komennettava, tai kehoitettava lasta toimimaan. Ja moni vanhempi esimerkiksi haluaa -ihan ymmärrettävästi- viedä vaikkapa kirpparille lapsen vanhoja tavaroita. - Tällöinkin pitäisi lähtökohtaisesti kuulla lasta ja saada hänet ymmärtämään, että teko on lapsen edun mukainen. Mutta sanottu myös tarkoittaa, että jos kirpparille tai roskiin on menossa vaikka lapsen rikkinäinen ja risainen lelu, johon lapsi on hyvin kiintynyt, eikä haluaisi, että niin käy, että lelu päätyy vaikka roskiin, niin  lapsella on oikeus kieltää vanhempaa niin tekemästä, jos voidaan olettaa, että lapsi ymmärtää, mitä hän tekee, Kyiyit vielä onko sillä merkitystä, että vanhempi kysyy ensin luvan? Minun mielestäni on. Mutta kysymyksen täytyy olla todellinen ja sellainen, että lapsella on itsellä mahdollisuus vastata siihen. Ja luonnollisestikaan kysymys ei saisi olla esim. johdatteleva.   

Lopuksi sanon vielä, että toki voidaan väittää, että olen irtitodellisuudesta, kun puollustelen lapsen omaa päätäntä valtaa. Ehkä hieman olenkin. Mutta toisaalta minusta se on parempi kuin antaa kuva siitä, että vanhempi voisi tehdä lapselleen tai lapsen omaisuudelle mitä vain, koska hän on lasta vanhempi, joka on minusta hiemna kestämätön lähtökoohta.        

Vierailija

Koska mä oon se, joka vastaa lelujen ja muun irtaimiston varastoinnista, mulla on myös oikeus laittaa tavaraa pois. Jos se ei sovi, ei sitten osteta uuttakaan tavaraa. Toki isompien lasten kohdalla voidaan sitten yhdessä miettiä, mitä säästetään ja mitä ei, mutta pieniltä lapsilta en ala kysellä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Saatko käyttää naapurisi omaisuutta niin kuin tahdot? Ottaa vaikka pihatontun itsellesi, se on aika vähäarvoinen.

Ihan niin kuin epäilit, vanhemmalla ei ole mitään oikeutta lapsensa omaisuuteen. Ei sen enempää kuin naapurinsakaan omaisuuteen.

Onhan. Mitä omaa sillä lapsella muka on? Kaikki mitä lapsilla "omistaa" on oikeasti sen vanhemman omaisuutta. Poikkeuksena on perintö jota tosiaan vanhempi ei saa käyttää omiin ostoksiinsa. Mutta pienet lahjaksi saadut tavaratkin vanhempi voi heittää menemään vaikka muutossa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä lähtökohta on se, että lapsen omaisuus on lapsen omaisuutta, jolloin käyttääksesi lapsen omaisuutta omiin tarpeisiisi tarvitset lapsen luvan (Tai toisinaan lapsen edunvalvojan luvan, jonka tulee harkita asia lapsen edun mukaisesti). Merkitystä ei ole sillä, miten lapsi on saanut omaisuutensa. Vanhemmalla ei ole myöskään mitään oikeuttta ominpäin hävittää lapsen omaisuutta. - Tietysti arkisista askareissa jokainen lapsen kanssa toiminut tietää, että välillä vanhemman on hieman komennettava, tai kehoitettava lasta toimimaan. Ja moni vanhempi esimerkiksi haluaa -ihan ymmärrettävästi- viedä vaikkapa kirpparille lapsen vanhoja tavaroita. - Tällöinkin pitäisi lähtökohtaisesti kuulla lasta ja saada hänet ymmärtämään, että teko on lapsen edun mukainen. Mutta sanottu myös tarkoittaa, että jos kirpparille tai roskiin on menossa vaikka lapsen rikkinäinen ja risainen lelu, johon lapsi on hyvin kiintynyt, eikä haluaisi, että niin käy, että lelu päätyy vaikka roskiin, niin  lapsella on oikeus kieltää vanhempaa niin tekemästä, jos voidaan olettaa, että lapsi ymmärtää, mitä hän tekee, Kyiyit vielä onko sillä merkitystä, että vanhempi kysyy ensin luvan? Minun mielestäni on. Mutta kysymyksen täytyy olla todellinen ja sellainen, että lapsella on itsellä mahdollisuus vastata siihen. Ja luonnollisestikaan kysymys ei saisi olla esim. johdatteleva.   

Lopuksi sanon vielä, että toki voidaan väittää, että olen irtitodellisuudesta, kun puollustelen lapsen omaa päätäntä valtaa. Ehkä hieman olenkin. Mutta toisaalta minusta se on parempi kuin antaa kuva siitä, että vanhempi voisi tehdä lapselleen tai lapsen omaisuudelle mitä vain, koska hän on lasta vanhempi, joka on minusta hiemna kestämätön lähtökoohta.        

Onko sun lapselle erikseen nimitetty edunvalvoja? Koska lain silmissä lapsen vanhemmat/huoltajat ovat hänen edunvalvojia 18vuoden ikään asti.

Vierailija

4, olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä. Minulla on kuitenkin vähän sellainen kutina, että monet ihmiset ja laki eivät ole meidän kanssamme samaa mieltä.

Unohdin mainita aloituksessa yhden taustaoletuksen. Eli oletetaan myös, että kyseessä ei ole vahingollinen omaisuus. Jos lapsi on saanut jostain käsiinsä huumausaineita  tai luvattoman aseen, tai jos nuorella lapsella on jostain syystä hallussaan aikuisviihdettä, tai jos kyse on mistään muusta harmillisesta, niin sellaiset asiat voi takavarikoida vanhempi, sekä tarvittaessa myös poliisi tai muu viranomainen.

Vierailija

Mielestäni vanhempi voi laittaa kiertoon jotain perus käyttövaatteita, jossain määrin lelujakin ja lasten käyttöön hankittuja turvaistuimia, vaunuja ym. sellaista. Lapsen "omat" tavarat, kuten suosikkilelut, kaikki erityiset lahjaksi saadut jutut tai omilla rahoilla ostetut tavarat kuuluvat lapselle, eikä vanhemmalla ole oikeutta myydä tai hävittää niitä.

Vierailija

"Onhan. Mitä omaa sillä lapsella muka on? Kaikki mitä lapsilla "omistaa" on oikeasti sen vanhemman omaisuutta. Poikkeuksena on perintö jota tosiaan vanhempi ei saa käyttää omiin ostoksiinsa. Mutta pienet lahjaksi saadut tavaratkin vanhempi voi heittää menemään vaikka muutossa."

Onneksi et taida olla minun vanhempani. Mikä ihme saa sinut ajattelemaan, että mikä on lapsen on myös sinun? Ja miksi perintö tekisi poikkueksen? - Luulen, että moni pienempi ja / tailahjaksi saatu voi olla jopa  pienen lapsen mielestä arvokkaampaa kuin isompikin raha tilillä. - Pelkästään sen hahmottaminen, mitä tarkoittaa, että rahaa on niin sanotusti tilillä voi olla fiksummallekin pienelle lapselle vaikeaa. - Joskus tuntuu, että myös monelle aikuiselle. - - Lempi nalleen tai unirättiin on uskoakseni paljon helpompi muodostaa vahva tunneside, kuin pankkitilillä makaavaan rahaan; eihän sitä nykyisin taida kaikista pankeista saada edes pankkikirjaa,..   

Vierailija

Viimeksi kun tästä aiheesta oli keskustelua tällä palstalla, niin ketju meni kauheaksi väittelyksi. Mielenkiinnolla odotan, että miten nyt käy. Saa nähdä, onko tämä lastenoikeuksiin perehtynyt "juristi" taas paikalla.

Vierailija

Minun serkkuni sai joskus isältään (vanhemmat olivat eronneet) tietokoneen mutta hänen äitinsä myi sen samantien pois ja vetosi vaan siihen että rahat kuitenkin käytetään lapsen elämiseen. Millään tavalla tuo lisääntynyt raha ei kuitenkaan serkkuni elämässä näkynyt. Enoni (siis serkkuni isä) maksoi jo ennestään todella kovaa elatusmaksua mutta silti serkkuni äidillä oli aina rahat loppu.

Vierailija

Minulle ainakin äiti peruteli aina, että on itse ostanu kyseisen asian ja saa siksi lainata sitä tai antaa sen sisaruksille jos haluaa. Samasta syystä en saanut päättää mitään omasta huoneestani enkä hankkia lukkoa sen oveen, koska hän maksoi elämisen eli huone oli hänen ja hän sai siellä oleskella jos halusi.

Vierailija

"Onko sun lapselle erikseen nimitetty edunvalvoja? Koska lain silmissä lapsen vanhemmat/huoltajat ovat hänen edunvalvojia 18vuoden ikään asti." - Jos jostain syystä joutuisin tekemään alaikäisen, pienen lapsen kanssa merkittäviä taloudellisia toimia, niin saattaisin varmuuden vuoksi hakea lapselle erillistä edunvalvojaa, niin ei tulisi ainakaan myöhemmin sanomista, että olen toiminut vastoin lapsen etua, tai lapsien etuja. - Vaikka varmasti suurimpaan osaan näistäkin  riittäsi se, että hakisin toimintaani varten maistraatilta luvan.  - - Ja tietysti toivon, että en koskaan joudu tilanteeseen, että lapsi olisi oikeudenkäynnissä vastapuolenani, jolloin lapselle jouduttaisiin määräämään edunvalvoja.

Vierailija

Oma äitini vei kaiken, mitä ikinä olinkin saanut lahjaksi. Ja vähän muutakin. Rahan kiilto silmissä, varas. Eipä ajatellut tippaakaan, että lapsellakin olisi hyvä olla edes jotain pesämunaa. Vieläkin veisi kaikki, kun selkänsä kääntäisi. Eipä ulotu enää varkaan käsi tänne asti, kauaksi menin, eikä ole edes ikävä.

Vierailija

"Minun serkkuni sai joskus isältään (vanhemmat olivat eronneet) tietokoneen mutta hänen äitinsä myi sen samantien pois ja vetosi vaan siihen että rahat kuitenkin käytetään lapsen elämiseen. Millään tavalla tuo lisääntynyt raha ei kuitenkaan serkkuni elämässä näkynyt. Enoni (siis serkkuni isä) maksoi jo ennestään todella kovaa elatusmaksua mutta silti serkkuni äidillä oli aina rahat loppu."

Minun mielestäni serkkusi äiti teki lapsen omaisuudella väärin ja lapsen etua vastaan. Mutta varmasti tätä keskustelua lukevien joukossa on myös niitä, jotka ovat sitä mieltä, että äiti teki aivan oikein ja perutelevat sitä "äidin vaistolla, joka tietää aina paremmin kuin pieni lapsi" Tai sillä, että äiti ties tietokoneen menettvän nopeasti arvon ja siksi se piti myydä heti" Tai jollain sellaisellla, jossa halutaan nähdä, että lapsi = Täysin kyvytön yksilö, joka ei pysty tai saa päättää asioista ilman, ettö lopullisen sanan sanoisi, kuitenkin aina äiti.     

Ohikulkija

Lapsen omaisuus on lapsen omaisuutta.
.
Kuitenkin vanhemmat voivat ostaa tavaroita ja vaatteita, jotka antavat lapselle joksikin ajaksi käyttöön, mutta ei varsinaisesti omaksi, jolloin kyseessä on vanhempien omaisuus. Tälle omaisuudelle vanhemmat voivat tehdä mitä tahtovat (esim. antaa pienentyneet vaatteet sisaruksen käyttöön tai myydä pois...)
.
Lapselle omaksi annettua tavaraa ei voi myydä pois ilman lapsen suostumusta. Käytännössä kuitenki kun jotain lapsen omaa menee rikki/vaatteita jää pieneksi/jotain jää käyttämättä, monet vanhemmat heittävät sen pois tilaa viemästä.
.
Periaatteessahan vanhemmilla ei ole velvollisuutta varastoida tavaraa, kun varastointitila maksaa, eikä lapsella ole useinkaan mahdollisuutta hankkia omaa varastoa.
.
Jos kysymys on vaikkapa yhdestä pienestä taskuraamatusta, en usko, että poisheitossa voisi vedota varastointiongelmaan, jos asiaa puitaisiin oikeudessa. Kuitenkin aikuinen voi pitkälle määritellä, mitä lapsi saa lukea (esim. en saanut lukea sotakirjallisuutta 10-vuotiaana). Käytännössä lapsen itse hankkima / lahjaksi saama raamattu pitäisi säilyttää, mutta ymmärtääkseni ei olisi pakko antaa lukea sitä lapsena. Isommallahan on toki eri tavalla oikeus päättää omasta elämästään ja uskonnostaan jne.
.
Näin siis minun oikeustajuni ja laintuntemukseni mukaan (en ole tarkistanut lakikirjasta.)

Vierailija

Alaikäisen lapsen omaisuuteen vaihtelevasti.

Aikuisen lapsen omaisuuteen, ei tietenkään. Ja kyllä, eräät äidit ovat vakuuttuneita siitä että jo kolmekymppisen lapsen omaisuus on myös heidän omaisuuttaan. Omani muun muassa. 

Vierailija

Ostamme vaatteet ja tavarat lapsen käyttöön (=ei ole sama asia kuin lapsen oma), mutta ovat meidän omaisuutta. Lahjat ja perintö asia erikseen eikä pieniltä lapsilta kysellä laitetaanko tavara myyntiin vai ei vaan huoltajana ja näin edunvalvojana päätän niin vai pitäisikö lapsen käyttää ja pitää tuttiakin loputtomiiin kun hän niin haluaa. Unilelu on lapsen oma ja pitäkööt sen vaikka aina. Huonekalut, vaatteet, lelut yms. on ostettu lapselle käyttöön eikä hänen omaisuudeksi. Toki esim. leluista on hyvä neuvotella mikä menee kiertoon, jotta uusiakin saisi.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla