Luulin että yksinäisyyteen tottuu

Ihan hyvin meni vähän aikaa, en ajatellut yksinäisyyttä kauheasti, en tuntenut itseäni kovin yksinäiseksi. Mutta nyt kun elämässä on taas muutoksia, tunnen itseni tosi yksinäiseksi ja irralliseksi. Tajuan taas että nämä ihmiset jotka nyt jätän taakseni olivat aika isossa elämässäni, ainoat joiden kanssa puhuin melkein päivittäin. Ja heille taas minä en merkitse kovin paljon, heillä on omat kaverit ja piirit omassa elämässään. Nyt sitten elämässäni muuttuu taas kaikki ja olen yksin muutosten keskellä. Tuntuu hirveän irralliselta ja epävarmalta. Ahdistaa. Toiset viettää taas elämänsä kesää kavereiden ja rakastettujen kanssa.