Mitenkähän pärjäävät...
Meillä on kuukauden kuluttua lähtö mieheni sukulaisen hautajaisiin ja emme ota lapsia sinne mukaan, koska matka on pitkä istua autossa ja toisaalta hautajaiset ovat sellainen tilaisuus, etten kovin mielelläni vielä reilu 1v. lasta sinne halua...
Pojat ovat jäämässä erittäin luotettavan sukulaisnaisen hoiviin, joka tulee meille poikia hoitamaan. Hän on paljon meillä ja tuntee pojat kuin omansa.
Silti jännittää, miten pienimmäinen täällä pärjää ja miten minä pärjään reissussa... Esikoinen on jo eskarilainen, mutta kuopus on vasta 1v1kk eikä ole ollut muiden hoivissa kuin mummun ja isänsä.
Kuinka pienenä olet joutunut jättämään lapsesi muun hoitoon yön yli kuin isän/äidin? Ja miten on mennyt?
Tokihan itse voisin jättäytyä matkasta pois, mutta mieheni toivoo minun lähteävn mukaan hänen tuekseen ja kovasti tahdon lähteäkin. Mutta taas toisaalta mieltä painaa, miten kotijoukot pärjäävät...
Kertokaa kokemuksia! Kiitos!
meiän kuopus oli 1v2kk kun lähdettiin miehen kanssa ekaa kertaa kahdestaan reissuun, sitten esikoisen syntymän. Oltiin viikko ja podin etukäteen tosi huonoa omaatuntoa, mutta tiesin, että lapset ovat kokeneen, tutun ja hyvän hoitajan kanssa (yhden lapsemme kummi). Pari kertaa soiteltiin puolin ja toisin ja olo oli helpottunut kun kuulin, että kaikki menee hyvin=) Muut lapsemme on olleet lähemmäs kolmevuotiaita kun on ekaa kertaa olleet yöhoidossa ja silloinkin kaikki mennyt hyvin, lapsilla oli kivaa ja tykkäsivät kovasti. Hyvin se lyhyt eroaika menee, koita vaan ajatella, että lapsillekkin voi olla kiva juttu saada täysi huomio joltain muulta tutulta aikuiselta=)