Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Miehellä on entisestä liitostaan ainokainen, joka on todella saanut kaiken haluamansa ja häntä palvellaan kuin pientä kuningatarta. Ekaluokkalaiselta ei vaadita mitään (siis edes jälkiensä korjausta), saa kaupassa kaiken haluamansa (lelut, vaatteet, kun on niin vaikea sanoa ei), syö herkkuja harva se päivä, ei osaa tehdä hetkeäkään mitään yksin kun on tottunut, että häntä viihdytetään kaikki valveillaoloaika. Kun lapsi ei saa muiden lasten kanssa olla eka, lyö ja syyttää sitten muita. Ei tuossa iässäkään voi olla hetkeäkään yksin esim. pihalla ilman isäänsä eikä ylipäätään olla metriä kauempana isästään. Lapsi nukkuu valot päällä ja edes liukumäkeen ei voi mennä ilman isäänsä. Lapsi on mielestäni opetettu tällä helikopterivanhemmuudella kömpelöksi ja huonoitseluottamukselliseksi, kun jopa pallomeressä häntä varoitetaan koko ajan olemaan varovainen. Mielipiteitä, voiko tämä enää muuttua tästä vai onko ero ainoa ratkaisu?

Kommentit (6)

Vierailija

Lapsen kannalta voi olla ettei tuosta ole lopulta lapselle mitään haittaa. Meillä oli lapsuudenkodissa vähän sama meininki, mutta lopulta jossain iässä itse kapinoitiin itsemme irti ylihuolehtivista vanhemmista ja ihan hyvin pärjääviä itsenäisiä ihmisiä ollaan. Itse aloitin kapinan jo alle kouluikäisenä, veli vasta parikymppisenä.

Mutta tietysti jos sinua kovasti ärsyttää miehen tapa olla aina lapsensa kanssa, niin että sinä jäät huomiotta, niin voihan se pahimmillaan eron paikka ollakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Lapsi on jo nyt todella taitamaton sosiaalisesti ikätovereiden kanssa. Hänen täytyy aina olla ensimmäinen, aloittaa kaikki, saada kivoin lelu jne. Lisäksi on hyvin ylimielinen jo nyt ja kertoo aina, kuinka hän kyllä saa kaiken, kun vain sanoo isälleen haluavansa jonkin asian. Lapsi ei osaa arvostaa mitään edes alakouluikäisenä.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapsi on jo nyt todella taitamaton sosiaalisesti ikätovereiden kanssa. Hänen täytyy aina olla ensimmäinen, aloittaa kaikki, saada kivoin lelu jne. Lisäksi on hyvin ylimielinen jo nyt ja kertoo aina, kuinka hän kyllä saa kaiken, kun vain sanoo isälleen haluavansa jonkin asian. Lapsi ei osaa arvostaa mitään edes alakouluikäisenä.

ap

Maailma kyllä opettaa, vaikka vanhemmat ei opettaisi. Jos käyttäytyy kuvatusti kavereiden kanssa, joutuu joko kiusatuksi tai syrjityksi, ja sitä kautta oppii kyllä että ehkäpä kannattaisi muuttaa käytöstä. Näissä tapauksissa kun kiusaamisella on selkeä kiusatun käytöksestä johtuva syy, yleensä lapset myös sanovat ihan suoraan mikä mättää, niin ettei se jää epäselväksi. 

Tuossa iässä on aika tavallista olla kuvatulla tavalla ylimielinen. Ei se ole mitenkään vaarallista. SIinä voi käydä niinkin kuin itselleni, että toteaa että joo, saan kyllä kaiken mitä haluan, mutta mikään saatu ei enää tuota iloa. Osa niistä voi tuottaa jopa taakkaa ja huolta, kuten esim. kun halusin itselleni hevosen ja sain, ja sitten jouduin huolehtimaan siitä.

Vierailija

Ei haittaa.  Lasta ei voi 'lelliä'.  Tietysti on hyvä olla rajat mutta vielä noin pinen kanssa juuri läheisyys on varmasti ihan parasta.  Kun lapsen vanhemmat ovat eronneet, on varmaan juuri siitä jotuvaa että kun lapsi on isänsä kanssa hän haluaa todellakin olla isän lähellä ja samoin isä lapsen lähellä.  Sinä voisit keksiä omia puuhia ja antaa lapsen ja isän viettää ns. laatuaikaa kaksistaan.  Onhan hienoa että isä huomioi lasta noin ja lapsi haluaa (ikävöi varmaan muulloin) olla isän kanssa kun on isän aika tavata.

Eikö sinulla ole omia lapsia.

mietteliäs2017

itseänikin keljuttaa ja ärsyttää kovasti mieheni käytös. Kun tapasimme hän oli mailman rakastavin ja huomaavaisin mies, mutta nyt kun olemme naimisissa, niin hänen aikansa, mietteensä ja rakkautensa tuntuu riittävän vain hänen lapsilleen, joita hän kovasti palvoo ja lellii minkä ehtii. Toki hän on minullekkin edelleen kiltti ja lapsilleni myös, mutta oloni tuntuu jotenkin huijatuksi. Tuntuu kuin tämä mies ei tarvitsisi vaimoa lainkaan sanan romanttisessa mielessä, vaan hänelle riittää, että nainen on talossa "ystävän" muodossa ja taloudenhoitajana.  Väillämme ei ole erotiikkaa ja olemme olleet naimisissa vajaa puoli vuotta. Mieheni ostelee lapsilleen kalliita lahjoja ja liioittelee lastensa huolia, esim. että lasten äidit kohtelevat muka lapsia huonosti jos eivät osta lapsille heti sitä mitä lapset juuri sillä hetkellä haluavat. Mieheni mukaan hänen lähes täysi ikäistä tytärtään ja jo 18-vuotiasta poikaansa ei saisi kuulemma jättää yksin kotiin edes viikoksi, koska se on kuulemma laiminlyöntiä ja heitteille jättöä......haloooo ( itselläni 15 v osaa olla yksin kotona) Mieheni sairaloinen lapsiensa palvonta alkaa käydä hermoilleni ja asiasta keskustellessani mies loukkaantui tai ei suostu edes keskustelemaan. Muuten meillä menee hyvin, mutta mitään romanttista ei suhteessamme ole, kun mieheni ajatukset ovat ainoastaan hänen lapsissaan. Olenkin ajatellut, että ovatkohan hänen edelliset vaimot eronneet hänestä juuri tuon syyn vuoksi ja ottaneet toiset miehet, vai onkohan mies todellisuudessa kiinni entisessä vaimossaan ja sen vuoksi lellii lapsiaan, koska peilaa tosia asiassa tunteitaan lasten äitiin....?

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla