Miksi nuoret äidit hoidattavat lapsensa omilla vanhemmillaan?

Jos vanhemmalle käy ja isovanhemmalle myös, niin miksi ei? Iästä riippumatta.

Meillä ei oo lapsi ollut hoidossa välimatkan takia, mutta voisin kuvitella, että joskus 3-vuotiaana voisikin mennä vaikka päiväksi hoitoon isovanhemman luokse. Jos kaikki osapuolet sitä haluavat :)

Paras tilannehan olisi, että isovanhempien halut hoitaa ja vanhempien tarpeet siihen (sekä lapsen valmius olla hoidossa) kohtaisivat. Näin taitanee olla aika harvoin kuitenkin. Toiset isovanhemmat eivät halua olla ollenkaan apuna, kun taas toiset haluaisivat elää uudelleen omaa vanhemmuuttaan lapsenlapsensa kanssa. Kummassakkaan tavassa ei kyllä mietitä lainkaan sen lapsenlapsen etua. Ja en kyllä ymmärrä, kuka raaskii oman lapsensa viedä kokoajan hoitoon. Omaksihan perheenjäseneksi ne lapset on tehty.

Meillä alkoi lapsen ruinaaminen hoitoon viikon vanhana! Tilanne kärjistyi siihen, että lopulta isompanakaan ei kovin usein annettu, kun meni luottamus jo vauvavuonna isovanhempien loukkaantumisiin ja yli-innokkuutteen. Itse en voinut ymmärtää, miten joku ajattelee että on ok pyydellä jatkuvasti vastasyntynyttä hoitoon. Se luottamus sekä itsellä että miehellä kariutui siihen, että isovanhemmilla tuntui olevan kovin vaikea käsittää mikä on lapsen etu ja mitä lapsen hyvinvointi tarvitsee (=viikon ikäinen tarvitsee vain ja ainoastaan vanhempiaan, niin kuin vuodenkin ikäinen, vaikka toki pärjää jo läheisillä aikuisilla hoidossa silloin). Että kyllä näitä välillä toisin päinkin menee!

Erästä perhettä olen seurannut sivusilmällä jo vuosia. Lapset ovat isovanhemmillaan 80 % ajasta, kerralla 2 -3 viikkoa. Vanhemmat ovat uraan suuntautuneita, mutta eivät mitään julkkiksia tai poliitikkoja, joiden on pakko olla poissa kotoa. Lapset ovat nyt viittä vailla kouluikäisiä, ja isovanhemmat alkoivat hoitaa heitä pari-kolmeviikkoisista.

Säälittää lapset ja vanhemmatkin, joilta jää eräs elämänvaihe kokematta. Ymmärtäisin, jos olisi sairautta, alkoholismia tms.

t.eräs mummi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, en minä ainakaan ole kellään hoidattanut. 6v ollut kaksi kertaa yökylässä. Muuten aina kotona ja mukana kaikkialla. Niin ja 2yötä/kerta on ollut. Mummot pyydelleet, mutta tarvetta ei ole ollut.

Miksi riistät lapselta mummivierailut? Itse muistan lapsuudesta lämmöllä kun sai olla mummin hemmoteltavana.

En riistä, lapsi ei kuulemma edes sinne halua yksin kun kysyin viime kesänä. Kun mummolaan menemme, menemme kaikki yhdessä. Asuvatkin niin kaukana, että en aio lähteä bussilla/junalla lasta viemään ja hakemaan. He eivät tule halemaan eivätkä vie. Tulisi jo maksamaan huimasti maksaa kahdesti meno-paluu.

sain lapsemme 19-vuotiaana, vanhempani eivät ole häntä hoitaneet hetkeäkään. 

Miksi vanhat naiset ei osaa muuta kuin yleistää? 😚

Omassa tuttavapiirissä, suvussa ja työporukassa näyttää suuntaus olevan tosiaan se, että nuoret äidit hoidattavat vauvojaan ja taaperoitaan hyvin tiheästi isovanhemmilla ja lapset ovat yökylässä jo sylivauvoina, että vanhemmille jää omaa aikaa/parisuhdeaikaa/saavat irtioton arjesta/pääsevät bileisiin, risteilylle jne. Usein nämä isovanhemmat ovat myös saaneet omat lapsensa hyvin nuorina ja edellinen mummosukupolvi on hoidellut samalla tavoin lapsenlapsiaan parikymmentä vuotta sitten.

Parissa räikeässä tapauksessa 60-70-vuotiaat isoisovanhemmat hoitavat lapsenlapsenlapsiaan tenavien isovanhempien eläessä uutta nuoruuttaan, johon ei mummo- ja vaaripuuhat mahdu. Nämä isovanhemmat ovat itse hyvin pitkälle hoidattaneet lapsensa vanhemmillaan, mutta eivät ole omasta mielestään velkaa kenellekään, vaan antavat vanhemman polven jatkaa omien lastenlastensakin hoitamista ja rahoittamista. Sääli katsella näitä nääntyneitä isoisovanhempia, jotka kasvattavat jo kolmatta polvea tauottomasti.

Mä olen kai tuollainen hoidattaja ;)

Meillä mummot pyytää lapsia säännöllisesti yökylään ja vievät lapsia laivalle, huvipuistoon ja ylipäätään retkille. Touhukkaita 50 -vuotiaita molemmat.

Mä luulen, että nuorena lapsen saaneiden välit omiin vanhempiinsa säilyy läheisempänä, kuin jo täysin itsenäistyneiden 30-40v esikoisen saaneiden. Nuorempien perheillä on välittömämmät ja luonnollisen läheiset suhteet. Viikottainen kyläily on ehkä opiskeluajoilta tuttua, ja isovanhemmatkaan ei ole vielä tottuneet tyhjään pesään ja toivovat lapsia siksikin usein hoitoon.

Eli läheisyys on nuorten perheiden kanssa luonnollisempaa.

Mun lapsilla on hyvät ja lämpimät välit isovanhempiin, mistä olen hyvin onnellinen.

Koska miehen puolen isovanhemmat pyytämällä pyytävät lapsia hoitoon. Omille vien silloin kun on pakottavaa menoa joihin ei vaan voi tai ei olisi lasten kannalta mukavaa pitää lasta tai lapsia mukana, kuten esim. keskelle muuttoa, kun kanniskellaan laatikoita ja siivotaan, sitten esikoista ei oikein voinut ottaa toisen lapsen synnytykseen mukaan, sekä sm-tason urheilukilpailut, joissa toinen vanhempi kilpailee ja toinen on toimitsijana. Omat vanhempani myös nauttivat lasten kyläilystä, koska veljeni lapset eivät käy heillä hoidossa ollenkaan. Mutta myönnän että on myös pari kertaa myös hoidettu parisuhdetta ja käyty hääpäivänä syömässä ravintolassa ihan kaksin tms. ja voi kauheeta oon joskus menny ihan juhlimaankin ja juomaan alkoholia kun kaveri täytti pyöreitä. Mutta jos isovanhemmat hoitaa lapsia vaikka yhtenä viikonloppuna kuussa, niin en ymmärrä mikä siinä on ongelma. Ilmeisesti se jotakuta haittaa. Enemmän ongelmaa näkisin siinä että nykyään päiväkodit hoitavat lapsia enemmän kuin lasten omat vanhemmat.

Nyt ollaan uutisoitu isovanhempien uupumuksesta. Muutama tapauksen tiedän, jossa tilanne totta. Toinen on parikymppinen yh, jolle on tullut käytännöksi, että lapsi on vähintään yhtä paljon mummilla kuin omalla äidillään. Mummin on hankala irrottautua tuosta, kun alussa tyttö todella tarvitsi tukea nyt lähinnä omaa aikaa ja helpotusta omaan elämään.

Toinen nuori perhe, joka vaan haluuaa skipata koko lastenhoitovastuun elämästään. Mummi vie hoitoon ja hakee hoidosta. Ja lapset puolet ajastaan mummilla.

Nykyään monet jotenkin ajattelee isovanhempien olevan automaattinen lastenhoitotuki.

Tähtipöly

Esim 40 v joka tulee mummuksi niin on työelämässä, harrastuksia, parisuhdetta täytyy hoitaa, matkustelua niin ei siinä ehdi paljoa mummoilla. Jokainen hoitakoot omat lapsensa, päiväkodit hoitaa myös niin jo sitä jaksaa s3en vaivasen illan hoitaa. Olkaa onnellisia lapsista ja yrittäkää olla paljon läsnä ja heittäkää kännykkä vapaa-ajalla vaatekomeron perimmäiseen nurkkaan. 

Mikä tää käsitys on että lasta ei saisi laittaa isovanhemmille hoitoon? Ennemmin isovanhemmille silloin tällöin kuin päiväkotiin tai tuntemattomalle hoitajalle. Vai pitäisikö molempien vanhempien möllöttää kotona ja tuijotella lasta silmiin kunnes täyttää 18? Ei elämä lopu vaikka tekeekin lapsia, enkä tarkoita että omia lapsia ei tarvitse hoitaa itse. Tottakai tarvitsee, mutta saa ne lapset välillä nauttia myös isovanhemmistaan ja muista läheisistä aikuisista ja luoda heihin terveet sosiaaliset siteet niin että jos vanhemmille tapahtuukin jotain niin on lapsella edes jokin tuttu tuki ja turva.

Ärsyttää tämä yleistys.. Sain ensimmäisen lapsen 19 -vuotiaana, ja 5 v lapsi ollut yökylässä yhden käden sormilla laskettavan määrän. Kyllä myönnän olevani kateellinen kun joillain isovanhemmat ihan pyytävät lapsia hoitoon.