Opettaja: mikä on omituisin tai ikimuistoisin lahja, jonka olet oppilailtasi tai heidän vanhemmiltaan saanut?

Lastentarhanopettajana työskennellessäni sain pullon kallista shamppanjaa yhdeltä isältä, jonka kaksi lasta olivat ryhmissäni.

Tää ketju vaikuttaa lupaavalta! :D

Opettajat hoi!

Sain kerran oppilaalta 8 kpl nipun kirjottuja lautasliinoja. Kiiltävä tekokuitukangas, koneella kirjotut kirjavat kukat koristeina (selvästi tuotu tuliaisiksi joko etelänmaiden toreilta tai Tallinnan satamamarketista). Tyttö oli varmaan itse kaivellut ne jostain kaapin pohjalta. En kehdannut kuitenkaan kysyä, että oliko siihen lupa, jos kuitenkin ne olikin vanhemman päättämät. Aika erikoiset, enkä keksinyt niille mitään käyttöä. Ne kun ei edes toimi lautasliinoina, kun eivät ime mitään...

Tyttö oli kuitenkin tosi iloinen ja ylpeä antaessaan ne. Se lienee tärkeintä.

Ja tietysti kiitin kauniisti.

Sain muutama vuosi sitten pahkasta tehdyn kellon, eli sellaisen n. 30 cm korkean, muhkuraisen pahkamöykyn, johon oli liimattu kellotaulu. Pikaisella googletuksella Torista löytyi vähän vastaavanlainen:

http://www.tori.fi/satakunta/Iso_pahkakello_26960520.htm

Kiitin toki kauniisti, mutta mietin myös hetken, että mistä lahjan antaja oli saanut päähänsä hankkia tällaisen esineen.

Lahjan käsite on paljon suurempi kuin sen rahallinen arvo. Ihminen, joka antaa esim. itse tehdyn pienenkin lahjan, on varmaankin ajatellut koko ajan lahjan saajaa.  Juuri se tekee lahjasta arvokkaan.

Sinänsä lahja on aina kiitos toiselle ja eräänlainen osoitus siitä, että tuo toinen on ollut merkityksellinen ihminen lahjan antajalle. Lahja voi olla myös puhe,  hiljainen kiitos, kädenpuristus, hymy, lauluesitys, runo jne. Kiitos kaikista lahjoista. Ne kaikki ovat olleet ikimuistoisia.

Vierailija kirjoitti:

Sain muutama vuosi sitten pahkasta tehdyn kellon, eli sellaisen n. 30 cm korkean, muhkuraisen pahkamöykyn, johon oli liimattu kellotaulu. Pikaisella googletuksella Torista löytyi vähän vastaavanlainen:

http://www.tori.fi/satakunta/Iso_pahkakello_26960520.htm

Kiitin toki kauniisti, mutta mietin myös hetken, että mistä lahjan antaja oli saanut päähänsä hankkia tällaisen esineen.

Ai kauhee. Lahjan antaja oli varmaan saanut sen itsekin lahjaksi ja ajatteli panna vahingon kiertämään. Hirvittävän näköinen kapistus.

Mä luulin ennen että lahjojen eteenpäin laitto oli jotain mistä puhutaan mutta mitä ei pahemmin tapahdu mutta en voi muuta sanoa kun että kun kasvoin vanhemmaksi huomasin että tietyt rumat roinat kiertää kaveripiiriä

Sain myös kerran lähtevältä luokalta pahkakellon! Luulin, että se on ihan ainutlaatuinen rumuudessaan, mutta ehkä ei kuitenkaan... Edelleen huulilla pyörii kysymys, Miksi?

Olen innokas urheilija ja oppilaat/vanhemmat tietävät sen. Ihan en siis tajunnut ideaa ostaa mulle kolmen kk:n jäsenyys kuntosalille. Mä olen jo kanta-asiakas toisella salilla ja tuntuu vähän turhalta vaihtaa se kolmeksi kuukaudeksi eri paikkaan...?

Päiväkodissa työskennellessämme saimme kaikki ryhmän aikuiset t-paidat, joissa oli lapsen tarhakuva painettuna. Tämä toistui kaikkien perheen lapsien kohdalla 9 vuoden ajan..

Todella kalliit ja upeat pellavaiset saunatekstiilit ja löylykauha. Hienot, mutta mun asunnossa ei ole saunaa...

Tyynyliina lapsen kuvalla varustettuna. Ihan niin kiintynyt en ole oppilaisiin, että haluaisin nukkua poski vasten oppilaan naamaa...

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa työskennellessämme saimme kaikki ryhmän aikuiset t-paidat, joissa oli lapsen tarhakuva painettuna. Tämä toistui kaikkien perheen lapsien kohdalla 9 vuoden ajan..

Huutonaurua! X'D

Myrna sarjan pullavati. Siis MYRNAn, jota mun mummo keräsi kahdeksankymmentä luvun alkupuolella.... Ihan kauhee ja täysin turha. Olikohan se saatu perinnöksi ja pistetty kiertoon opelle? Sellainen olo vähän tuli.

:D:D voi mistä ihmiset saavat ideansa näihin omituisiin lahjoihin.

Paras lahja on lahjakortti. Mitä kalliimpi sen parempi.

Yksi perhe päätti, että kerään kivi-tuikkuja. Sain erivärisiä kivi-tuikkuja joka vuosi jouluna ja keväällä. Satuin opettamaan samasta perheestä kolmea lasta, joten tuikkuja on jos melkoinen rivi (ja parin viikon päästä lienee yksi enemmän). Sinänsä ihan kiva, että nykyään jo pidän niistä. Aluksi en tykännyt niistä yhtään.

Ääh, toivottavasti lahjan antajat eivät tunnista teitä. Olette epäkohteliaita.

Lahjakortti. Idea hyvä, toteutus vähintäänkin omituinen sillä se oli lemmikkieläinliikkeeseen, enkä omista lemmikkiä vaikka eläimistä pidänkin.