Sukulaiset arvostelevat, koska olen hoikka
Huoh...taas olisi näin kevään ja kesän tullen tiedossa muutaman juhlat ja muut sukutapaamiset. Odotettavissa siis närkästynyttä jupinaa ja halveksuvia kommentteja.
"Hui kamala! Kuule, kyllä naisessa pitäisi olla jotain, mistä ottaa kiinni!"
"Meinasitko ihan kaiken tuon jaksaa syödä?" [Ivallisesti kohtuullisesta määrästä ruokaa.]
"On se varmaan kamalaa, kun ei voi nauttia elämästä, kun pitää koko ajan miettiä painoa ja ulkonäköä."
Muutama ote suvun naisten kommenteista. Olen terve, NORMAALIPAINOINEN enkä erityisen ulkonäkökeskeinen ihminen. Terveys on minulle se ykkösprioriteetti painossa. Ja kyllä, nautin elämästäni. Mutta jostain nämä keski-ikäiset sukulaisnaiset ovat saaneet päähänsä, että minua ja ulkonäköäni on ok ruotia ja arvostella. Raivostuttavaa!
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
"Hui kamala! Kuule, kyllä naisessa pitäisi olla jotain, mistä ottaa kiinni!"
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miten läskistä muka saa otteen paremmin kuin hoikasta?? Kädet vaan lipsuu pois.
t. mies
Kateus, suomalainen kansantauti. Äläpä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hui kamala! Kuule, kyllä naisessa pitäisi olla jotain, mistä ottaa kiinni!"
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miten läskistä muka saa otteen paremmin kuin hoikasta?? Kädet vaan lipsuu pois.
t. mies
Hoikasta saa hyvin otteen esim. vyötäröltä. Läskistä ei saa, se vaan hyllyy
Läskistä naisesta saa otteen vain ranteista ja hiuksista, ei muualta
"Mä olen laiha, mutta sulla on huono käytös."
Vierailija kirjoitti:
No niin varmaan tuon kokoiselle kuittaillaan yhytään mistään laihuuteen liittyvästä :D
Olen ikäni ollut 55-kiloinen (sama pituus kuin aloittajalla) ja kukaan ei ole mitään negatiivista sanonut. Oikeassa elämässä varmaan pitäisi mennä alle viidenkympin, että joku nyt edes kiinnittäisi huomiota olemukseen.
Eli joko ap:n piirit ovat todella kummalliset tai keksii omiaan. Jokai tapauksessa voi miettiä lähinnä omaa elämäänsä. Valitsee seuransa esim. paremmin.
Minäkin ihmettelen tätä. Ehkä eri suvuissa sitten käyttäydytään eri tavoin.
Itse en ole koskaan ollut todistamassa apn kuvailemaa käytöstä
Ihailevia kommentteja joskus kyllä.
Toivottavasti niitä ei ole tulkittu arvosteluksi, minun korvissa asia on ollut ihan selvä että ihailua ja haikeutta omasta menetetystä hoikkuudesta on noissa kommenteissa ollut .
Eräs tätini päivittelee aina " Voi KauHee kun sä olet kalpee!!!" Olen aito punapää ja ihoni on tosi vaalea. Meni hermo ja kiekaisin vastaan " Voi KauHee kun sä olet lihava!!" Loppu arvostelut siihen.
Toisten ulkonäön arvostelu ja päivittely on ikävää ja ennen kaikkea huonoa käytöstä. Itsekin saan sukulaisilta (naisilta) osakseni laihuuden päivittelyä ja "syyttelyä" laihtumisesta. En edes ole laihtunut kiloakaan, he vaan jostain syystä luulevat niin. Olen terve ja normaalipainoinen, hoikka toki. Aina kun nähdään (harvoin tosin), pitää kovaan ääneen ihmetellä minun fyysistä olemustani. Inhottavaa, enhän minäkään kommentoi heidän lihomisiaan, laihtumisiaan tai ennallaan pysymisiään! Seuraavalla kerralla taidan sanoa, että ehei en ole suinkaan laihtunut, te muut vaan olette lihoneet. (Ja sekin olisi rumasti sanottu :/ )
Vierailija kirjoitti:
Joku talipallo näköjään alanuoletti aloitusta :D
Teit sitten tästäkin ketjusta lapsellisen haukkumisen ketjun?
Olis kiva jos joskus ymmärrettäisiin, että _ketään_ ei saa haukkua.
Ei ketään, ei yhtään ketään eikä mistään syystä. Se on todella lapsellista toimintaa, ja lapsetkin pitäisi opettaa olemaan menemättä sille linjalle. Aikuisten pitäisi antaa esimerkkiä siitä miten toisten kanssa tullaan toimeen, ei siitä miten isotkin ihmiset voivat taantua pikkulasten tasolle ja jankuttaa jotain pilkkanimiä kun sanavaraston ja älyn rajat tulevat vastaan.
31 jatkaa vielä:
Minun kohdallani tuo piikittely ja kommentointi alkoi siinä kolmenkympin tietämillä. Sitä ennen sain olla ihan rauhassa ulkonäön arvostelulta, kukaan ei haukkunut laihaksi tai väittänyt minun laihtuneen. Välit sukulaisiin on muutenkin olleet ihan lämpimät, vaikka harvoin nähdäänkin pitkän välimatkan takia. Olin aika ihmeissäni, kun kommentointi alkoi. Ei sellaista ollut aiemmin ollut. Mistä lie saanut alkunsa?
Joo siis ihmiset riemuitsee, kun mulla on vielä älytön määrä raskauskiloja:D laihuus ärsyttää. Noh, entistä enemmän motia laihdutta kovaa kyytiä.
Olen aika hoikka ja treenaan (lähinnä juoksua ) paljon. Oon sukulaisten kanssa tekemisissä harvoin. Aina ku tekemisissä ollaan niin ruoka on oleellinen osa tätä tapahtumaa. Mä pystyn syömään paljon ja vedänki sit näissä juhlissa jäätävät kasat ruokaa, joten sairastan kaikkien mielestä bulimiaa. Ja aina se saakelin päivitteli miten voit muka olla noin laiha ja esitys siit miten terveellisesti he muka syövät. Tekis mieli huutaa, et jos 4 kertaa vuodessa syön ihan överit ni se on vähä eri ku teidän joka viikkoinen mässäily. Onneksi kaikki ei oo ihan näin ärsyttäviä.
Minä saan paino-kommentteja miehen suvulta.
Puhuvat hevosenpuolikkaasta ja kyttäävät syömisiäni. Itse tavoittelevat alipainoa. Jopa vanhat mummot iloitsevat avoimesti jos painonsa laskee alipainon puolelle.
Ovat kaikki hyvin hoikkia ja pitkiä ja useimmat kauniita. Sellaisia mallin näköisiä.
En ymmärrä miksi tykkäävät haukkua ja arvostella minua.
En ole ylipainoinen vaikka paksulta heidän rinnallaan näytän.
Olen lyhyt ja isorintainen, joten näytän kyllä siltä hevosenpuolikkaasta heidän joukossaan ihan painosta riippumatta.
Olen alkanut jättämään väliin sukutapaamisia sen ilkeilyn takia.
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia :) Loukkaavinta on ollut anoreksiasta vihjailu ja painoni ruotiminen myös muiden kuullen.
Ja niin, olen täysin terveen näköinen ja painoinen nuori nainen, 60/164.
Millaisia tankkeja sukulaisesi ovat, jos noilla mitoilla olet laiha? Painan sinua kahdeksan kiloa vähemmän ja olen pari senttiä pidempi normaalipainoinen nainen, eikä kukaan moiti laihaksi.
Tämä on niin tuttua, vaikka en ole koskaan edes ollut alipainoinen. Normaalipaino tuntuu olevan uusi anoreksia ja ylipaino uusi normaali. Kun olin hoikempi (mutta normaalipainoinen) sain huolestuneita kommentteja terveellisestä ruokavaliostani ja syytöksiä pinnallisuudesta. Sitten kun painoni on nousi (ja sen myötä myös verenpaineeni), koska ruokavalioni muuttui aiempaa epäterveellisemmäksi, niin sain kehuja, että ”ihanaa kun et oo enää niin laiha kuin joskus”. Viime kesänä/syksynä pidin herkkulakkoa ja painoni laski hieman, niin heti tuli huolestunutta kommenttia siitä kuinka oon laihtunut ja lisäys, että ”älä vaan laihduta enempää”. Olen koettanut perustella sukulaisille laihduttamiseni tarpeellisuutta sillä, että minulla on havaittu kohonnut riski saada tyypin 2 diabetes ja lisäksi minulla on korkea verenpaine. Tähän sitten on kysytty heti, että käytänkö verenpainelääkkeitä. (Ja ei, en käytä, mieluummin sulattelen nämä ylimääräiset kilot vyötäröltä. Hoikkana verenpaineeni oli aina hyvä.)
Ovat kateellisia.
Itselläni samanlaiset sukulaiset. Eivät halua, että joku laihduttaa/ on hoikka, kun itse ovat lihavia ja huonomman näköisiä.
Sitten vihjaillaan anoreksiasta täysin ilman syytä.
Viilennä välit sukuun. Niin minäkin tein.
Tuollaista se on eikä tule loppumaan.
Minä kun yritin laihduttaa itseni pullukasta 163cm/68kg normaaliksi 55kg, niin heti alkoi "älä laihduta tuosta enää yhtään/ei sinun tarvitse laihtua/olet jo liian laiha". Ja tuo koko suvun edessä ruotiminen on pahinta, sinun ei tarvitse sietää tuollaista!
Minun suvussa myös pari naista, jotka haukkuvat minua luikuksi ja luuviuluksi. Minulla on suolistosairaus ja akuutin iskiessä paino saattaa pudota, kun mikään ei pysy sisällä. Kun nämä naiset huomaavat painonpudotukseni/kuulevat akuutin olevan päällä, niin siitäkös se riemu repeää :D Kuulemma paranisin kyseisestä taudista oikealla ruokavaliolla ja maitohappobakteereilla, mutta en halua parantua jotta pysyisin laihana. Näin täällä...