Sukulaiset arvostelevat, koska olen hoikka
Huoh...taas olisi näin kevään ja kesän tullen tiedossa muutaman juhlat ja muut sukutapaamiset. Odotettavissa siis närkästynyttä jupinaa ja halveksuvia kommentteja.
"Hui kamala! Kuule, kyllä naisessa pitäisi olla jotain, mistä ottaa kiinni!"
"Meinasitko ihan kaiken tuon jaksaa syödä?" [Ivallisesti kohtuullisesta määrästä ruokaa.]
"On se varmaan kamalaa, kun ei voi nauttia elämästä, kun pitää koko ajan miettiä painoa ja ulkonäköä."
Muutama ote suvun naisten kommenteista. Olen terve, NORMAALIPAINOINEN enkä erityisen ulkonäkökeskeinen ihminen. Terveys on minulle se ykkösprioriteetti painossa. Ja kyllä, nautin elämästäni. Mutta jostain nämä keski-ikäiset sukulaisnaiset ovat saaneet päähänsä, että minua ja ulkonäköäni on ok ruotia ja arvostella. Raivostuttavaa!
Kommentit (43)
Sanojat ovat yleensä sellaisia, yhtä pitkiä kuin paksujakin, lyhythiuksisia miehekkäitä ihrakasoja.
Joku talipallo näköjään alanuoletti aloitusta :D
Minäkin saan kuulla tämän tästä läpipasko-kommentteja ynnä muuta, koska olen hoikka, mutta annoskokoni ovat isoja. Eipä ole koskaan raivostuttanut kuunnella noita kommentteja, ehkä joskus kyllästyttänyt, jos joku kerrasta toiseen hokee vain sitä samaa, mutta toisinaan nauran itsekin makeasti, jos naljailut ovat uusia ja hauskoja. Olen mies.
Aina löytyy arvostelijoita. Itsekin olen hoikka ja siro, josta olen saanut kuulla. Sitten, kun sain vauvan ja painoa oli kertynyt, niin taas kuului "onpas Pirkkoa outoa nähdä noin pullukkana"
Lihavat akat on alkaneet pitää omaa ylipainoaan normaalipainona johon verrattuna monet nuoret naiset on heille sairaalloisen laihoja. Ne pitäisi pudottaa takaisin maan pinnalle. Öykkärit.
Tosin, jos heille vastaa samalla mitalla tai vaikkapa vaikenemalla, alkavat he pitää ylimielisenä bimbona.
Ihan sama täällä! Nyt kun olen raskaana ja luonnollisesti pyöristynyt ovat suvun naiset okein ilakoineet ajatuksella etten tule enää pääsemään luonnolliseen painooni. Ja en ole siis mitenkään erityisen laiha. Se että suvussa on tapana olla lihava niin on anteeksi antamatonta olla hoikka ja normaalipainoinen :D
Ah, aivan unohdin nuo anoreksiavihjailut... Pakkohan se on olla syömishäiriö, kun en kahvipöydässä syö kuin yhden pullan, vaikka kuinka tyrkytetään ja kuittaillaan!
Kerran eräissä juhlissa kyllästyin totaalisesti siihen nälvimiseen ja totesin takaisin, että minä olen kyllä aivan normaalipainoinen, mutta tädillä taitaa olla kyllä aika rutkasti ylimääräisiä kiloja. Yleensä en toisten painoon tai ulkonäköön puutu, mutta tuolloin keitti yli. Ja tokihan se oli aivan järkyttävä loukkaus, kuinka kehtasinkaan! Vastaukseksi sain vihaista paasaamista siitä, kuinka tämä nainen kantaa kilonsa ylpeydellä, ja omapahan on kehonsa. Nii-in, vaan entäpä minun oikeuteni olla kuulematta negatiivisia kommentteja vartalostani...
Ap
Törkeitä sukulaisia sulla. Kyllä hoikkia /laihoja saa rääpiä ihan rauhassa mutta auta armias jos sanot läskille että se on läski.
Tai sitten ne katkerat "odotas, kun tulet tähän ikään" -kommentit. Ja usein elopainon kertymisen taustalta löytyy muutakin kuin se ikä.
Kateellisten akkojen ulinaa. :D Saan myös kuulla usein, että sun pitäis syödä parit Big Macit yms.
Kuule, se sun vaimo onkin oikea ihrakasa
No, joo sinä oletkin lihonut sitten viimenäkemän
AI, luulin että oot paksuna, onko toi kaikki läskiä?
Jaa, rike teille tuukkaan vauvaa? Luuli än että odotatte kaksosia.
Mulla sama. Laihdutin normaalipainoon ja juoksen paljon pitkiä matkoja. Jalat lihaksikkaat, ylävartalo pieni, vieläpä pienet rinnat joita en vaihtaisi...
Kuulin että oli sukulaiset huolissaan onko mulla anoreksia. Huoh. Vituttaa suoraan sanottuna. Niin ja suvussa on suurin osa naisista ylipainoisia. Syön paljon koska muuten en jaksa liikkua. Mutta katson mitä syön.
Huomaan kyllä että teillä ei syödä terveellisesti
Nämä pullat ovat myrkkyä - gluteiini ja sokeri kyllä on niin epäterveellistä
Ala terveysterroristiksi
Jep, niin tuttua. Mä olen koko ikäni ollut laiha, bmi 17-18. Inhottavaa huomauttelua, vittuilua ja "huolestuneita" kommentteja tulee, vegekin olen kuulemma vain, jotta saan kieltäytyä ruuasta. Todellisuudessa syön kyllä hyvin, mutta anoreksiasyytökset alkaa jos en ota kolmatta santsilautasellista.
Kuulen myös varsinkin anopin äänessä sellaista kummallista katkeraa kateellisuutta, kun en vieläkään kahden lapsen äitinä ole lihonut. Raskausaikoina tuli kyllä sellaista voitonriemuista "hähää, nyt sullakin paino nousee!!"- juttua. Ihan sekopäistä.
Minäkin juoksen paljon, joten saan syödä ihan normaalisti ja silti BMI 20 ja rasvaprosentti 17. Olen siis hoikka ja kiinteä. Ei todellakaan tunnu kivalta kun pullukat sukulaistädit päivittelevät miten pieni olen, pyllykin ihan olematon, mitenkäs paljon minä taas painankaan. Itse vielä kestäisin tämän mutta se mikä saa mut raivon valtaan on näiden kommenttien laukominen lasten aikana.
Sano takas samalla mitalla. Mä en jaksa kuunnella vittuilua.
Läskit ämmät ovat karseaa seuraa, juhlissa, varsinkin liittoutuneina itseään nätimpiä ja hoikempia vastaan. Se katkeruuden ja kateuden määrä on suunnaton siellä omahyväisen komentajan plösähtäneen ulkokuoren alla.
No niin varmaan tuon kokoiselle kuittaillaan yhytään mistään laihuuteen liittyvästä :D
Olen ikäni ollut 55-kiloinen (sama pituus kuin aloittajalla) ja kukaan ei ole mitään negatiivista sanonut. Oikeassa elämässä varmaan pitäisi mennä alle viidenkympin, että joku nyt edes kiinnittäisi huomiota olemukseen.
Eli joko ap:n piirit ovat todella kummalliset tai keksii omiaan. Jokai tapauksessa voi miettiä lähinnä omaa elämäänsä. Valitsee seuransa esim. paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Läskit ämmät ovat karseaa seuraa, juhlissa, varsinkin liittoutuneina itseään nätimpiä ja hoikempia vastaan. Se katkeruuden ja kateuden määrä on suunnaton siellä omahyväisen komentajan plösähtäneen ulkokuoren alla.
Läskeistäni huolimatta en ole katkera hoikille. En vittuile heille.
Samoja kokemuksia :) Loukkaavinta on ollut anoreksiasta vihjailu ja painoni ruotiminen myös muiden kuullen.
Ja niin, olen täysin terveen näköinen ja painoinen nuori nainen, 60/164.