Vierailija

Monta viikkoa mennyt ihan ok, tämä viikko ollut henkisesti väsyttävä jotenkin. Tänään tuli taas olo että ahdistaa kaikki ja en selviä tästä niin kun ikinä :(

  • ylös 1
  • alas 0

Kommentit (11)

Vierailija

Kuinka pitkä aika erostasi on? Olen samassa tilanteessa. Oletko exäsi kanssa tekemisissä?

Vierailija

Alkuvuodesta erottiin, välillä nähdään kun hakee lapset. Tämä yksinäisyys ottaakin paljon enemmän voimille kun mitä kuvittelin. Asiat pyörii päässä enkä tunnu saavan niistä otetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Itse erosin viime syksynä ja lapsen vuoksi nähdään. Tuntuu ettei ole yhtään helpottanut.

Vierailija

Miksi te eroatte? Ovatko miehet vain tahtoneet eroa? En ymmärrä miksi ihmiset eivät tee kaikkea mahdollista, että saisivat liiton säilymään. Me sovittiin jo yhteen mennessä, että ero ei ole vaihtoehto, ja jos liitto alkaa maistua puulta mennään kaikille mahdollisille avioliittoleireille, terapiaan ja ihan mihin vaan. Kertokaa mulle miten se on niin vaikeaa olla yhdessä, kun on yhteiset lapsetkin? Ihmisen luonne tuskin tulee yllätyksenä. Alkoholi on tietysti kuningas nro 1 erojen aiheuttajissa, mutta kai siitäkin eroon pääsee kun yrittää. Naisten nalkutus turhanpäiväisistä asioista nro 2. Pettäminen nro 3. Olenko oikeassa?

Vierailija

4. Sitä ei kuule koskaan tiedä etukäteen miten elämä menee. Vaikka kuinka suunnittelisi sitä sun tätä. Ja mistä tiedät onko parisuhdeterapiat sun muut käyty lävitse?

Onko sulla ikää nippanappa 25 v?

Itse olen eronnut, omasta halusta lapsen ollessa vuoden ikäinen. Yksi elämäni fiksumpia tekoja.

  • ylös 10
  • alas 1
Vierailija

Olipa tosiaan naiivi kommentti neloselta. Eiköhän kaikki normaalijärjellä varustetut ihmiset todellakin tee kaikkensa ennen eroa. Se EI ole helppo ratkaisu, se EI ole luovuttamista. Se on kivinen tie mutta usein ainoa mahdollisuus. Ap, mulla meni 2 vuotta että pahin ahdistus helpotti. Vaikka olin itse aloitteentekijä eroon.

Vierailija

No niin, te olette olleet erossa aloitteentekijöitä ja silti itkette. Silloinhan se on ollut väärä päätös. Minulla on ikää 45 vuotta ja avioliittoa takana kohta 20 vuotta, kun joku kyseli ikääni. Ihmettelen oikeasti mistä erot johtuvat. Selittäkää millaista elämänne oli ennen eroa, jos nykyinen tilanteenne on ratkaisevasti parempi.

4

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
4. Sitä ei kuule koskaan tiedä etukäteen miten elämä menee. Vaikka kuinka suunnittelisi sitä sun tätä. Ja mistä tiedät onko parisuhdeterapiat sun muut käyty lävitse?

Onko sulla ikää nippanappa 25 v?

Itse olen eronnut, omasta halusta lapsen ollessa vuoden ikäinen. Yksi elämäni fiksumpia tekoja.

Parisuhdeterapiat ja kaikki käyty ja tehty ja lapsella ikää alle 1vee. Hmmm.....

Vierailija

Mä erosin ennen joulua. Nyt on noin puoli vuotta erosta ja tuntuu että pahin vaihe on takana. Kuukausi sitten olin välillä vielä aivan raatona.

Saan edelleen ahdistuskohtauksia aina kun eteen tulee uusi tilanne yksin. Tyyliin joku työmatka, sukujuhla tai vastaava. Joskus joku pienikin uusi juttu, yksin johonkin kauppaan jossa aina käytiin yhdessä. Mut nyt nämä kestää enää muutamia kymmeniä minuutteja. Ennen joulua jouduin hakemaan rauhoittavia kun sain ihan paniikkikohtauksia. Ne auttoi kyllä todella paljon. Mutta tosiaan, kuukauteen en ole enää tarvinnut niitä ja unikin maistuu taas.

Tsemppiä. Päivä ja pala kerrallaan eteenpäin. Kesä tulossa, aurinko paistaa niin on helpompi hengittää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No niin, te olette olleet erossa aloitteentekijöitä ja silti itkette. Silloinhan se on ollut väärä päätös. Minulla on ikää 45 vuotta ja avioliittoa takana kohta 20 vuotta, kun joku kyseli ikääni. Ihmettelen oikeasti mistä erot johtuvat. Selittäkää millaista elämänne oli ennen eroa, jos nykyinen tilanteenne on ratkaisevasti parempi.

4


Olet hyvin naiivi ja suojattua hyvinmennyttä elämää elänyt. Et tiedä kuinka elämä voi yllättää niin hyvässä kuin pahassa ja todella pahassa. Esim lapsen huumeongelma voi särkeä koko suvun niin miten ei sitä avioliittoa? Ei se tahdosta ole kiinni. Toisen joutuminen rikoksen uhriksi myös tekee pahaa jälkeä eikä aina yhdistä. Ja se puoliso voi sairastua esim bipolaariin ja se ei ole helppo kaveri.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, te olette olleet erossa aloitteentekijöitä ja silti itkette. Silloinhan se on ollut väärä päätös. Minulla on ikää 45 vuotta ja avioliittoa takana kohta 20 vuotta, kun joku kyseli ikääni. Ihmettelen oikeasti mistä erot johtuvat. Selittäkää millaista elämänne oli ennen eroa, jos nykyinen tilanteenne on ratkaisevasti parempi.

4


Olet hyvin naiivi ja suojattua hyvinmennyttä elämää elänyt. Et tiedä kuinka elämä voi yllättää niin hyvässä kuin pahassa ja todella pahassa. Esim lapsen huumeongelma voi särkeä koko suvun niin miten ei sitä avioliittoa? Ei se tahdosta ole kiinni. Toisen joutuminen rikoksen uhriksi myös tekee pahaa jälkeä eikä aina yhdistä. Ja se puoliso voi sairastua esim bipolaariin ja se ei ole helppo kaveri.

Siinä tuli hyviä syitä, mutta valitettavasti en usko, että monellakaan on noin isoja syitä eroon. Erotaan, että saa vapaata lapsista, kun ei jakseta siivota ja hoitaa kotia joka päivä, mies tuntuu tylsältä ym.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla