Miksi en osaa arvostaa perinteisiä naisia?

Sinä hyväksyt vain tuon sinun omaksuman tapasi, siksi.

Onko parempi laittaa lapset päiväkotiin vieraiden naisten hoidettaviksi?

Sulla on katse niin tiukasti siinä omassa navassa kiinni, että sua ärsyttää ettei toiset tee kuten sinä eikä ole kuten sinä. Ei se sen kummempaa ole. Useimmilla ihmisillä on nuorena mustavalkoinen maailmankuva, jossa ei hyväksytä kuin se yksi ainoa totuus. Ihmiset nähdään samanlaisina ja heiltä myös vaaditaan samanlaisuutta, samoja arvoja, samoja valintoja kuin mihin itse uskoo. Kaikki, mikä poikkeaa tästä normista, jonka on itse päätellyt olevan kaikkein paras tapa elää, herättää ärtymystä ja vihaa. Ihminen voi tehdä monista asioista itselleen uskonnon, johon kiintyä fundamentalistisesti, kykenemättä näkemään muita vaihtoehtoja.

Kun ikää tulee lisää ja aivot kehittyvät, ymmärtää että jokaisella on oma elämänsä, jokainen elää sen omien arvojensa ja päätöksiensä varassa. Maailma on monimuotoinen paikka, on monta eri tapaa elää ja rakastaa.

Mä olen tuollainen "perinteinen nainen", olin kotona yli 10 v lasten kanssa. Sitten perustin yrityksen ja aloin tehdä puolipäivätöitä, nyt olen jo muutaman vuoden tehnyt kokopäivätöitä. Tämä oli meidän valinta, joka oli selvä jo ennen lapsia. Minusta oli ihanaa olla kotona ja meidän perhe voi oikein hyvin ja tällä en tarkoita, etteikö toisenlainen järjestely toimisi muissa perheissä. Jokainen tyylillään. Mua ei haittaa muiden valinnat, enkä kaipaa muiden kuin mieheni ja lasteni arvostusta. Minusta elämän tärkein asia on olla onnellinen ja nauttia elämästä ja meillä kaikilla on erilaiset keinot siihen.

En täysin allekirjoita tota sun juttua. Alin kappale oli hyvä. Mutta kyllä mä hoidan alle 3-vuotiaat lapset kotona, koska HALUAN. En siksi, että 50-luku tai että mies haluaisi.

Miestäni en palvele, olemme tasvertaisia vaikka hän käykin töissä. Minä maksan yhtälailla asioita ja laskuja omista rahoistani.

Joillakin on eri arvot elämässä. Kuten se, että lapset halutaan hoitaa mahdollisimman hyvin sen herkän varhaislapsuuden ajan. Ja sen parhaimman mahdollisen hoivan antaa yleensä oma vanhempi. Sekin on tiettyä kunnianhimoa, että haluaa että lapsilla on kaikki mahdollisimman hyvin.

Kummallista ap, että vaikka olet elänyt arvojesi mukaista elämä, et kuulosta onnelliselta ja tasapainoiselta ihmiseltä. Jotain on vialla jos aikuista ihmistä oikein kuvottaa toisten valinnat.

No, mutta miksi niin moni alkaa tehdä kaikki kotityöt vaan siksi, että mies käy töissä?

Ei se töissä käyminen nyt niin ihmeellistä ole. Toivottavasti nainen on myös käynyt töissä ennen lapsia. Jos silloin molemmat on osallistuneet kotitöihin, niin miksi yhtäkkiä, vain koska nainen on kotona, miehen työstä tulee jotenkin hieno suoritus?

Ap

Tuskin kenenkään elämä kuitenkaan sinun arvostuksesi puutteeseen kaatuu...

Olen kyllä onnellinen.. Ja kummastuttaa itseäkin miksi tämä asia näin häiritsee.

Oma äitini oli aika perinteinen, enkä oikein osannut häntä arvostaa. Isään verrattuna hänellä oli myös huono koulutus, vaikka mahdollisuus kouluttautua oli.

Ap

Ap, onko teillä sukulaisten tukiverkko käytettävissä? Mietipä tilannetta, jossa sukulaiset asuvat 500 km päässä, miehen työt ovat matkatöitä, lapsia on syntynyt pienehköillä ikäeroilla ja lapset sairastavat suhteellisen paljon, mutta silti vähemmän kuin jos heidät hoidettaisiin päiväkodissa (esim korvatulehduskierrettä ei syntynyt). Lisäksi mieti, että jos nainen saisi töihin palatessaan palkkaa käteen 1700 €/kk, mutta jouduttaisiin maksamaan päivähoitokulu, työmatkakulut, vähemmän ehtisi laittamaan kotona hyvää yms ja työmatkat veisivät päivittäin 1,5 tuntia eli pienten lasten hoitopäivän pituus olisi 9,5 tuntia. Miehen palkka taas olisi moninkertainen eli käteen jäisi vähintään 6000€/kk riippuen matkapäivien määrästä. Mies valmis antamaan perheen yhteiset rahat naisen vastuulle. Ei riitelyä rahasta. Mies vapaalla ollessaan valmis tarttumaan kotitöihin ja lasten hoitoon myös, jotta vaimokin pääsee joskus vapaalle. Nainen ymmärtää, että on joko töidensä orjana, koska palkka olisi pieni tai pysyy kotona. Työ ei ole se unelma!

Itse ainakin nautin äitiyslomalla ihan täysillä lasten kanssa olosta ja rennosta ja vapaasta touhuamisesta. Töitä ehtii kyllä tekeen mutta lapset ovat pieniä vain hetken. Nautin myös työn teosta sekä opiskelusta ja en erityisemmin pidä kotona olosta muuten, mutta lapsien takia uhraan mielelläni pienen hetken elämästäni koska mielestäni pikkulapsen on parempi olla kotihoidossa kuin päiväkodissa. Mitä tulee kotitöihin sun muuhun niin meillä mies on vaan niin huono niissä että helpompi tehdä itse kuin se että tekis perässä uudestaan ja kyllä mies siis jotakin tekee, mm. hoitaa auton, kodin korjaustyöt, vie roskat ym. ja vähintään vahtii lapsia kun tiskaan.

Minä taas  en osaa arvostaa typerysten aloittamia keskusteluja- tälläkään palstalla...

Olen mies, ja meillä tein myös minä kotitöitä, kun vaimo jäi lasten kanssa kotiin. Kyllähän se vähän raskasta oli välillä, että nukut yöt huonosti, menet töihin, ja töistä tullessa alat siivoamaan muiden sotkuja ja hoitamaan lapsia. Eli siinä mielessä ymmärrän, että kotiin jäävä tekee ainakin enemmän niitä kotitöitä, vaikkei missään 50-luvun meiningeissä ollakaan.

Olet ehkä ap erityisen herkistynyt epäoikeudenmukaisuuden havaitsemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

No, mutta miksi niin moni alkaa tehdä kaikki kotityöt vaan siksi, että mies käy töissä?

Ei se töissä käyminen nyt niin ihmeellistä ole. Toivottavasti nainen on myös käynyt töissä ennen lapsia. Jos silloin molemmat on osallistuneet kotitöihin, niin miksi yhtäkkiä, vain koska nainen on kotona, miehen työstä tulee jotenkin hieno suoritus?

Ap

Voi luoja. Väännän rautalangasta. Tosin alkaa tuntua ettei sulla niitä lapsia oikeasti olekaan. Mutta: jos olen päivän kotona, totta kai teen sen päivän aikana kaikki kotityöt. ETTÄ, kun se mieheni, jota rakastan ja jonka haluan voivan hyvin, voi kotiin tullessaan keskittyä siihen tärkeimpään, eli lapsien kanssa olemiseen, minun kanssani olemiseen ja lepoon. Jos perheessä on huonosti nukkuvia lapsia, niin myös se työssä käyvä puoliso nukkuu silloin huonosti. Minä voin ottaa päikkärit päivän aikana, hän ei, silti meillä molemmille on yhtä iso tarve unelle. Jos voin antaa hänelle mahdollisuuden lepoon tai päiväuniin työpäivän jälkeen, totta kai teen niin. Hän on minulle tärkeä ihminen.

Kotityöt eivät ole iso asia. Jos päivässä on yhdeksän tuntia enemmän aikaa kotitöille kuin miehellä, niin niistä voi ihan hyvin käyttää sen kuitenkin lyhyen ajan siihen että pyörittää pyykit ja laittaa astiat koneeseen. Elämässä on isompia asioita kuin kotityöt.

Vierailija kirjoitti:

No, mutta miksi niin moni alkaa tehdä kaikki kotityöt vaan siksi, että mies käy töissä?

Ei se töissä käyminen nyt niin ihmeellistä ole. Toivottavasti nainen on myös käynyt töissä ennen lapsia. Jos silloin molemmat on osallistuneet kotitöihin, niin miksi yhtäkkiä, vain koska nainen on kotona, miehen työstä tulee jotenkin hieno suoritus?

Ap

Minä kyllä ajattelin, että kun kerran olen kotona, niin se on minun työpaikkani ja hoidan kaikki kotiin liittyvät työt. Minusta olisi ollut outoa, että mies on ollut päivän töissä ja minä kotona ja kun mies tule töistä, hän alkaisi tehdä ruokaa ja pyykätä. Kyllähän mies toki jotain teki iltaisinkin, oli tietysti lasten kanssa, saattoi laittaa iltapalan, käyttää lapset iltapesulla, tyhjentää tiskikoneen. Ja viikonloppuna kotitöitä tehtiin yhdessä. Minä heräsin yöllä, jos lapsi valvotti, mies sai rauhassa nukkua. Viikonloppuisin mies nousi lasten kanssa ylös ja minä sain nukkua niin myöhään kuin halusin. Arkisin otin pienet päiväunet hyvällä omallatunnolla.

Miksi se, että miehet eivät tee kotitöitä tulee aina yllätyksenä naisille vasta sen jälkeen kun lapsia on tullut kuvioihin. Olen 100% varma että se mies ei tälläisissä tapauksissa ole tehnyt niitä kotitöitä ennenkään, siis ennen lapsia.

Joo, ymmärrän ja jopa olen sitä mieltä että se on mieheltä todella paskamaista, mutta totuus ja tosiasia on se että suurin osa miehistä on sellaisia että kotityöt ja lapsenhoito ei hirveästi kiinnosta jos se nainen ne tekee varsinkin jos se tekee ne "mukisematta". Huomatkaa, en yleistä koska poikkeushan aina vahvistaa säännön mutta kyllä omasta kaveripiiristä sen huomaa että suurinta osaa miehistä se ei kiinnosta, ei ennen eikä jälkeen lapsien.

Kertoo äitisuhteestasi ja muihin naisiin projisoimastasi naisvihasta. Et hyväksy omaa feminiinistä puoltasi, vaan korostat maskuliinista.

Lukuisat tutkimukset osoittavat että naisista on toisen maailmansodan jälkeen tullut entistä onnettomampia, etenkin viimeisten 30-40 vuoden aikana se on ollut rajussa laskusuunnassa. Radikaali feminismi on tämän takana, naiset ovat onnellisimpia kotona lasten kanssa, ei uraohjuksena tuolla työelämässä. Tämä on fakta jota monet naiset eivät halua myöntää edes itselleen.

En ole kumpaakaan, en äiti enkä uraohjus, ja olen onnellinen nainen.