Lue keskustelun säännöt.
Ihme anoppi vai ihme miniä?
23.02.2006 |
Olen seurustellut heidän poikansa kanssa kohta 7vuotta. Talo on rakennettu ja meillä menee hyvin. Miehen ed.liiton lapset asuvat kanssamme ja heidän kanssakin menee hyvin.
Viime kesänä, hyvissä ajoin kerrottiin heille että meille tulee vauva. Olohuoneeseen tuli syvä hiljaisuus ja he eivät osanneet sanoa yhtään mitään. Ei onnea, ei mitään. MInä sain ainoastaan sanottua, että lapsille ei olla vielä kerrottu, mutta tehdään se pikapuoliin. Miehenikin yllätyi heidän reaktiostaan.
Nyt on viikon päästä minulla sektio, mutta koko raskauden aikana anoppi ei ole kysynyt miten olen voinut taikka yhtään mitään raskauteen liittyvää, tarvitaanko vaunurahaa tai tms...
Kuukausi sitten anoppi kaatui, mutta en nyt ole viitsinyt sitten kysellä miten kovasti käsi onkaan kipeä, koska hän ei ole minultakaan kysynyt yhtään mitään.
Parisen vuotta sitten lasten äiti teki iltatähden, ja muistan miten silloin sitä ihmeltelltiin ja voivoteltiin miten nämä nyt jos 12 ja 14 vuotiaat lapset joutuvat kärsimään?? uudesta sisaruksesta.
No onneksi kaikki muut ovat olleet raskaudestani iloisia, jos kaikki olisivat suhtautuneet näin niin enpä olisi kovin monelle osannut kertoa.
Kommentit (3)
Hänellä saattaa olla hyvinkin " hyvät" syyt sille, että stressaa toisten raskauksia eikä oikein osaa olla luonteva asian suhteen.
Esimerkki kaveristani: hänen äitinsä stressasi kamalasti kaverini ekaa raskautta. Ei halunnut juurikaan puhua koko asiasta, eikä kysellyt tyttärensä vointia. Jutteli kauhukertomuksia kaikesta, mikä voi mennä synnytyksessä vikaan.
Syynä oli, että tällä kaverini äidillä oli itsellään toinen synnytys mennyt vikaan ja lapsesta oli tullut kehitysvammainen.
Eli älä nyt liikaa suutu anopillesi, hänellä voi olla syynsä käytökselleen, joita ei vain halua sinulle kertoa. Ei nyt ilmeisestikään samoja syitä kuin kaverini äidillä, mutta ehkä esim. keskenmenoja tms., joista miehesi ei lainkaan tiedä.
TIETENKIN se olisi kohteliasta kysellä vointia jne., mutta ehkä hän ei vaan saa teeskenneltyä kohteliasta, jostakin syystä.
Pidä pientä pesäeroa ja anna ajan kulua. Lapsellesi olisi kuitenkin hyvä, jos saisitte taas aikanaan välinne edes sen verran kuntoon, että lapsi näkisi niitäkin isovanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:
Kuukausi sitten anoppi kaatui, mutta en nyt ole viitsinyt sitten kysellä miten kovasti käsi onkaan kipeä, koska hän ei ole minultakaan kysynyt yhtään mitään.
ja omalta äidiltäni tuli heti kun kerroin kihlakortti postin kautta. Kuulin vielä kun mieheni kertoi asian äidilleen, mutta edelleenkään minua ei olla onniteltu saati mitään korttia laitettu.
Tosiaankin mieheni on 42vuotta, mutta luulisi että ainoan lapsen hyvinvointi olisi edes tärkeätä. Miehen exvaimo vaihtoi miestä lennosta 13 aviolitto vuoden jälkeen.... ja me kun tavattiin mieheni kanssa, mies oli itsemurhan partaalla.
Olihan täällä alkuvaikeuksia, kun miehen äiti tykkäsi tehdä sitä sun tätä, eikä koskaan kysynyt multa yhtään mitään, onhan tämä myöskin minun kotini. Oma äitini kyllä auttaa, mutta siinä on se ero, että hän aina kysyy että mitä voisi tehdä, mutta anoppi tekee ja sitten pitäisi olla iloinen kun joku on järjestänyt vaatekaapin!? taikka keittiökaappien järjestys on muutettu. No tästä mieheni taisi sanoakin, mutta anoppi ei viissiin oikein ymmärtänyt. Sama juttu, jos ostat kaappiin ruokaa heille (jos me eism ollaan töissä kun ovat täällä) niin siellä ne ovat koskematta, ja ovat sitten itse hakeneet uutta ruokaa...
Näppärää!!!
Onneksi asuvat kaukana, eivätkä käy täällä usein. Hieman kyllä harmittaa tämän uuden vauvan puolesta, miten käy, saako hän tuntea mummon ja ukin...nykyisille lapsille he ovat kyllä tärkeitä.