Oletko ottanut yhteyttä kaveriin/tuttavaan, jota et ole nähnyt vuosiin? Mitä siinä kävi?
Itseäni välillä kutkuttaa ajatus, että tapaisin facebook-kavereita, joita en ole nähnyt 10-20 vuoteen. Sitten ymmärrän, että sometodellisuus on omansa ja että ei kannattaisi välttämättä sellaista ehdottaa kenelle vaan. Joku lukiokaveri voi olla kiva facebook-kaveri mutta tapaaminen kahvin äärellä taas voisi olla vaivaannuttava. Olen siis lähempänä neljääkymppiä jo, ja tässä iässä monet ovat jo tehneet isoja elämänvalintoja ja tuntuu, että on halu sulkea pois tai pitää etäällä sellaiset, joiden valinnat on erilaisia.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin ihan samaa. Muutan ensi kuussa isompaan kämppään ja voisin pitää illanistujaiset, mutta ei ole ketään ketä kutsua. Paitsi juurikin nuo, joita en ole nähnyt 10 vuoteen. Asuisivat vielä samassa kaupungissakin, joten välimatka ei voi olla esteenä
Tuossa voi olla myös vähän samanlainen tilanne kuin luokkakokouksissa, ne, jotka kokevat, että heillä menee huonosti, eivät uskalla tulla.
Järjestin kerran luokka kokouksen johon en itsekkään mennyt. Pari kaveria oli sinne menneet ja viettäneet hetken yhessä. Muutama vanha kaveri on joihin ottany yhteyttä. Ihan ok toiset tullu läheiseksi, toiset vaan moikannu ja jääneet taas. Lapsuuden paras ystävä on kuollut ja se on surullinen asia.
Minulla on muutama ihana ystävä joita en pysty tapaamaan. Emme ole tavanneet ainakaan 15v olosuhteisa riippuen. (asuvat toisella puolen maapalloa) Mutta olemme muuten yhteydessä viikottain. Taloudellinen tilanne ei anna mahdollisuutta tavata eikä terveys anna lupaa lentää. Mutta ei se ole este ystävyydelle.
Mä ajattelin ihan samaa. Muutan ensi kuussa isompaan kämppään ja voisin pitää illanistujaiset, mutta ei ole ketään ketä kutsua. Paitsi juurikin nuo, joita en ole nähnyt 10 vuoteen. Asuisivat vielä samassa kaupungissakin, joten välimatka ei voi olla esteenä