Hyväksyisitkö 18-19-vuotiaan tyttäresi seurustelun 25-30-vuotiaan miehen kanssa?
Kommentit (53)
Miehet kypsyvät ja kehittyvät keskimäärin myöhemmin kuin naiset niin henkisesti kuin fyysisesti, joten siksi usein on niin että mies on naista vanhempi. Mutta yli 10 vuoden ikäero tuossa iässä on kyllä jo melko paljon. Elämänvaiheet ovat täysin eri. Tyttö olisi juuri vasta aloittamassa itsenäisempää elämää kun 30-vuotiaalla sitä on jo reilusti takana ja aika kypsä perheen perustamiselle.
En. Kyllä sulhon pitää olla vähintään 45-55 vuotias miljunääri etttä pystyy appiukonkin kustantaan rantalomalle kerran vuodessa niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Mulla oli 20v iässä 32-vuotias poikaystävä. Asui ulkomailla ja lennätti mut aina pariks kuukautta sinne elelemään. Vanhemmat oli alkuun hyvin epäluuloisia, mutta tyyppinä silloinen poikaystäväni oli kyllä mitä mahtavin. Oli siis suomalainen. Suhde loppui kun lähdin opiskelemaan ja elämäntilanne ei enää antanut periksi reissata. Nykyään olen 40v ja tämän mies 52v perheellinen ihminen. Nykyinen vaimo on samanikäinen. Ja mulla taas 6 vuotta nuorempi mies. Tyttäreni en antaisi kuitenkaan seurustella noin vanhan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 20v iässä 32-vuotias poikaystävä. Asui ulkomailla ja lennätti mut aina pariks kuukautta sinne elelemään. Vanhemmat oli alkuun hyvin epäluuloisia, mutta tyyppinä silloinen poikaystäväni oli kyllä mitä mahtavin. Oli siis suomalainen. Suhde loppui kun lähdin opiskelemaan ja elämäntilanne ei enää antanut periksi reissata. Nykyään olen 40v ja tämän mies 52v perheellinen ihminen. Nykyinen vaimo on samanikäinen. Ja mulla taas 6 vuotta nuorempi mies. Tyttäreni en antaisi kuitenkaan seurustella noin vanhan kanssa.
Miten estäisit? Vinkkejä..?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 20v iässä 32-vuotias poikaystävä. Asui ulkomailla ja lennätti mut aina pariks kuukautta sinne elelemään. Vanhemmat oli alkuun hyvin epäluuloisia, mutta tyyppinä silloinen poikaystäväni oli kyllä mitä mahtavin. Oli siis suomalainen. Suhde loppui kun lähdin opiskelemaan ja elämäntilanne ei enää antanut periksi reissata. Nykyään olen 40v ja tämän mies 52v perheellinen ihminen. Nykyinen vaimo on samanikäinen. Ja mulla taas 6 vuotta nuorempi mies. Tyttäreni en antaisi kuitenkaan seurustella noin vanhan kanssa.
Mikset?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 20v iässä 32-vuotias poikaystävä. Asui ulkomailla ja lennätti mut aina pariks kuukautta sinne elelemään. Vanhemmat oli alkuun hyvin epäluuloisia, mutta tyyppinä silloinen poikaystäväni oli kyllä mitä mahtavin. Oli siis suomalainen. Suhde loppui kun lähdin opiskelemaan ja elämäntilanne ei enää antanut periksi reissata. Nykyään olen 40v ja tämän mies 52v perheellinen ihminen. Nykyinen vaimo on samanikäinen. Ja mulla taas 6 vuotta nuorempi mies. Tyttäreni en antaisi kuitenkaan seurustella noin vanhan kanssa.
Perustuiko suhteenne mielestäsi ensisijaisesti seksiin?
En. Keskustelua käytäisiin lapseni kanssa vaivihkaa.
Tarvittaessa ketkuilisin niin kauan, että saisin, ottaisin selville, tuon henkilön tiedot.
Pyytäisin myös hänet kotiimme lapsemme kanssa.
Ovi takalukkoon.
Kuulustelu.
Vierailija kirjoitti:
En. Keskustelua käytäisiin lapseni kanssa vaivihkaa.
Tarvittaessa ketkuilisin niin kauan, että saisin, ottaisin selville, tuon henkilön tiedot.
Pyytäisin myös hänet kotiimme lapsemme kanssa.
Ovi takalukkoon.
Kuulustelu.
Se oliskin hyvä testi että olisko äijä valmis tapaamaan vanhemmat! Veikkaanpa että kovinkaan moni ei olis. Etenkin jos vanhemmat ovat n. 40-vuotiaita..
Poikaystävä on usein tyttöä vähän vanhempi, pojathan kehittyy vähän myöhemmin ja siksihän tytöt helposti ihastuu itseään vähän vanhempiin poikiin tai miehiin.
Jos toinen on 18 ja toinen 30, silloin käytännössä toinen on teini ja jo toinen kypsän aikuisen iässä. Elämän tilanteetkin on varmaan siinä kohtaa erilaiset ja mitään tasavertaista suhdetta tuskin voi syntyä.
Se on sitten toinen asia, onko sinun hyväksymiselläsi minkälainen vaikutus, harvempi kuuntelee vanhempiaan rakkaus asioissa..
18-vuotias on täysi-ikäinen eikä minun hyväksymiseni tai hyväksymättä jättämiseni vaikuttaisi sen ikäisen päätöksiin.
Onhan se kipeää jos sivusta joutuu seuraamaan lapsensa tulevan haavoitetuksi pahastikin, mutta olen molemmille sanonut, niin tyttärelle kuin pojallekin että kotiin saa aina tulla, olen aina täällä.
Onhan jokaisen saatava tehdä mokansa, jotkut rankemmankin kautta. Elämä opetttaa ja jos järki kasvaa myös ottaa opikseen.
Tyttäreni alkoi seurustella 21-vuotiaana 20-vuotiaan pojan kanssa. Siihen mennessä ei ollut seurustellut, poikakavereita kyllä oli ollut mutta ei mitään vakavampaa seurustelua. Asuvat yhdessä, kihloissa, asunto ostetttu. 12 vuotta yhdessä.
Poika taas eli normaalia normaalin nuoren elämää, ei kuitenkaan mitään isoja mokia ja nyt onnellisesti parisuhteessa yhdeksättä vuotta. Avovaimo muutaman vuoden nuorempi.
Oma tyttäreni on aina ollut fiksu ja osannut ajatella nenäänsä pitemmälle. Tiennyt mitä tahtoo. En voisi kuvitellakaan häntä sekoamasta johonkin epämääräiseen juippiin.
Tukena olen aina ollut ja olen jos minua tarvitaan. Niin ja yksin heidät kasvattanut, isä häipyi kuvioista jo kauan sitten, eikä ole itsestään ilmoitellut. Eikä kaivattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 20v iässä 32-vuotias poikaystävä. Asui ulkomailla ja lennätti mut aina pariks kuukautta sinne elelemään. Vanhemmat oli alkuun hyvin epäluuloisia, mutta tyyppinä silloinen poikaystäväni oli kyllä mitä mahtavin. Oli siis suomalainen. Suhde loppui kun lähdin opiskelemaan ja elämäntilanne ei enää antanut periksi reissata. Nykyään olen 40v ja tämän mies 52v perheellinen ihminen. Nykyinen vaimo on samanikäinen. Ja mulla taas 6 vuotta nuorempi mies. Tyttäreni en antaisi kuitenkaan seurustella noin vanhan kanssa.
Perustuiko suhteenne mielestäsi ensisijaisesti seksiin?
No ei perustunut seksiin, sitä oli harvoin. En edes suoraan sanottuna muista edes seksiä olleen, mutta varmaan sitä ainakin joitakin kertoja sen reilun vuoden yhdessä olon aikana oli. Meillä oli hauskaa keskenään, reissattiin auton kanssa ympäri Eurooppaa ja treenattiin yhdessä. Suhde oli enemmän sellainen kaverillinen ja hauskanpitoa. Eikä mulle jäänyt millään tavalla hyväksikäytetty olo, koska seksi oli aivan toissijainen asia suhteessa. Tyttäreni kanssa yrittäisin keskustella asiasta ja perustelusi täysin eri elämäntilanteella asian. Koska sitä se on. Ei 20v ja 30v ole samalla tasolla millään tavalla.
Mikä ihme siinä on ettei omille täysi-ikäisille lapsille voi sanoa mitään ns.negatiivista?
Jos tytär tulevaisuudessa alkaisi pyöriä kolmekymppisten ukkojen kanssa, taatusti sanoisin. En räyhäisi tai yrittäisi kieltää mutta sanoisin asiasta. Aikuinen tekee omat virheensä mutta lapsille voi sentään puhua niistä. Ei se järki kasva kuitenkaan yhdessä yössä vaikka 18 tuleekin mittariin.