Lue keskustelun säännöt.
Hyväksyisitkö 18-19-vuotiaan tyttäresi seurustelun 25-30-vuotiaan miehen kanssa?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kyllä mietityttäis ton 30v äijän kohdalla. Työelämässä ja omistusasunto ja lapsienhankinta iässä vs. Tyttö opiskeluja alottamassa ja nuoruutta viettämässä, viikolla opiskelijabibbaloja ja muuta kivaa.
Että jotenkin olis jäljeenjääny äijä omasta näkökulmasta... 25 olis viä ok.
Oon varmaan sitten laskenut ikäni väärin, kun asun opiskelijakämpässä eikä kiinnosta lapset yhtään. Ensi viikolla taas opiskelijapippaloihin
M30
Yo yo yo veli, mäkin biletän lukiopippaloissa ja pidän lippistä päässä väärin päin. Syön joka päivä pitsaa, asun äitin luona ja pelaan xbox livee 12-vuotiaitten poikien kaa. Tyttis on tosi kypsä teini. Oon 35v, henkisesti 15v. Ei se väärin oo, ikä on vaan numeroita ja paras ikä alkaa ykkösellä.
Oot ihan oikeassa. Ei se väärin ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trine kirjoitti:
Kuten sanottu...19 ja 25 ihan ok.. mutta mitä kolmekymppinen mies (voi tosiaan olla jo monen lapsen isä) näkee juuri ja juuri aikuistumassa olevasssa tytössä?
Pakko kommentoida aiheen ohi, mutta jos ehkäpä kannattaisi pidättäytyä ikäerossa, eikä olettaa sen perusteella jotain muuta? Esimerkiksi niitä lapsia voi olla sillä 25-vuotiaallakin - harvalla on, mutta voi olla. Eli onko ongelmana mahdolliset lapset vai ikäero?
Mä olin 19 kun tavattiin baarissa, mies 29. Oltiin kyllä henkisesti ihan"samalla tasolla" silloin, enkä muista että vanhemmatkaan olis juuri kommentoineet. Mies oli vastavalmistunut, ja eli vielä ihan samalla tavalla nuoruutta kuin mä silloin juuri opiskelut aloittaneena- juhlittiin ja elettiin huoletonta elämää. Seurusteltiin pari vuotta "ei-niin-vakavasti" omissa asunnoissamme asuen, sen jälkeen homma vakavoitui ja muutettiin yhteen. 8v jälkeen ostettiin omakotitalo ja mentiin naimisiin (mä olin 27) nyt ihan normaalia elämää, molemmat työelämässä ja perheenlisäystä hiljalleen suunnitellaan. (Mä nyt 30, mies 40). En nyt näe että tuo kuvio olisi mennyt mitenkään erityisen eri tavalla, kuin että mies olisi oman ikäinen.
Ylläoleva vielä lisää, että kumpikaan ei ole mitenkään "jälkeenjäänyt" tai muuten vajaa kuten tuolla ylhäällä joku mainitsi, ihan akateemisesti koulutettuja ja hyvissä töissä ollaan molemmat.
Annan vähän toisenlaista näkökulmaan aiheeseen liittyen. Juuri tälläkin hetkellä itku tihrustaen mietin miestä jota tapailin koko alkuvuoden, itse 20v ja mies 31v. Aluksi meillä oli pelkkä seksisuhde, toimi loistavasti, sitten tuli tunteita peliin lähinnä minun puolelta vaikka en uskonut niin käyvän. Mietin aluksi etten pystyisi millään ihastumaan mieheen jonka kanssa ei varsinaista sielujen sympatiaa ollut. Jossain vaiheessa en halunnut miehellä olevan muita, halusin olla hänelle ainut ja tärkeä. Esitin ajatuksiani ja ei mennyt kauaakaan kun tilanne eskaloitui ihan järkyttäviin mittasuhteisiin ja meillä meni poikki minun aloitteestani. Hän kuitenkin sanoi että olen täydellinen ja ollut hänelle niin hyvä, mutta silti kanssani mikään ei tunnu miltään ja häntä vaivaa se tosiasia että meillä on ikäeroa, vaikka se ei meidän kummankaan mielestä juurikaan ole näkynyt. Tuskimpa ikinä enää haluan tietoisesti lähteä säätämään mitään itseäni paljon vanhempien miesten kanssa, eivät ota vakavasti ihmisenä meitä nuorempia tai ainakaan hän ei minua ottanut vaikka useasti antoi ymmärtää että on aivan lääpällään ja rakastunut minuun. Nyt sydän on aivan hajalla ja en kestä olla. Älkää ihastuko vanhempiin miehiin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä voit 18-vuotiaalle muka sanoa?
Hyväksyisin tai no eihän siinä mun hyväksynnällä olisi väliä, kun tyttö olisi täysikäinen, joten oman mielenrauhanikin takia hyväksyisin ja osoittaakseni kunnioitusta aikuistuneelle tytölleni. Riippuu ihan miehestä itsestään mitä hänestä pitäisin, ei tuo ikä olisi suuri ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kieltämättä ihmetystä herättää jos 30-vuotias ja 18-vuotias seurustelee mut tossa iässä eräät tuttunikin päätyivät yhteen ja ovat kuusi vuotta myöhemminki viel yhdessä. Heillä se vaan toimii. Kai ne yhteiset mielenkiinnonkohteet vaan pitää yhdessä vaikka heilläkin vanhempi on jo korkeasti koulutettu ollu vuosikausia ja hyväs duunis ja toisella on vielä tutkinto kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä voit 18-vuotiaalle muka sanoa?
"hyvää päivää, mitä saisi olla"
"lipuntarkastus, näyttäkää matkalippunne"
"jätetäänkö maitovara"
jätän loput ehdotukset sinun itsesi keksittäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan se olisi hyväksyä. Ei minulla ole mitään oikeutta puuttua lapseni ihmissuhteisiin, varsinkaan täysi-ikäisen.
Annat hyvin väljän haarukan kyllä. On mielestäni hyvin erilainen tilanne, jos 19-vuotias lukion päättänyt seurustelee 25-vuotiaan yliopisto-opiskelijan kanssa kuin että 18-vuotias 30-vuotiaan, ehkä jo kertaalleen eronneen kahden lapsen isän kanssa.
Entä jos onkin 30-vuotias yliopisto-opiskelija ja 25-vuotias, kertaalleen eronnut kahden lapsen isä? Ikä ei välttämättä korreloi elämäntilanteen kanssa.
Itse kysymykseen: mieluummin vastuullinen, kunnollinen aikuinen mies kuin joku keskenkasvuinen räkänokka. Ikä ei ole olennainen. Ja toisekseen, ei tytär minua kuitenkaan kuuntelisi, joten minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä se tuleva kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylläoleva vielä lisää, että kumpikaan ei ole mitenkään "jälkeenjäänyt" tai muuten vajaa kuten tuolla ylhäällä joku mainitsi, ihan akateemisesti koulutettuja ja hyvissä töissä ollaan molemmat.
En usko että olet saanut akateemisen koulutuksen jos kuvittelet, että henkilökohtainen anekdoottisi riittää perusteluksi. Tai voihan sitä nykyään opiskella vaikka mitä kotitaloustiedettä 💩
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun juuri kukaan 25-vuotias nainen ei koe tarvetta sekaantua lukiolaisiin.
Kaikki on varmasti omasta mielestään toooooosi kypsiä 17-vuotiaita. Nuorelle on täysin normaalia kokeilla ja kiinnostua vanhemmista, mutta aikuistuneelle ihmiselle on säälittävää kiinnostua noin nuoresta.
Odotan alapeukkuja ikäerosuhteisiin jääneiltä. Ei se mitään, minullekin oli vaikeaa hyväksyä että teini-iän aikuinen poikaystäväni oli jotenkin jälkeenjäänyt enkä ollut sen fiksumpi teini kuin muutkaan.
Miehen parisuhdemarkkina-arvo on huipussaan 35-vuotiaana, naisen 25-vuotiaana. Siinä syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tyttöystäväni vanhemmat hyväksyivät :D en edes tajua miksi ihmiset tekevät iästä ongelman. Eiköhän kaikki riipu siitä millainen mies on?
Riippuu just siitä. Millainen on aikuinen mies, joka hakee kumppanikseen selvästi naiivimman, lapsellisemman ja hyväuskoisemman tyttösen? Mitä hän sillä kompensoi? Miksi hän ei kelpaa vertaistensa seuraan?
Meitä miehiä viehättää nuoremmissa naisissa elämänjano, seikkailunhalu ja iloisuus. Nuoret naiset eivät ole vielä katkeroituneita ja kulje naama norsunvitulla, vaan luulevat vielä että maailma on avoin ja olemassa heitä varten, että kaikki on mahdollista.
Lisäksi timmimpi kroppa viehättää toki myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tyttöystäväni vanhemmat hyväksyivät :D en edes tajua miksi ihmiset tekevät iästä ongelman. Eiköhän kaikki riipu siitä millainen mies on?
Riippuu just siitä. Millainen on aikuinen mies, joka hakee kumppanikseen selvästi naiivimman, lapsellisemman ja hyväuskoisemman tyttösen? Mitä hän sillä kompensoi? Miksi hän ei kelpaa vertaistensa seuraan?
Meitä miehiä viehättää nuoremmissa naisissa elämänjano, seikkailunhalu ja iloisuus. Nuoret naiset eivät ole vielä katkeroituneita ja kulje naama norsunvitulla, vaan luulevat vielä että maailma on avoin ja olemassa heitä varten, että kaikki on mahdollista.
Lisäksi timmimpi kroppa viehättää toki myös.
Sinä siis jossain määrin olet kasvanut ymmärtämään elämän realiteetteja, mutta sinulla ei ole kapasiteettia kohdata niitä.
Minuakin viehättää vauvoissa ja pienissä lapsissa jatkuva hymyily ja nauraminen, hetkessä eläminen ja pienistä asioista ilahtuminen, mutta en minä saa niitä ominaisuuksia itselleni pukeutumalla vaippoihin, yrittämällä käpertyä kehtoon potkupuku päällä tai kärkkymällä leikkipuistossa, pääsisinkö leikkeihin mukaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tyttöystäväni vanhemmat hyväksyivät :D en edes tajua miksi ihmiset tekevät iästä ongelman. Eiköhän kaikki riipu siitä millainen mies on?
Riippuu just siitä. Millainen on aikuinen mies, joka hakee kumppanikseen selvästi naiivimman, lapsellisemman ja hyväuskoisemman tyttösen? Mitä hän sillä kompensoi? Miksi hän ei kelpaa vertaistensa seuraan?
Meitä miehiä viehättää nuoremmissa naisissa elämänjano, seikkailunhalu ja iloisuus. Nuoret naiset eivät ole vielä katkeroituneita ja kulje naama norsunvitulla, vaan luulevat vielä että maailma on avoin ja olemassa heitä varten, että kaikki on mahdollista.
Lisäksi timmimpi kroppa viehättää toki myös.
Sinä siis jossain määrin olet kasvanut ymmärtämään elämän realiteetteja, mutta sinulla ei ole kapasiteettia kohdata niitä.
Minuakin viehättää vauvoissa ja pienissä lapsissa jatkuva hymyily ja nauraminen, hetkessä eläminen ja pienistä asioista ilahtuminen, mutta en minä saa niitä ominaisuuksia itselleni pukeutumalla vaippoihin, yrittämällä käpertyä kehtoon potkupuku päällä tai kärkkymällä leikkipuistossa, pääsisinkö leikkeihin mukaan...
Etkö? Ehkä se kertoo juuri tuosta tosikkomaisuudesta ja elämään kyllästymisestä. Kyllä ainakin minun sisäinen lapseni pääsee valloilleen, kun peuhaan kaverin nelivuotiaan kanssa.
Olen toki huomannut, että naiset harvemmin hassuttelevat ja leikkivät lasten kanssa. Yleensä vain kieltävät riehumasta eli ovat sanalla sanoen tylsiä. Miehet ovat tässäkin asiassa joustavampia ja pystyvät karistamaan aikuisen kuorensa.
18 vuotias saa seurustella vaikka 60 vuotiaankaan jos siltä tuntuu. Täysi-ikäinen tekee omat päätökset ja siinä ei millää vanhemilla mitään valtaa puuttua asiaan.
miksi mun pitäisi se hyväksyä???? tyttäreni ei mun omaisuutta
Vierailija kirjoitti:
miksi mun pitäisi se hyväksyä???? tyttäreni ei mun omaisuutta
Siis oo mun omaisuutta.
25 v:n kanssa mielummin, 30 v:n kanssa en. Kolmekymppisessä on oltava jotain perustavanlaatuista vikaa, mikäli kokee olevansa teinin kanssa samalla tasolla. Todennäköisesti kyse on henkisesti jälkeen jääneestä, mt-ongelmaisesta tai hyväksikäyttäjästä (pahimmassa tapauksessa kaikkea yhtä aikaa) :D Johan tuollaisille miehille kaveritkin nauraa.