Mikähän yhdessä ihmisessä on vikana, kun kaikki tuntuvat

Tuula kirjoitti:

Tällainen ihmisen mollaaminen on yleistä työpaikoilla, jossa johto ei ole ajan tasalla ja ammattitaitoista. Yleensä uhriksi joutuu ihminen, joka ei puolustaudu samoin konstein tai joka puhuu esim. työpaikan ongelmista niiden oikeilla nimillä. Usein riittää se, että tuo haukuttu on pätevämpi tai taitavampi kuin muut kollegansa, haukkumalla saadaan omaa egoa nostettua ja estetään muita huomaamasta, että haukkuja on huonolla itsetunnolla varustettu, ikävä ihminen. Pahinta ovat nuo edessäpäin hymyilevät ja takana selkään puukottavat "kaverit".

Uskomattoman usein uskotaan, mitä joku toinen sanoo, eikä oteta selvää vastapuolen kannasta tai perusteluista toimiin. Toisinsanoen ihmiset ovat laumasieluja ja yksinkertaisia, tai eivät halua itse joutua uhriksi. 

Huonon ilmapiirin työpaikoissa työntekijät "riitelevät" keskenään, kun eivät tunne voivansa vaikuttaa muihin olosuhteisiin. 

Pienillä paikkakunnilla uusi tulokas on usein se outo lintu, johon suhtaudutaan nuivasti erilaisten toimintatapojen vuoksi.

Kannattaa aina muodostaa oma mielipide useamman tosiasian perusteella, eikä missään nimessä viedä eteenpäin perusteettomia huhuja ja ilkeyksiä.

Tulin itse töihin työpaikkaan, jossa oli jo pidempään ollut kaveriporukka -myös vapaa-ajalla. He olivat riittävästi nuorempia tuolloin, ettei oikein heidän juttunsa kiinnostaneet. Nykyisin on mukavampaa, kun päällepäsmärit ovat häipyneet ja ikäerokaan ei enää tunnu. Silmätikuksi pääsee helposti, jos ei niiaile sitä suuriäänisintä draamailijaa.

Kun aloin miettiä konkreettisia esimerkkejä ap:n kuvaamista sosiaalisista kuvioista (pohtiakseni syitä pahan puhumiselle), mieleeni tuli kaksi yksilöä, joista puhuttiin laajalti pahaa opiskeluaikoinani. Kukaan ei tuntunut pitävän heistä, ja monet sanoivat sen suoraan. Itse en ikinä puhunut pahaa heistä kummastakaan, mutta törmäsin heitä koskevaan pahan puhumiseen melkein kaikissa porukoissa, joissa toisinaan vietin aikaa.

Näitä kahta yksilöä yhdistää eräs ominaisuus, jonka pahanpuhujat mainitsivat inhonsa syyksi. He molemmat ovat / olivat poikkeuksellisen vakuuttuneita yhteiskunnallisen katsomuksensa paikkansapitävyydestä ja toivat sitä esiin itsevarmasti, useasti ja erilaisissa tilanteissa. Tämä heidän ominaisuutensa / taipumuksensa ärsytti monia ja sai monet jopa inhoamaan tai tulkintani mukaan vihaamaan heitä.

Minä en tuntenut henkilökohtaisesti heistä kumpaakaan, mutta salaa oletusarvoisesti pidin heistä ja rohkeimpina hetkinäni nuhtelin pahanpuhujia. Yksilö vs. yhteisö -asetelmassa silkka sympatia ja empatia saa minut asettumaan lähes aina yksilön puolelle. Perusluonteeltani olen itsekin räikeästi enemmän idealisti kuin realisti, kuten nämä parjatut, joten "hengenheimolaisuuden" tunnistaminen lienee saanut minut asettumaan heidän puolelleen ;)

On varmasti muitakin syitä, miksi joku ihminen ärsyttää laajalti – tämä on vain yksi. Pahan puhuminen ja parjaaminen on synti, johon on syyllinen aina se, joka sitä harjoittaa eikä se, jota parjataan.