Omien teinien pahimmat angstit? kertokaas!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun teinillä silloin, kun oli 14.v (nykyisin siis 17.v) niin haukkui välillä huonoimmaksi äidiksi maailmassa. Ja no tämä oli mielestäni aikas säälittävää ja hauskaa: Piirsi perseen kuvia ikkunaan tussilla. Toisaata ei se enää niin hauskaa ollutkaan, kun ei niitä jälkiä saatu pois. Ja no heitteli lautasia seinään ja rikkoi kalliita tavaroitaan. Myöhemmin on katunut ja pahoitellut tekojaan. Mutta onkos teillä tämmöisiä kokemuksia liiankin angstaavista teineistä? Ja ovatko he myöhemmin pyytänyt edes anteeksi ja koska tuo vaihe meni ohi? Lukisin mielelläni :-)

?!

Remmiä nahkaremmiä tuollaisen lapsen takalistoon ja paljon!

Itse muistan kun olin 10 vuotias ja myöhästyin kotiintulo ajasta n. 10 minuttia! Sitten lähdettiin hakemaan risuja metsästä ja sain selkääni niillä risuilla! Äitipuoleni huolehti siitä. Sitten isäni otti leveän nahkavyön ja paukutti takapuoleni verille.

Itsellänikin oli erittäin rankka kasvatus, mutta juuri sen takia en halua samaa lapselleni. Pahin aresti minkä hänelle annoin on se että 1 kuukaudeksi netti ja kännykkäkielto ja ei saa nähdä kavereitaan. Otin kaikki merkkivaatteet ja tavarat pois. Sen sijaan pahin mikä minulle on ollut niin juurikin tuo että nahkavyöllä perseelle koska haukuin veljiäni homoiksi kokoajan. (oli paha riita) mutta toisaalta ymmärrän lapseni käytöksen silloin koska oli aika vaikeaa. Mutta rangaistus siitä oli silti annettava, että ymmärtäisi että tuo meno ei saa silti jatkua, vaikka kuinka vaikeaa olisi. -ap

Remmiä remmiä kirjoittaa tässä...

Niin siksi ehkä olen mielenterveydeltä sairas ja kannan pitkää kaunaa isääni ja äitipuoltani kohtaan. Onneksi äitipuoleni on kuollut. Mutta tsemppiä sinulle ja jaksamista perheelle! Ole hyvä tiukka vittumainen mutta rakastava vanhempi!  Lapsesi tulee kiittämään sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun teinillä silloin, kun oli 14.v (nykyisin siis 17.v) niin haukkui välillä huonoimmaksi äidiksi maailmassa. Ja no tämä oli mielestäni aikas säälittävää ja hauskaa: Piirsi perseen kuvia ikkunaan tussilla. Toisaata ei se enää niin hauskaa ollutkaan, kun ei niitä jälkiä saatu pois. Ja no heitteli lautasia seinään ja rikkoi kalliita tavaroitaan. Myöhemmin on katunut ja pahoitellut tekojaan. Mutta onkos teillä tämmöisiä kokemuksia liiankin angstaavista teineistä? Ja ovatko he myöhemmin pyytänyt edes anteeksi ja koska tuo vaihe meni ohi? Lukisin mielelläni :-)

?!

Remmiä nahkaremmiä tuollaisen lapsen takalistoon ja paljon!

Itse muistan kun olin 10 vuotias ja myöhästyin kotiintulo ajasta n. 10 minuttia! Sitten lähdettiin hakemaan risuja metsästä ja sain selkääni niillä risuilla! Äitipuoleni huolehti siitä. Sitten isäni otti leveän nahkavyön ja paukutti takapuoleni verille.

Itsellänikin oli erittäin rankka kasvatus, mutta juuri sen takia en halua samaa lapselleni. Pahin aresti minkä hänelle annoin on se että 1 kuukaudeksi netti ja kännykkäkielto ja ei saa nähdä kavereitaan. Otin kaikki merkkivaatteet ja tavarat pois. Sen sijaan pahin mikä minulle on ollut niin juurikin tuo että nahkavyöllä perseelle koska haukuin veljiäni homoiksi kokoajan. (oli paha riita) mutta toisaalta ymmärrän lapseni käytöksen silloin koska oli aika vaikeaa. Mutta rangaistus siitä oli silti annettava, että ymmärtäisi että tuo meno ei saa silti jatkua, vaikka kuinka vaikeaa olisi. -ap

Remmiä remmiä kirjoittaa tässä...

Niin siksi ehkä olen mielenterveydeltä sairas ja kannan pitkää kaunaa isääni ja äitipuoltani kohtaan. Onneksi äitipuoleni on kuollut. Mutta tsemppiä sinulle ja jaksamista perheelle! Ole hyvä tiukka vittumainen mutta rakastava vanhempi!  Lapsesi tulee kiittämään sinua.

Kiitos paljon! Jaksamista myös sinne jos sinulla jotain vaikeuksia. Ei ole pakko vastata jos on mielestäsi liian henkilökohtaista, mutta mitäs äitipuolesi sitten teki? Muutakin kuin tämän vääryyden?

Laihdutin alle 40-kiloiseksi, viiltelin, ylisuoritin, panin kaikkea mikä liikkuu hyväksyntää hakiessani. En nukkunut. Olin masentunut. Kukaan kotona ei huomannut mitään vaan kyttäsi esim. etten ota liikaa leivänpäällisiä ja haukkui sekä mitätöi. Semmoiset angstit. Semmoiset porukat. Nykyään olen jatko-opiskelija.

Vierailija kirjoitti:

Laihdutin alle 40-kiloiseksi, viiltelin, ylisuoritin, panin kaikkea mikä liikkuu hyväksyntää hakiessani. En nukkunut. Olin masentunut. Kukaan kotona ei huomannut mitään vaan kyttäsi esim. etten ota liikaa leivänpäällisiä ja haukkui sekä mitätöi. Semmoiset angstit. Semmoiset porukat. Nykyään olen jatko-opiskelija.

Surullista tuo sinun menneisyytesi :(

Vierailija kirjoitti:

Meillä pahin oli kun 14v tyttö ei halunnut imuroida kun ei ollut korvatulppia ja sanoi: "Selvä, minä sitten lähden pois." :DDDD

Lähtihän se siitä, pihalle nimittäin.

Apua, huutonauru :D Voin kuvitella ton tilanteen

Varmaan kun poika ei saanut mennä kaverille ennen huoneen imurointia, kaatoi roskiksen lattialle. No, pistin pojan siivoomaan ja kaverille sai mennä vasta kun oki pyytänyt anteeksi.

Meillä neiti 14-vuotiaana huiteli jossain vaiheessa kesäöitä, minä ja muut äidit etsittiin porukkaa. Onneksi järki kasvoi ja hullutukset jäi. Poika taas muuten maltillisesti, mutta ottaa kilareita välillä, kerran hajotti työpöydän laatikon kun nyrkillä siihen pamautti suutuspäissään. Nyt alkaa mennä ohi, vaikka vasta säikähdin: "Äiti kuule, olen hirveän masentunut ja ahdistunut". Mikä hätänä? "Kun mun lempipelin yksi botti korruptoitui enkä saa sitä millään korjattua, nyt menee koko kesä kaikkea vanhaa koostaessa..." Huh, onneksi jo näin, paremmalla puolella :D . Noista kiukunkohtauksista olen lähinnä hyvilläni, itse en olisi koskaan uskaltanut omassa lapsuudenperheessä kapinoida rajusti, selkään olisi tullut. Siksi lähdinkin nuorena ja välimme ovat etäiset. Omiin lapsiini minulla on hyvät välit, se on minusta hyvin hoidetun murrosiän merkki.

Teinit on huvittavia :D