Koiralla iso patti nivusessa

Voi hyvinkin olla ihan vaan hyvänlaatuinen kasvain, vanhemmiten koirilla tulee niitä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän, mutta aika normaalia vanhalle koiralle. Jos koira on kuitenkin muuten pirteä niinkun ennenkin niin en usko, että olisi mikään syöpäkasvain.

En minäkään jaksaisi uskoa syöpään kun se on ollut sillä niin kauan.... Mutta jotenkin olen ihmeissäni, että sitä ei ole tarkemmin selvitetty vaan lääkäri on vain sanonut "ei se mitään ole". Arvauskeskusmeininkiä melkein.... Lääkäri on kyllä todella mukava ja ammattitaitoinen noin muuten ja pitkän uran tehnyt... ehkä hän sitten tietää.

Järkytyin vain tässä yksi päivä kun kysyin äidiltäni, että kai siitä patista on otettu näyte. Eipä ollut.

ap

Onko koira narttu vai uros?

Ei ole kokemusta isoista vaarattomista pateista, mutta vaarallinen patti ilmestyi kuin sieni sateella ja koira oli silminnähden sairas (eristäytyi muista ihmeellisiin koloihin, karva huononi ja raapi itseään). 

N25N kirjoitti:

En minäkään jaksaisi uskoa syöpään kun se on ollut sillä niin kauan.... Mutta jotenkin olen ihmeissäni, että sitä ei ole tarkemmin selvitetty vaan lääkäri on vain sanonut "ei se mitään ole". Arvauskeskusmeininkiä melkein.... Lääkäri on kyllä todella mukava ja ammattitaitoinen noin muuten ja pitkän uran tehnyt... ehkä hän sitten tietää.

Järkytyin vain tässä yksi päivä kun kysyin äidiltäni, että kai siitä patista on otettu näyte. Eipä ollut.

ap

Joo kyllä mä luottaisin kokeneeseen eläinlääkäriin, että tietää miltä syöpäkasvain ja harmiton patti tuntuu kädellä kokeiltaessa, mutta tietty oman mielenrauhan kannalta voi silti näytteet teetättää. Ei sun nyt auta sitten muu kuin odotella niitä tuloksia, mutta tuskimpa se mitään vakavaa on.

Todennäköisesti on rasvapatti. Ainakaan aggressiivinen syöpä se ei ole, koska koira on sen kanssa noin kauan elänyt. 

Mutta syöpiäkin on muuten varsin harmittomia. Esim. itselläni oli narttu, jolle tuli nisäkasvain 6-vuotiaana. Otatin näytteen, se oli syöpä, mutta tyyppiä joka ei todennäköisesti lähetä etäpesäkkeitä vaan kasvaa paikallaan. Jätin poistattamatta, koska kokemukseni on, että nisäkasvaimet tuppaavat vaan villiintymään kun niitä alkaa leikkelemään - on käynyt aiemmin niin että poiston jälkeen on ennätysvauhtia tullut uusia kasvaimen alkuja jotka on kasvanut tosi nopeaan. Tämä syöpäinen koira eli pattinsa kanssa 15-vuotiaaksi. Patti kasvoin tänä aikana pienen herneen kokoisesta puolikkaan kananmunan kokoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemusta isoista vaarattomista pateista, mutta vaarallinen patti ilmestyi kuin sieni sateella ja koira oli silminnähden sairas (eristäytyi muista ihmeellisiin koloihin, karva huononi ja raapi itseään). 

Lisään vielä, että meillä lääkäri sanoi saman tien pattia tunnustellessaan, että epäilee sen olevan pahanlaatuinen.

Mutta sinulla on kevytrakenteinen koira, jolla on iso kasvain. Eikö se haittaa liikkumista ja olemista? Eikö sen voisi leikata pois?

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti on rasvapatti. Ainakaan aggressiivinen syöpä se ei ole, koska koira on sen kanssa noin kauan elänyt. 

Mutta syöpiäkin on muuten varsin harmittomia. Esim. itselläni oli narttu, jolle tuli nisäkasvain 6-vuotiaana. Otatin näytteen, se oli syöpä, mutta tyyppiä joka ei todennäköisesti lähetä etäpesäkkeitä vaan kasvaa paikallaan. Jätin poistattamatta, koska kokemukseni on, että nisäkasvaimet tuppaavat vaan villiintymään kun niitä alkaa leikkelemään - on käynyt aiemmin niin että poiston jälkeen on ennätysvauhtia tullut uusia kasvaimen alkuja jotka on kasvanut tosi nopeaan. Tämä syöpäinen koira eli pattinsa kanssa 15-vuotiaaksi. Patti kasvoin tänä aikana pienen herneen kokoisesta puolikkaan kananmunan kokoiseksi.

Noin voi tehdä, jos pahalaatuinen kasvain on muuten harmiton. Meillä se oli mast-solukasvain, joka eritti histamiinia ja koira oli tosi tuskissaan sen vuoksi, joten vaihtoehtoina oli välitön hoito tai lopetus. 

N25N kirjoitti:

En minäkään jaksaisi uskoa syöpään kun se on ollut sillä niin kauan.... Mutta jotenkin olen ihmeissäni, että sitä ei ole tarkemmin selvitetty vaan lääkäri on vain sanonut "ei se mitään ole". Arvauskeskusmeininkiä melkein.... Lääkäri on kyllä todella mukava ja ammattitaitoinen noin muuten ja pitkän uran tehnyt... ehkä hän sitten tietää.

Järkytyin vain tässä yksi päivä kun kysyin äidiltäni, että kai siitä patista on otettu näyte. Eipä ollut.

ap

Minusta tuo taas on hienoa toimintaa eläinlääkäriltä. Nykyisin monet ovat kovin innokkaita leikkaamaan ja poistamaan joka ikisen pienen ihosyylänkin, ja laskuttavat näin turhaan asiakkailta. Ja koiralle turha anestesia, kivut toipumisvaiheessa ja tötterö päässä. 

Kokeneet eläinlääkärit tietävät kyllä mitä tekevät, jos sanovat että voidaan vaan seurailla sitä pattia. He osaavat tunnistaa ihan tunnustelemalla ne vaaran merkit, jos vaikuttaa että kasvain on leviäväistä laatua ja olisi syytä tutkia paremmin ja/tai poistaa. Mutta jos se on joku selvän rasvapatin tuntuinen, tai ihon alla irtonaisena liikkuva, usien tarkkailu riittää hyvin.

Kiitos vastauksista!

Narttu kyseessä, ei pentueita.

Patti haittaa jonkin verran kävelyä ja vaivaa vähän makuuasentoa haettaessa, juoksua ja hölkkää ei näytä haittaavan yhtään.

Patin poistoa on mietitty mutta ollaan sitä mieltä, että koska on noin vanha koira niin nukuttaminen olisi turhan iso riski hyötyihin nähden. Sitten tietysti harkitaan uudestaan jos se kasvaa vielä lisää(kasvu on ainakin omasta mielestäni hidastunut) tai tulee jotain komplikaatioita.

ap

No se nukuttaminen ei ainakaan tule tulevaisuudessa helpommaksi ja villis voi elää vaikka 16-18 vuotta. Eli itse hankkiutuisin siitä eroon pian tai sitten varautuisin siihen, että myöhemmin muutos voi leikkauksen sijaan aiheuttaa lopetuksen.

Oman 12-vuotiaani jouduttiin nukuttamaan viime vuonna lyhyen ajan sisällä 3 kertaa. Meni hyvin, vaikka pelottikin. 

N25N kirjoitti:

Kiitos vastauksista!

Narttu kyseessä, ei pentueita.

Patti haittaa jonkin verran kävelyä ja vaivaa vähän makuuasentoa haettaessa, juoksua ja hölkkää ei näytä haittaavan yhtään.

Patin poistoa on mietitty mutta ollaan sitä mieltä, että koska on noin vanha koira niin nukuttaminen olisi turhan iso riski hyötyihin nähden. Sitten tietysti harkitaan uudestaan jos se kasvaa vielä lisää(kasvu on ainakin omasta mielestäni hidastunut) tai tulee jotain komplikaatioita.

ap

Itse jättäisin myös 13-vuotiaalta poistattamatta. Aina joku sanoo että niin voihan se elää vielä useamman vuoden, mutta aika harvinaisia ne edellä kirjoittaneen 16-18 -vuotiaat on missään rodussa. Voipi hyvin olla, että käy niin kuin mun edesmenneelle koiralle, jonka laitoin ristisideleikkaukseen vielä 13-vuotiaana (pieni, pitkäikäinen rotu), eläinlääkärin suostuttelusta, vaikka itse olin sitä mieltä että voisi antaa yrittää parantua luonnostaan ja jos ei parane, niin lopetus. 3 kk päästä leikkauksesta todetttin vaikea munuaisten vajaatoiminta ja koira kuoli siihen kuukaudessa. Melkoinen morkkis, että laitoin koiran kärsimään kovia kipuja ja vaikeaa toipumista sen viimeiset ajat. 

Käytännössä kun katsoo noiden pientenkin rotujen keskimääräisiä elinikiä rotujärjestöjen tilastoista, niin kyllä ne 15-vuotiaaksi tai vanhemmaksi elävät ovat harvinaisia poikkeuksia. Esim. omassa rodussani 7% saavuttaa 15 vuoden eliniän, ja yleisimmät kuoliniät on 12 ja 13 v. Pieni, pitkäikäisenä pidetty terrierirotu kyseessä.

Meidän koira nukutettiin kerran viimevuonna, koska sillä oli todella pahasti tulehtuneet korvat ja niistä poistettiin uskomattomat määrät moskaa. Nukutus meni ihan hyvin, mutta esim hampaita eläinlääkäri ei uskaltanut puhdistaa samalla ja pidentää nukutusta. 

Kyllä me poistosta keskutellaan. Juttu vain on niin, että koira on äidin koira virallisesti ja hän teke kaikki päätökset. Itse en siis enää asu kotona.

Villikset elää kyllä pitkään. :) Tämän eläinlääkärin tytöllä on kohta 19v(!!!) villis  ja perhetutuilla ja ystävillä on mm.  15 ja 16- vuotiaita. :)

ap

Minun 11-vuotiaalle länsisiperian laikalle alkoi ilmaantua ihon alle eri puolille kehoa patteja, joista suurin oli puolen kananmunan kokoinen ja kova. Koirani oli viikon verran hoidossa ja kotiin hakiessani huomasin osan pateista hävinneen ja suurinkin oli pienentynyt huomattavasti. Ihmettelin, mitä on tapahtunut, mutta jatkoimme elämää entiseen tapaan. Parissa viikossa patit kasvoivat entisen kokoisiksi ja jopa isommiksi. Arvelin, että ruokavalion täytyy olla tähän syynä. Pienen mietinnän jälkeen totesin, että Pedigreen biscrok-original-keksejä, joita olen koiralleni antanut säännöllisesti päivittäin 2-4kpl, en laittanut mukaan hoitopaikkaan. Jätin keksit pois. Tästä on kulunut nyt noin kuukausi ja kaikki patit ovat hävinneet! Mitään muuta muutoksia ei tehty.

Meidän koiran pahanlaatuinen kasvain pullahti ilmoille ihan silmänräpäyksessä ja koira oli outo muutenkin samaan aikaan, vetäytyi omiin oloihinsa, oli väsynyt, aivasteli ja rapsutti itseään. (Oli mastsolukasvain, en tiedä lasketaanko syöväksi vai ei mutta tappava ja pahanlaatuinen ja hoidettiin sytostaateilla ja leikkauksella.)

On kyllä aika vanha viestiketju, mutta kysynpä kuitenkin, miten tarina patista päättyi, meillä on nyt melkein vastaavanlainen tapaus ja kiinnostaisi tietää.

Vanha viestiketju juu, mutta laitanpa kokemuksen minäkin, jos vaikka jotakuta auttaisi. Meillä tuollainen patti koiralla oli tyrä. Kasvoi aika äkkiä. Ensin sanottiin nimenomaan rasvapatiksi, sillä se patti oli pehmeä ja ultrassa näkyi rasvaa.

Patti tuli sitten toisellekin puolelle mahaa ja sitten aloin epäillä tyrää. Koiramme on narttukoira, joilla ei kovin usein tyriä ole.

Niinpä veimme koiran eläinlääkäriin, se leikattiin heti ja toipui hyvin. Kyseessä oli 11v chihuahua.