Kuumekouristuksesta kokemuksia!

Meidän suvussa kaikki pojat saa niitä, joten tiesin lääkäreiden vastustuksesta huolimatta lääkitä kuumetta tosi huolellisesti. No kaikki menikin hyvin niin kauan kunnes poika pronaxeninsa oksensi..



Sitä pronaxenia kannattaa oikeasti antaa, se tasaa kuumeen nousua niin hyvin ja myös ehkäisee kouristelua.



Meidän poikaa ei määrätty tutkimuksiin. Musta toi sun lapsen kouristuksen kesto on aika pitkä, ehkä sen takia haluavat tutkia.

Ja ilmeisesti kuume oli noussut yllättäen ja korkealle. Lapsi oli 1-vuotias. Hän oli tosi pienen hetken yksin huoneessa ja seuraavassa hetkessä makasi tajuttomana lattialla eikä hengittänyt (ainakaan kunnolla). Paikalle tuli ambulanssi ja mediheli.Onneksi sairaala oli tosi lähellä, sillä sairaalahoidossa oli jonkusen päivän. Eli jos lapsella on taipumus saada kuumekouristuskohtaus on aina mukana oltava parasetamolia tai muuta kuumetta alentavaa lääkettä.

kohtaus kesti kans kaikkinensa aika pitkään...ehkä jopa tuon 15 minsaa.en toki kelloa edes tajunnut katsoa,mutta pelkäsin kans ihan kamalasti.tietysti olin yksin kotona!!ja asuttiin ruotsissa,eli avun saanti ja pyyntö aika vaikeeta.no,ambulanssilla mekin lopuksi mentiin.tutkimuksia ei minkäänlaisia ei silloin heti,eikä myöhemminkään...ruotsissa ne ei muutenkaa välittäny suurinpiirtein mistään!!meillä kans lapsella " silmät käänty" ,meni vähän sinertäväksi,lopuksi oli aivan veltto pitkään...kamalaa oli!!!

ja sai ensimmäisen kuumekouristuksen 3-vuotiaana. Menimme myös ambulanssilla sairaalaan koska kouristelun jälkeen (joka kesti n. 5 min) ei tullut tajuihinsa. EEG-tutkimukset tehtiin, mitään ei (onneksi) löytynyt. Sen jälkeen tullut 3 kertaa kouristuksia vaikka ollaan huolella lääkitty aina kuumeen tullessa. Viimeisellä kerralla (viime kesänä) taas ambulanssilla sairaalaan koska kouristus kesti n. 15 min eikä lauennut edes Stesolidin antamisen jälkeen. Jälleen uusi EEG mutta kaikki OK.

Varmasti sinunkin pojallasi kaikki ihan normaalia, kouristukset ovat kyllä järkyttävän kamalaa katsottavaa mutta onneksi kuitenkin yleensä harmittomia. Ja taipumus kouristuksiin katoaa yleensä 5 vuoden ikään mennessä.

Ensimmäinen kerta säikäyttää ja tuntui että ambulanssin tulo kestää liian kauan. Kuitenkaan kohtaus ei kestänyt kuin kymmenisen minuuttia. Kamala kokemus, totisesti! Tutukimuksissa ei ole käyty, on perinnöllistä ja se oli tiedossakin. Loppuu kouluikään mennessä.

Kuumekouristuslapsella on taipumusta nostaa kuume todella nopeasti, jolloin paras lääke on Panadol suppo tai nesteenä. Pitkäaikaiseen kuumeen alhaalla pitoon Pronaxen. Pronaxeenin kanssa ei saa käyttää kuin parasetamoolia ja sen johdannaisia. Pronaxeeni siis naproksiinia. Lääkäriltä kannattaa pyytää Diapam suppo resepti, sellaisen voi laittaa kouristuksen yllättäessä, ja se laukaisee kouristuksen. Supon vahvuus määräytyy painokilojen mukaan ja ne säilytetään kylmässä.

Kauheat lääkevarastot aina meillä mukana, koska esim. ampiaisen pisto nostaa salamasti kuumeen. Tyttö siis kohta kolme, joten vuosia jäljellä tätä " ihanuutta" .

Eka kouristus joskus 1-vuoden iässä. Ja aina, kun kuumetta tuli, niin jos se pääsi nousemaan edes 38,5:een asti, niin kouristuksia tuli.



Kouristuksen kulku oli yleensä seuraavan tapainen: Ensin lapsi oli ihan normaali vilkas itsensä. Sitten puhe alkaa sammaltaa, silmät lasittuvat, lapsi ei näytä kuulevan eikä näkevän mitään, tasapaino menee. Jos hän on seisaallaan, kaatuu suorin jaloin tantereeseen, jos tuolilla, hojaantuu alas. Lihakset kramppaavat. Pää taipuu sivulle. Sylissä tuntuu jäykältä, ei vastaa mihinkään. Aikansa kouristeltuaan yleensä oksentaa. Sen jälkeen alkaa taju ja tietoisuus palata, mutta lapsi on hyvin voipunut ja väsynyt. Kannattaa jäähdyyttä mahdollisuuksien mukaan. Vaatteita vähemmäksi, kesällä ulos, talvella vaikka tuulikaappiin (sylissä). Lapsi ei muista hommasta mitään - vanhemmille kyllä jää pelko.



Ekalla kerralla olin ihan paniikissa. Olin sentään kuullut sanan kuumekouristus, mutta muuta en siitä tiennytkään. Vietiin poika päivystykseen. jossa saatiin odottaa rapiat 2 tuntia (kiitos OYS!), ja saatiin ohjeet tuplalääkittää kuumetta. Siis kun on taipumusta kouristeluun, niin sitten on. Ja kuumetta kannattaa lääkitä herkasti. Lomittain annetaan esim Panadolia ja naprokseeni-johdannaista. Ja saatiin ohjeet kuinka paljon mitäkin tohtii antaa. Ja tosiaan, mummolareissulle otettiin aina lääkkeet varalta mukaan, että on mistä antaa, jos sairastuu.



Ongelmahan vain oli se, että kuume joskus nousi odottamatta. Ja nopeasti. Eikä lääke vaikuta kuin tietyllä viiveellä. Niin että kyllä niitä kouristeluja saatiin nähdä. Onneksi poika on aika terve ollut, ettei ole ollut lentsua kuin n. pari kertaa vuodessa.



Nyt poju on 4,5-vee. Ja viimeksi oli kuumesairas syksyllä. MUTTA: kuume huiteli jo jossain 40 asteessa eikä kouristeluja tullut. Poika oli ihan selväjärkinen ja normaali, mitä nyt vähän pipi :))) Eli kyllä se iän myötä lähtee se herkkyys.



Meillä ei tehty mitään erillisiä tutkimuksi, mutta esim. epilepsiaan kouristelulla ei tiettävästi ole yhteyttä.

Kuume nousi yöllä ja kuulin itkusta ettei kaikki ollut hyvin. Hän kouristi, vein ulos viilentymään ja laitoin supon. Aamulla lääkäriin, korva hieman tulehtunut. Iltapäivällä taas kouristeli,soitin ambulanssin. Tyttö oli aika heikko ja lähdimme päivystykseen .Otettiin verinäyte jne, ja kun olimme lähdössä kotiin kouristi taas!

Tämän jälkeen Lastensairaalaan jossa otettiin selkäydinnäyte ja kaikki muut mahdolliset.. Kouristusta ehkäisevä lääkitys, kuuden tunnin välein herpeslääkitys suoneen (jos olisi ollut aivoherpes!?). Kolme päivää näin,sitten saimme tuloksen ettei ainakaan aivoherpes. Tyttö on ollut todella terve,kaksi kouristusta vuodessa (nyt 4v tyttö). Kävimme myös eeg:ssä joka oli normaali. Pidimme varalla kouristusta laukaisevia lääkkeitä.

Nyt mittaamme aika herkästi häneltä lämmön ja annamme sitten Panadolia jos tarvitsee. Meidän muilla lapsilla kouristustaipumusta ei ole. Pelottavaahan se oli!

Meillä ei ole kummankaan vanhemman suvussa taipumusta,sitä sairaalassakin kysyttiin ensimmäiseksi.Olin lukenut jotain kuumekouristuksesta,mutta en ikinä kuvitellut että omalle kohdalle sattuisi,enkä myöskään osannut kuvitella,että kohtaus on niin raju kokemus.Vieläkin tärisen kun ajattelen sitä.Tuli yhdessä vaiheessa sellainen tunne että mitään ei voi tehdä,että se on menoa nyt,kun se jatkui ja jatkui...odottelen nyt vaan niitä kokeita ja sitten pitäisi reseptiä saada lääkkeisiin.

Kuume ei ole kuumekouristuksen syy.

Siksi kuumeen lääkitseminen ja "ennaltaehkäisy" ei vaikuta mitenkään siihen tuleeko kohtaus vai ei.

Onko teille itsellenne sattunut näitä kouristuksia tai muistavatko lapsenne kouristuksista mittään? Niille ketkä muistaa kokemus on todella erityinen, näin jälkikäteen.