Millä te vähävaraiset ostatte lapsillenne jopoja, i phoneja, pleikkareita yms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säästän ennakkoon ja osamaksulla.. Tarkkailen nettikauppoja ja ostan aina hyvällä alennuksella, tosin en osta vilpittömästi vaan lapset joutuu tekemään kotitöitä niin tuo kivojen juttujen ostelu on samalla palkitsemista

Eikö nuo rahat kannattaisi pistää vaikka säästöön esim. lapsien opiskelua varten? Lapsillani ei ole mitään otsikossa mainittua. Sen sijaan säästän heidän tulevaisuuttaan varten. Ja tuloni ovat n. 60 000/v.

Periaatteessa joo mutta en halua että lapsista kasvaa katkeria kun eivät saaneet lapsena/nuorena mitään. Koulutushan on suomessa maksutonta niin turha sitä on säästellä opiskeluita varten.. ottakoot sitten lainaa niinkuin minäkinn tein ja kotoota muuttavat viimestään 19v:nä pois.

Noiden "mitään" sekä iphonejen/jopojen/ym. väliin jää kyllä paljon järkeviäkin vaihtoehtoja. Ja mikäli seuraat tätä Suomen tilannetta, niin en ainakaan itse uskalla luottaa maksuttomaan koulutukseen sitten, kun omani ovat opiskeluiässä. Itse olen köyhästä perheestä mutta en ole tosiaan katkera. Sen sijaan olisin opiskeluaikoina ollut ikionnellinen, jos olisin saanut rahallista tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säästän ennakkoon ja osamaksulla.. Tarkkailen nettikauppoja ja ostan aina hyvällä alennuksella, tosin en osta vilpittömästi vaan lapset joutuu tekemään kotitöitä niin tuo kivojen juttujen ostelu on samalla palkitsemista

Eikö nuo rahat kannattaisi pistää vaikka säästöön esim. lapsien opiskelua varten? Lapsillani ei ole mitään otsikossa mainittua. Sen sijaan säästän heidän tulevaisuuttaan varten. Ja tuloni ovat n. 60 000/v.

Periaatteessa joo mutta en halua että lapsista kasvaa katkeria kun eivät saaneet lapsena/nuorena mitään. Koulutushan on suomessa maksutonta niin turha sitä on säästellä opiskeluita varten.. ottakoot sitten lainaa niinkuin minäkinn tein ja kotoota muuttavat viimestään 19v:nä pois.

Tämä on muuten niin totta! T. Eräs jonka vanhemmat olivat rikkaita ja pihejä, kunnes tuli 90-luvun lama ja perheen firma meni nurin. Ei jäänyt mitään. En halua omille lapsilleni samaa. Oikeasti kuljettiin veljeni kanssa kumisaappaissa kesät talvet. Mistä tulikin mieleeni että meillä on selkävaivoja ollut lapsesta saakka ja nyt itse panostan omien lasteni kenkiin. Lisäksi olen katkera kun en lapsena saanut harrastusvälineitä. Nyt ostan omille lapsilleni kunnollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos, että lapseni ei halua mitään iPhonea. Tai jopoa. Samsungista ei vaihda, ja halusi isänsä aidon 70-lukulaisen Flowerin. Mutta nykyisin maksatan isällä vähintään puolet kalleimmista hankinnoista. Nimmitäin kyllä se Samsungkin maksoi liikaa, 400 euroa.

En kyllä ikinä ostaisi lapselle neljän huntin puhelinta :D

Omastakin maksoin alle satasen.

En mäkään, jos joutuisin sen yksin maksamaan. Mutta tuo 16-vuotias osaa pitää huolen puhelimestaan, ja arvostaa tämän uusimman hyviä ominaisuuksia. Ei tarvitse esim. kameraa erikseen.

Itselleni tosin ostin jälkeen päin huomattavasti halvemman puhelimen paremmilla ominaisuuksilla.  Mutta tytär ei suostu merkkiä vaihtamaan. Jos isänsä ei olisi osallistunut, niin puhelin olisi ollut paljon halvempi.

Kirjoittelen tähän nyt toisesta näkökulmasta. Olen itse sellaisesta perheestä, että isä tienasi todella hyvin ja äiti sit vähän vähemmän. Vanhemmillani ei ole velkaa ollut ikinä, eli eivät ainakaan ostaneet mitään velaksi ym. eikä osamaksulla. Sen tiedän, että isäni on aina käyttänyt myös itseensä ja harrastuksiinsa tuhottomat määrät rahaa, mutta äitini taas on ennemmin ostanut meille ja jättänyt itelle ostamatta.

Lapsena sain aivan kaiken mitä halusin. En kuitenkaan ollut sellainen lapsi joka halusi joka viikko jotain uutta, mutta olin esim luokaltani se, jolla oli kaikki harrastemahdollisuudet ja niihin viimisenpäälle varusteet, uudet puhelimet, merkkivaatteet jne. Se ei kuitenkaan onneksi tehnyt minusta luonteeltaani aivan kauheaksi ihmiseksi. Olen silti sydämellinen ja muut huomioonottava enkä sellainen itsekeskeinen lellipentu.

Kuitenkin nyt 24- vuotiaana, juuri amksta valmistuneena ja vakkarityön saaneena, tuhlaan lähes kaikki rahani materiaan. Säästän myös ulkomaanmatkoihin, mutta olen todella koukussa merkkilaukkuihin, hienoihin astioihin, mulla on viimeisimmät mallit iphonesta ja ipadista ym.

Välillä ahdistaa. Silti mun vaan on pakko saada ostettua itselleni kaikki mitä haluan. Siskoni on samanlainen, mutta ei ehkä niin paha merkki-riippuvainen. Minulla ei kävisi mielessäkään ostaa esim mitään lautasta Ikeasta vaan sen pitää olla vähintään iittala/arabia. Veljeni ovat myös aika snobeja :D

Kauhistelen tätä ajatusta siten, että kun saan lapsia niin mitenhän sitten käy. Haluan heillekin samanlaisen lapsuuden kuin mitä minulla ja 3 sisarruksellani on ollut, mutta sitä ennen minu täytyisi saada omat shoppailut rajoitettua... hyvä puoli tässä on se, että en ikinä ostaisi luotolle/ velalle mitään omia hömpötyksiä, joten luottotiedot ym pysyvät visusti tallessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säästän ennakkoon ja osamaksulla.. Tarkkailen nettikauppoja ja ostan aina hyvällä alennuksella, tosin en osta vilpittömästi vaan lapset joutuu tekemään kotitöitä niin tuo kivojen juttujen ostelu on samalla palkitsemista

Eikö nuo rahat kannattaisi pistää vaikka säästöön esim. lapsien opiskelua varten? Lapsillani ei ole mitään otsikossa mainittua. Sen sijaan säästän heidän tulevaisuuttaan varten. Ja tuloni ovat n. 60 000/v.

Periaatteessa joo mutta en halua että lapsista kasvaa katkeria kun eivät saaneet lapsena/nuorena mitään. Koulutushan on suomessa maksutonta niin turha sitä on säästellä opiskeluita varten.. ottakoot sitten lainaa niinkuin minäkinn tein ja kotoota muuttavat viimestään 19v:nä pois.

Noiden "mitään" sekä iphonejen/jopojen/ym. väliin jää kyllä paljon järkeviäkin vaihtoehtoja. Ja mikäli seuraat tätä Suomen tilannetta, niin en ainakaan itse uskalla luottaa maksuttomaan koulutukseen sitten, kun omani ovat opiskeluiässä. Itse olen köyhästä perheestä mutta en ole tosiaan katkera. Sen sijaan olisin opiskeluaikoina ollut ikionnellinen, jos olisin saanut rahallista tukea.

No siis lapset itse pyytää/kinuaa kaikenlaista uusista vaatteista aina älypuhelimeen (ja ties mihin kaikkeen) niin en halua että joutuvat liian "nuukaa" elämää viettämään ja syrjäytymään kaveriporukasta sen takia, ovat myös itse sanoneet noin.

Toki pidän järjen mukana ja mitään liian turhaa en osta heille ja tosiaan kotitöitä joutuvat tekemään ja koulun on mentävä todella hyvin niin tavaroiden ostelu on samalla palkitsemista.

Seuraan suomen tilannetta ja sen takia haluan nauttia elämästä nyt ja samoin suon sen lapsilleni.. jos tulee sellainen tilanne ettei suomessa tulevaisuudessa ole maksuton koulutus niin mun lapset ei sitten mene kouluun! samalla loppuu minulta verojen maksu tähän maahan.