G: Kuka maksoi, kun ajoit ajokortin?
Lyhykäisyydessään: minkä ikäisenä ajoit ajokortin? Kuka maksoi sen ja auton, jolla ajoit kortin hankinnan jälkeen?
Jos vanhemmat maksoivat korttisi tai ajoit kortin hankinnan jälkeen vanhempien autolla, uskotko, että olisit ajanut kortin, jos olisit joutunut itse maksamaan kortin ja auton?
Jos maksoit molemmat itse, mikä motivoi kortin ja auton hankintaan?
Tuli vaan mieleen ihan uteliaisuudesta, tästä on ollut tuttavapiirissä jonkin verran puhetta. :)
Kommentit (79)
Olin 18 v. Vanhemmat maksoivat kortin ja ostivat minulle oman auton.
Itse maksoin kortin ja ostin 17-vuotiaana auton, jonka korjasin ajokorttia varten valmiiksi. Senkin maksoin itse ja sukulainen kävi katsastamassa.
t. m-50
Äiti maksoi, en olisi itse ajanut korttia muuten koska varaa ei ollut eikä hirveästi kiinnostustakaan. Olin 19.
18-vuotiaana. En olisi muuten käynyt, mutta ukki halusi maksaa. Kortin saatua sain ukin auton käyttöön (ei itse pystynyt enää ajamaan, käytin myös häntä paljon kaupassa jne). Lukion jälkeen muutin Helsinkiin, missä autoa ei tarvitse. Aina kun käyn lapsuuden kodissa niin ajelen taas ukin autolla. Siellä auto onkin aika pakollinen kun on pieni kaupunki, syrjäkylällä asuttiin eikä bussit usein mene.
18-vuotiaana, maksoin itse säästämistäni kesätyörahoista. Vanhemmat olisivat varmaan maksaneet, mutta halusin maksaa itse. Autoksi sain vuoden päästä isäni vanhan auton kun hän osti uuden. Ensimmäisen auton ostin itse 22-vuotiaana.
18-vuotiaana, isä maksoi. Isän autolla ajoin ensimmäisen vuoden, kunnes hän osti mulle oman auton.
Uskon, että olisin ajanut kortin joka tapauksessa, tosin en varmaan heti 18-vuotiaana.
Ajoin kortin 18-vuotiaana vanhempieni halusta ja heidän maksamanaan. Heidän autollaan myös ajoin ne muutamat kilometrit, joita ehdin ajaa ennen kuin muutin opiskelukaupunkiini enkä enää tarvinnut autoa enkä korttia. En missään tapauksessa olisi itse hankkinut korttia, ei kiinnostanut tippaakaan enkä ole tuon jälkeen autoa ajanutkaan.
Ajoin 18 v isä maksoi, äidiltä sain uuden bemarin.
18-vuotiaana. Äiti maksoi. Äiti myös osti 16-v auton sukulaiselta puolen vuoden päästä, näin myöhemmin ajateltuna suhteellisen hyvä ostos. Asuin silloin ja asun taas maalla, ja auto on pakko olla. Ajoin autolla lukioon, preliminääreihin ja kirjoituksiin. Sitten muutin opiskelemaan pääkaupunkiseudulle, jossa ei autoa köyhä opiskelija niin tarvinnut. Ajoin tosin maalle joskus viikonloppuisin. Tästä on sen verran aikaa, että minulla oli 80 lätkä ja autokoulu oli yksivaiheinen. Vaikka olin opiskelija, pidin autoa, mikä on osoittautunut mainioksi ratkaisuksi, koska bonukset ovat olleet jo pitkään täydet. Sitä paitsi siihen aikaan pidin autoa talven seisonnassa ilman kuluja, ja bonukset kertyivät silti.
Niille, jotka pitävät ajokorttia turhana, voin vaan sanoa, ettei koskaan tiedä, miten maailma heittelee. Kyllä minäkin nuorena ja naiivina luulin asuvani loppuelämäni Hesassa, mutta niin vaan olen palannut maalle asumaan. Ja täällä todellakin tarvitaan autoa.
Ajoin kortin 27 vuotiaana. Itse maksoin kortin ja auton. Oma auto säästää aikaa ja tuo vapautta. Kyllästyin kärttämään kyytiä aina kaikilta muilta.
Autokouluun samana vuotena kun täytin, eli jo alaikäisenä. Kummisetä maksoi kortin, äidin ja isä autolla ajoin.
Täti ajoi kortin eläkeläisenä... ei ollut enää aikoihin ollut sen paremmin äiti kuin isää maksamassa korttia tai autoa.
!9- vuotiaana ajoin ajokortin ja ostin auton. Pankista sai silloin 80- luvulla helposti lainaa. Lainan maksoin pois parissa vuodessa. Vietin opiskelujen välillä välivuotta, olin tehtaassa töissä, se varmasti myös auttoi lainansaannissa.
Kortti ja auto oli melkeinpä pakollista maaseudulla jo pelkästään työmatkaa varten.
Pari vuotta ehdin ajella ja sitten muutin Helsinkiin. Myin auton pois. Täällä ei tarvi autoa. Nykyään ajan pari kertaa vuodessa kun sukuloin maalla, veljen autolla.
Kortin sain pari viikkoa 18 vuotispäivän jälkeen. Opetusluvalla, isä maksoi kaikki kulut paitsi sen kortin taisin maksaa itse sekä inssin ja kirjallisen. En ole koskaan omistanut autoa.
- Päälle 30v
muutama viikko 18v synttäreiden jälkeen sain ajokortin, vanhemmat maksoi. Vanhempien autokin oli niihin aikoihin käytössä. Omaa en ole hankkinut, vaikka kortti reilut 10vuotta on jo ollut. Enkä olis hankkinut korttia, jos olisin joutunut maksamaan sen itse.
Vanhemmat maksoivat, koska olivat maksaneet myös isosiskoni autokoulun. Taisin olla 19-20v. kun kävin autokoulun, enkä autoa ostanut tai niillä pahemmin edes ajanut alussa ollenkaan. 24-vuotiaana omistin auton vajaa vuoden verran, nyt olen taas ollut autoton. Asun keskustassa, joten seuraavan auton ostan silloin jos(/kun) muutan maalle.
AB-kortin maksoi vanhemmat (18v), ja auton myös. Kävin sillä päivittäin koulua toisella paikkakunnalla.
C-kortin (22v) maksoin itse. D-kortin sain ilmaiseksi koulutuksen kautta. Tosin vaati sitoutumista työntekoon eräässä bussifirmassa kahdeksi vuodeksi.
Isä maksoi (osamaksulla, autokoulun opettaja oli isän tuttu), autokouluun menin parisen kuukautta ennen kun täytin 18, eli sain kortin melko pian tuon täytettyäni. Auto ostettiin isän serkulta yhteisillä rahoilla ja makseltiin vuorotellen verot. Helpotti hirveästi opiskella, kun koulumatka oli 6-8km ja linja-autoyhteydet huonot, kesätyömatkoista puhumattakaan. :)
Nykyään en autoa omista, kun asun 10-15min kävelymatkan päässä keskustasta, mutta ystävältä saan autoa lainaan tarvittaessa.
N26
Ajoin kortin heti kun se oli mahdollista. Vuosi oli 1976 ja autokoulu maksoi 1700 markkaa. Isä maksoi. Ekan oman auton ostin v.2000.