Lue keskustelun säännöt.
Oletetaan, että on taivas (uskonnollisessa merkityksessä) ja kuoleman jälkeinen elämä. Jos kuolisit lastesi ollessa pieniä
17.05.2016 |
ja kohtaisit myöhemmin taivaassa lapsesi, joka olisi myös kuollut liian aikaisin, olisitko a) iloinen nähdessäsi lapsesi ja saadessasi hänet luoksesi vai b) surullinen, koska hänen elämänsä jäi lyhyeksi.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Minkähän ikäinen minä olisin siellä taivaissa? Entä lapsi? Oletko sitä mieltä, että tässä taivaassa ollaan sen ikäisiä kuin kuolinhetkellä, eli raihnaisia vanhuksia tai vaikka sikiöitä?
Sen ikäinen kuin nyt. Oletetaan vaikka, että elämä jatkuu taivaassa sen ikäisenä kuin on kuollessa. Sen saa päättää jokainen itse vanheneeko siellä taivaassa. ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heittäisin hullut ylämorot lapsen kanssa ja juotaisiin shampanjaa auringonnousuun. Kuka olisi missään skenaariossa iloinen lapsensa kuolemasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän ikäinen minä olisin siellä taivaissa? Entä lapsi? Oletko sitä mieltä, että tässä taivaassa ollaan sen ikäisiä kuin kuolinhetkellä, eli raihnaisia vanhuksia tai vaikka sikiöitä?
Sen ikäinen kuin nyt. Oletetaan vaikka, että elämä jatkuu taivaassa sen ikäisenä kuin on kuollessa. Sen saa päättää jokainen itse vanheneeko siellä taivaassa. ;-)
Niin mutta ajattele nyt. Millainen se taivas on, jos siellä kelluu miljoonia sikiöitä, käpristyneitä alzheimervanhuksia? Vai onko sielä jokin ihanneikä, että kaikki ovat 2-6v tai vaihoehtoisesti 26,5?
Taivaassa ei tunneta muuta tunnetta kuin onni. Joten en olisi surullinen. Maanpäällinen elämä on vain vaihe, todellinen koti on siellä ylhäällä.
Mä olen varmaan alakerrassa grillaamassa/grillattavana, joten jos lapsi päätyy taivaaseen, niin ei kuitenkaan nähtäisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taivaassa ei tunneta muuta tunnetta kuin onni. Joten en olisi surullinen. Maanpäällinen elämä on vain vaihe, todellinen koti on siellä ylhäällä.
Sanoo VL.
Jospa elämä onkin Jumalan lahja, mutta kun sitä ei käytä nauttien ja kiittäen, vaan kärsien ja odottaen aina vain parempaa, lahjan antaja pahoittaa mielensä todella? Siinä sivussa vielä vuosikymmeniä pilkaten ja tuomiten muita, jotka voivat olla hurskastakin hurskaampia uskovia, mutta kun eivät kuulu sadantuhannen lestadiolaisen joukkoon, niin te olette jo maanpäällä nämä tuominneet kadotukseen itse Jumalan paikan ottaneena?? Kuinka teidän silloin käy?
Varmaan kumpaakin. Iloinen siitä, että lapseni on luonani ja mun ei tarvi enää vain ylhäältä katsella miten lapsi kasvaa ja käy läpi suruja ilman mua lohduttamassa, mutta surullinen siitä, että hänen elämänsä jäi kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivaassa ei tunneta muuta tunnetta kuin onni. Joten en olisi surullinen. Maanpäällinen elämä on vain vaihe, todellinen koti on siellä ylhäällä.
Sanoo VL.
Jospa elämä onkin Jumalan lahja, mutta kun sitä ei käytä nauttien ja kiittäen, vaan kärsien ja odottaen aina vain parempaa, lahjan antaja pahoittaa mielensä todella? Siinä sivussa vielä vuosikymmeniä pilkaten ja tuomiten muita, jotka voivat olla hurskastakin hurskaampia uskovia, mutta kun eivät kuulu sadantuhannen lestadiolaisen joukkoon, niin te olette jo maanpäällä nämä tuominneet kadotukseen itse Jumalan paikan ottaneena?? Kuinka teidän silloin käy?
Ohi meni, sori. En ole edes kovin uskonnollinen. Tiedän silti mitä on odotettavissa.
Suviseurat, synti, sovitus ja taivas
Vanhoillislestadiolaisten suviseurat pidetään 2016 Torniossa. Tässä ohjelmassa muuten tulee esille tuo millainen VL:n käsitys on pelastuksesta. Se tulee vain heille itselleen, kaikki muut uskovaiset joutuvat helvettiin. Myös omat lapset, jotka eivät usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No elämä on joka tapauksessa lyhyt ja sinänsä merkityksetön joten ihan yks paskan hailee minkä aikaa täällä elellään. Olisin siis iloinen että olisi minun kanssani taivaassa, siellähän se ois kummankin hyvä olla.
Just joo. Minä sulle vaivalla annoin hienon ja pitkän elämän terveenä, sinä sanot sitä paskan haileeksi ja merkityksettömäksi?! Nyt lähti VIP-taivaskortti kiitollisemman sielun takataskuun *NYPS*
J.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taivaassa on se idea, ettei siellä ole kukaan surullinen. Siellä ei kaipaa läheisiään, eikä ole surullinen, jos he kuolevat ennen aikojaan. Se on täydellinen paikka, jossa kaikilla on kaikki hyvin.
Taivaassa ilmeisesti ei ole tietoinen ennen ylösnousemusta ja taivas on tietääkseni paikka, jossa ei ole suruja.
Jos olisi kuten ap ajatteli, olisin surullinen, kun lapseni elämä jäi kesken.
Minkähän ikäinen minä olisin siellä taivaissa? Entä lapsi? Oletko sitä mieltä, että tässä taivaassa ollaan sen ikäisiä kuin kuolinhetkellä, eli raihnaisia vanhuksia tai vaikka sikiöitä?