Lue keskustelun säännöt.
Millaista on elämä johtajan vaimona?
16.05.2016 |
Olisi kiva kuulla millaista elämänne on, jotka olette johtaja vaimoja? Miten olette löytäneet miehenne ja oletteko korkeakoulutettuja ja hyvässä asemassa itsekin? Milliats elämänne on muutoin? Miten asutte, matkusteletteko paljon, mitä teette vapaa-aikana, lasten kanssa jne.?
Kommentit (36)
Koti, perhe, lapset, kaikki tämä on jäänyt minulle. Myös miehen pyykkäykset, silitykset, partaveden ostot, apteekissa käynnut, ihan kaikki mitä normaalit ihmiset tekevät töiden jälkeen vapaa-ajallaan. Mies ei hoida mitään kotiin ja perheeseen liittyvää, ei yhtään mitään.
Mies herää joka aamu kello 5.30 ja silloin täytyy olla smoothie ja puuro valmiina. Samalla soittaa yhdelle lukuisista assistenteistaan. Käydään läpi päivän ohjelmaa. Handsfree päälle ja lenkille. Lenkkeillessään soittaa alaisiaan läpi, pedataan päivän kuvioita.
6.30 suihkuun ja vaatteet pitää olla esillä, yhteensopivia, rintataskuliina ja solmio, paita silitettynä ja kengät kiillotettuina.
7.30 firman auto hakee miehen. Mä hoidan lapset kouluun, annan taloudenhoitajalle ja siivoojalle ohjeet ja lähden itse töihin klo 8.
Olen kotona yleensä viideltä, syödään lasten kanssa, sitten tehdään läksyjä, käydään harrastuksissa ja ostoksilla. Siivoilen ja järjestelen paikkoja, laitan
miehen vaateet valmiiksi seuraavaa päivää varten. Laitan lapset nukkumaan yhdeksän jälkeen. Mies tulee yleensä kotiin samoihin aikoihin ja käy peittelemässä lapset. Minä luen tai katson teeveetä, mies lukee sähköposteja. Nukkumaan mennään noin 10.30.
Edustamista on yleensä yksi tilaisuus viikonlopulla ja yksi ilta viikolla. Kesällä enemmän kun on golf ja tennis. Mökillä ollaan pari kolme viikkoa, usein miehen assarit on mukana tai ainakin käyvät päivittäin. Talvella viikko Alpeilla ja toinen jossain lämpimässä, aina joidenkin avioparien kanssa edustusmielessä.
Elämänrapamme vuoksi ostan kaikki palvelut valmiina: siivouksen, ruuanlaiton, ostoksilla käynnin, sisustuksen, pukeutumisneuvonnan, urheiluvalmennuksen. Mutta yritän elää lastemme kanssa niin tavallista elämää kuin mahdollista, mutta aina se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen se, joka kertoi matkustelevansa paljon. Kyllä tämä pitää todellakin paikkansa. Mieheni pitää huolta myös parisuhteestaan ja ottaa minut usein mukaansa työmatkalleen, jota sitten jatkamme muutamilla lomapäivillä toisesta päästä. Myös kaikki lomat matkustamme ulkomailla ja usein myös pidennettyjä viikonloppuja ympäri vuoden.
T: se, joka kertoi matkustelevansa paljon
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, joka kertoi matkustelevansa paljon. Kyllä tämä pitää todellakin paikkansa. Mieheni pitää huolta myös parisuhteestaan ja ottaa minut usein mukaansa työmatkalleen, jota sitten jatkamme muutamilla lomapäivillä toisesta päästä. Myös kaikki lomat matkustamme ulkomailla ja usein myös pidennettyjä viikonloppuja ympäri vuoden.
T: se, joka kertoi matkustelevansa paljon
Minkä paikan johtajalla on aikaa myös lomailla työmatkallaan? Oma mieheni keskittyy 100% töihin ja tekee töitä lentokentilläkin koneellaan. Ei todellakaan edes halua minua riesoikseen häiritsemään TYÖmatkaa.
Onneksi meillä on selkokielinen kommunikaatio ja parisuhdetta voidaan hoitaa ihan kotonakin. Matkustaminen olisi vihoviimeistä hupia miehelleni. Hän haluaa tosiaankin olla kotona vähäisenä vapaa-aikanaan. Minä ja lapset saamme matkustaa minne huvittaa kunhan emme häiritse hänen töitään tai kärtä häntä väkisin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, joka kertoi matkustelevansa paljon. Kyllä tämä pitää todellakin paikkansa. Mieheni pitää huolta myös parisuhteestaan ja ottaa minut usein mukaansa työmatkalleen, jota sitten jatkamme muutamilla lomapäivillä toisesta päästä. Myös kaikki lomat matkustamme ulkomailla ja usein myös pidennettyjä viikonloppuja ympäri vuoden.
T: se, joka kertoi matkustelevansa paljon
Lisään tuohon vielä sen, että firman hallitus antaisi hyvinkin nopsaan kenkää miehelleni jos hän käyttäytyisi kuin miehesi. Häntä pidettäisiin akan tussun alla olevana lusmuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vähän millaista; esittää ja manageraa Johtajaa vai vastaa vastuistaan?
Vierailija kirjoitti:
Koti, perhe, lapset, kaikki tämä on jäänyt minulle. Myös miehen pyykkäykset, silitykset, partaveden ostot, apteekissa käynnut, ihan kaikki mitä normaalit ihmiset tekevät töiden jälkeen vapaa-ajallaan. Mies ei hoida mitään kotiin ja perheeseen liittyvää, ei yhtään mitään.
Mies herää joka aamu kello 5.30 ja silloin täytyy olla smoothie ja puuro valmiina. Samalla soittaa yhdelle lukuisista assistenteistaan. Käydään läpi päivän ohjelmaa. Handsfree päälle ja lenkille. Lenkkeillessään soittaa alaisiaan läpi, pedataan päivän kuvioita.
6.30 suihkuun ja vaatteet pitää olla esillä, yhteensopivia, rintataskuliina ja solmio, paita silitettynä ja kengät kiillotettuina.7.30 firman auto hakee miehen. Mä hoidan lapset kouluun, annan taloudenhoitajalle ja siivoojalle ohjeet ja lähden itse töihin klo 8.
Olen kotona yleensä viideltä, syödään lasten kanssa, sitten tehdään läksyjä, käydään harrastuksissa ja ostoksilla. Siivoilen ja järjestelen paikkoja, laitan
miehen vaateet valmiiksi seuraavaa päivää varten. Laitan lapset nukkumaan yhdeksän jälkeen. Mies tulee yleensä kotiin samoihin aikoihin ja käy peittelemässä lapset. Minä luen tai katson teeveetä, mies lukee sähköposteja. Nukkumaan mennään noin 10.30.Edustamista on yleensä yksi tilaisuus viikonlopulla ja yksi ilta viikolla. Kesällä enemmän kun on golf ja tennis. Mökillä ollaan pari kolme viikkoa, usein miehen assarit on mukana tai ainakin käyvät päivittäin. Talvella viikko Alpeilla ja toinen jossain lämpimässä, aina joidenkin avioparien kanssa edustusmielessä.
Elämänrapamme vuoksi ostan kaikki palvelut valmiina: siivouksen, ruuanlaiton, ostoksilla käynnin, sisustuksen, pukeutumisneuvonnan, urheiluvalmennuksen. Mutta yritän elää lastemme kanssa niin tavallista elämää kuin mahdollista, mutta aina se ei ole.
Voiko tämä olla jonkun oikeaa elämää? Mulle tuli pakokauhu :/. Et ottanut kantaa omaan tyytyväisyyteesi, toivottavasti plussan puolelle kuitenkin päädyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koti, perhe, lapset, kaikki tämä on jäänyt minulle. Myös miehen pyykkäykset, silitykset, partaveden ostot, apteekissa käynnut, ihan kaikki mitä normaalit ihmiset tekevät töiden jälkeen vapaa-ajallaan. Mies ei hoida mitään kotiin ja perheeseen liittyvää, ei yhtään mitään.
Mies herää joka aamu kello 5.30 ja silloin täytyy olla smoothie ja puuro valmiina. Samalla soittaa yhdelle lukuisista assistenteistaan. Käydään läpi päivän ohjelmaa. Handsfree päälle ja lenkille. Lenkkeillessään soittaa alaisiaan läpi, pedataan päivän kuvioita.
6.30 suihkuun ja vaatteet pitää olla esillä, yhteensopivia, rintataskuliina ja solmio, paita silitettynä ja kengät kiillotettuina.7.30 firman auto hakee miehen. Mä hoidan lapset kouluun, annan taloudenhoitajalle ja siivoojalle ohjeet ja lähden itse töihin klo 8.
Olen kotona yleensä viideltä, syödään lasten kanssa, sitten tehdään läksyjä, käydään harrastuksissa ja ostoksilla. Siivoilen ja järjestelen paikkoja, laitan
miehen vaateet valmiiksi seuraavaa päivää varten. Laitan lapset nukkumaan yhdeksän jälkeen. Mies tulee yleensä kotiin samoihin aikoihin ja käy peittelemässä lapset. Minä luen tai katson teeveetä, mies lukee sähköposteja. Nukkumaan mennään noin 10.30.Edustamista on yleensä yksi tilaisuus viikonlopulla ja yksi ilta viikolla. Kesällä enemmän kun on golf ja tennis. Mökillä ollaan pari kolme viikkoa, usein miehen assarit on mukana tai ainakin käyvät päivittäin. Talvella viikko Alpeilla ja toinen jossain lämpimässä, aina joidenkin avioparien kanssa edustusmielessä.
Elämänrapamme vuoksi ostan kaikki palvelut valmiina: siivouksen, ruuanlaiton, ostoksilla käynnin, sisustuksen, pukeutumisneuvonnan, urheiluvalmennuksen. Mutta yritän elää lastemme kanssa niin tavallista elämää kuin mahdollista, mutta aina se ei ole.
lol niin varmaan.
Itse olen myös johtoasemassa oleva akateeminen, eri alalla kuitenkin. Mies tj suuressa yrityksessä. Paljonhan sitä pitää töitä tehdä ja kun kiire aika on, venyä. Lomamatkan on joutunut keskeyttämään yllättävän suuren jutun vuoksi. Mutta itsekin olen urakeskeinen, miehen työ ei haittaa. Verkostoitumistilaisuuksia on jonkin verran, olen joskus mukana. Mulle ihan OK, kun joudun tekemään vastaavaa myös omassa työssä eikä kielitaidostakaan jää kiinni. Vapaa-ajalla pyritään olemaan ihan irti molempien töistä mikäli mahdollista. Mies tykkää touhuta pihalla ja metsässä, fyysinen ponnistelu vie ajatukset irti työhuolista. Minunkin harrastukseni ovat hyvin maanläheiset. Monet nuoremman polven johtajat arvostavat yksityiselämää, se pidetään irti työkuvioista ja ne pakolliset golffaamiset ym. hoidetaan minimisti. Iän myötä miehelle on tullut priorisoinnin kykyä, hoitaa verkostoitumisissa ne pakollisimmat kuviot ja monet muut jättää väliin. Kyllä johtajienkin perheissä voidaan elää normaalia perhe-elämää vaikka töitä tehtäisiin tosissaan ja uralla edettäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opin siitä hotelli Kämpin naisjohtajasta kertovasta ketjusta, että vain naiset ovat niin huonoja organisoimaan, että pomon tehtäviin menee yli 40 tuntia viikossa. Niinpä vastaan kaikkien muiden puolesta, että elämä on ihanaa, sillä rahaa riittää, mutta mies on kuitenkin töissä korkeintaan 40 tuntia viikossa hyvien delegointitaitojensa ansiosta. Ja tämä on totuus, voitte lukea vaikka siitä toisesta ketjusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän millaista; esittää ja manageraa Johtajaa vai vastaa vastuistaan?
Oikeasti kunnianhimoinen ja vastuuntuntoinen johtaja ei todellakaan ota työmatkalle mukaan vaimoaan tai miestään viettämään parisuhdeaikaa. Nykyään firmojen matkalaskut syynätään varsin tarkkaan eikä budjetista liikene extraa parisuhdeaikaa viettäville puolisoille. Ravintolakäyntienkin pitää liittyä ihan oikeasti työhön niin kauan kuin pelataan firman rahoilla.
Pisti silmään oletus, että VAIN miehet toimisivat johtotehtävissä! Itse olen nainen ja toimin johtoryhmässä pari vuotta ja olin viikottain poissa kotoa 1-2 yötä ja tein muutoinkin pitkää päivää.
Mies hoiti kyllä pakolliset kotiasiat, mutta minä etukäteisvalmistelin esim. Ruuat seuraavaksi viikoksi, ja hoidin kaiken pyykin, siivouksen yms. Mies onneksi otti asiakseen lasten koulunkäynnin ja harrastuskuskaukset. Ongelmia tuli, kun molemmilla oli yön yli työmatkoja samaan aikaan, jopa ulkomaille.
Pahinta oli olla aivan pihalla lasten elämästä ja kuulumisista! Irtisanouduin ja vaikka hyvä palkka, iso auto ja johtajan titteli jäivät, en ole katunut. Elämässä on niin paljon muutakin, parempaa! Ei siis kannata arvottaa koko elämäänsä rahassa, ei omaansa eikä toisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen johtajan tytär. Isäni kyllä jäi jokin aikaa sitten eläkkeelle.
Jos joku ison firman toimarin vaimo kertoo, että matkustamme paljon, niin hän valehtelee. Satun isäni työn kautta tuntemaan ison osan Suomen suuryritysten johtajista ja kukaan ei kyllä vapaa-ajallaan juuri matkustele. Kirves kouraan ja mökille halkoja hakkaamaan - tuo on niiden miesten motto.
Tämä on niin totta! Itse olen myös johtajan tytär, isä oli suuren pörssiyrityksen johtoryhmää, tulot 250-350k vuodessa viimeset 20v. Kukaan kavereistani ei esim. tiedä että isäni on niin varakas, koska vanhempani asuvat edelleen samassa normaalissa ok-talossa jonka 30v vastavalmistuneina rakensivat, vaikka myöhemmin olisi ollut tarvetta päivittää rutkasti hulppeampaa, mutta ei ole tarvetta. Hän joutui reissaamaan 3/4 ajasta ympäri maailmaa, joten tosiaankin aina kun sattui olemaan lomaa, niin isä halusi ilman sähköjä olevalle 25 neliöiselle mökille metsän keskelle hakkaamaan halkoja.
Lapsuudessa tuntui, että isä oli aina töissä. Äitinikin teki aika paljon töitä, joten minulla ja sisaruksillani saattoi olla hieman vääristynyt kuva normaalin perheen arjesta. Jos isä ei ollut työmatkalla, hän tuli n. 21 aikaan töistä. Hän oli koko ajan stressaantunut ja etäinen. En kokenut, että tunsin häntä.
Rahallisesti sain aina kaiken, mitä tarvitsin. Kun olin ostamassa asuntoa, isä heitti minulle tuosta noin 100 tonnia käsirahaa. Sama pikkusisaruksilleni myöhemmin. Kaverini ihmettelivät syvästi kuinka minulla oli varaa ostaa opiskelijana 200 tonnin ensiasunto, koska tosiaan perheeni ei koskaan elänyt hulppeaa elämää päälle päin, eikä kukaan paitsi ihan paras ystäväni tiennyt/tiedä, että rahaa tosiaan oli huomattavasti enemmän kuin keskituloisella perheellä. Isän rahat ovat kiinni sijoitusasunnoissa ja sijoituksissa, materia ei ole niinkään kiinnostanut koskaan, eikä sitä työtä sen takia tehty hulluna.
Muutama vuosi sitten isäni hellitti töiden kanssa, otti mukavan asiantuntijapestin entisen johtajaroolinsa sijasta ja on nykyään täysin eri ihminen positiivisella tavalla, rento ja mukana minun ja sisarusteni elämässä (vaikka olemme kaikki kolmekymppisiä). Olemme tutustuneet vasta viimeisen 3-4 v aikana oikeasti.
Hesarissa on artikkeli nimellä: Tutkijat: Monet johtajaisät tyytyvät poimimaan rusinat pullasta.
Voi kuinka teininä haaveilin että isompana olisin tyylikäs johtajan frouva niin kuin joissain hienoissa sarjoissa! No, kuten sanonta kuuluu "be careful what you wish for" niin tähän toiveeseen elämäni myös vastasi. Mutta enhän minä sitten halunnutkaan. Nimenomaan tuon yhteisen ajan vähyyden vuoksi. Jos lapsia olisi tullut, olisin ollut käytännössä yh kun toinen ramppaa ympäri Pohjoismaita ja kotimaata joka viikko. Ja ihan liian vähän aikaa seksille. Ei kiitos. Ulkoiset puitteet ja miljoonaomaisuus eivät todellakaan riittäneet syyksi alkaa yrittämään. Nyt naimisissa miehen kanssa jolla on aikaa. Johtaja tosin hänkin, mutta hieman pienemmässä mittakaavassa :) ihan tavallista elämää eletään.