Antaisitko puolisosi lukea päiväkirjaasi?
Miksi/miksi et?
Itse en antaisi. Päiväkirja on minun henkilökohtainen ajatusmaailmani, johon jokaisella on oikeus parisuhteessakin. Se on minun haaveiden, pelkojen ja turhanpäiväisten aivopierujen aarreaitta. Kaikkea en halua jakaa edes mieheni kanssa, eikä se ole mitään salailua tai petturuutta. Minulla on muutenkin hyvin vahva tarve ja taito itsetutkiskeluun ja omien ajatusten ja reaktioiden analysointiin, ja kirjoittaminen helpottaa ajatusten jäsentelyä ja persoonani jatkuvaa kehitystä.
Pelottavaa on, että tiedän ihmisiä, joiden mielestä päiväkirjaa ei parisuhteessa saisi kirjoittaa, ellei se ole toisen vapaasti luettavissa. Sairasta minusta, että toisen ajatusmaailmakin hauraimpine tunteineen olisi toisen valvovan silmän alla, eikä mitään saisi pitää itsellään. Mieheni aikanaan sanoi miettivänsä myös sitä, että onko päiväkirja uhka suhteelle ja avoimuudelle. Tein tuolloin kantani hyvin selväksi, eikä mieheni onneksi ole mustasukkaista tai epäluuloista sorttia. Ja suhdettamme kutsuisin avoimeksi. Riitojakaan ei ole, kun molemmat osaavat asetella sanansa hyvin ja ilmaista itseään asiallisesti. Siinä kirjoittaminen auttaa minua valtavasti.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap:n kanssa. Minulla on ajatuksia ja tunteita, jotka eivät kuulu kenellekään. Kyse eine salaisuuksista, vaan kärjistetysti siitä, että aivoni eivät sulaudu toisen ihmisen aivoihin. Olen edelleen oma yksilöni.
Minua ei häiritse, jos joku muu jakaa suhteessaan ajatuksistaan aivan kaiken. Minulla on sellainen oma alue, josta en tule koskaan luopumaan kenenkään vuoksi, vaikka suurimman osan ajatuksistani jaankin ja parisuhteessa kumppani on ollut myös paras ysrävä. Tämä toki estää parisuhteen toisin ajattelevan kanssa.
Tämä on niitä harvoja asioita, joissa en jousta. Päiväkirjani lukeminen on pahempi teko kuin pettäminen (vieraan paneminen). Kummastakin on kokemusta, joten tiedän varmuudella. Syy tähän on se, että en omista puolisoa tai tämän kehoa (jonka saa sitten viedä muualle, jos aikoo jakaa sen muidenkin kanssa). Omat ajatukseni ovat vain minun, ja niiden sorkkiminen ilman lupaa ei vain ole hyväksyttävää.
Ihmettelen, miksi ainakin yksi kirjoittaja tuomitsee ap:n. Ja toisaalta ap ei vaikuttaisi hyväksyvän toisin ajattelevia. Ihmisillä on erilainen tarve yksityisyyteen, et tästä ole olemassa mitään TOTUUTTA, joka koskee kaikkia ihmisiä.
En tuomitse toisenlaista ajattelutapaa ja täydellistä avoimuutta tässä asiassa, mikäli päätös jakaa päiväkirjan sisältö on todella kirjoittajan eikä esimerkiksi mustasukkaisen puolison keino vahtia ja kontrolloida. Toki päiväkirjalla on eri ihmisille erilaisia merkityksiä ja käyttötarkoituksia, joten siitäkin varmasti riippuu, kuinka henkilökohtaiseksi sen lopulta kokee. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap:n kanssa. Minulla on ajatuksia ja tunteita, jotka eivät kuulu kenellekään. Kyse eine salaisuuksista, vaan kärjistetysti siitä, että aivoni eivät sulaudu toisen ihmisen aivoihin. Olen edelleen oma yksilöni.
Minua ei häiritse, jos joku muu jakaa suhteessaan ajatuksistaan aivan kaiken. Minulla on sellainen oma alue, josta en tule koskaan luopumaan kenenkään vuoksi, vaikka suurimman osan ajatuksistani jaankin ja parisuhteessa kumppani on ollut myös paras ysrävä. Tämä toki estää parisuhteen toisin ajattelevan kanssa.
Tämä on niitä harvoja asioita, joissa en jousta. Päiväkirjani lukeminen on pahempi teko kuin pettäminen (vieraan paneminen). Kummastakin on kokemusta, joten tiedän varmuudella. Syy tähän on se, että en omista puolisoa tai tämän kehoa (jonka saa sitten viedä muualle, jos aikoo jakaa sen muidenkin kanssa). Omat ajatukseni ovat vain minun, ja niiden sorkkiminen ilman lupaa ei vain ole hyväksyttävää.
Ihmettelen, miksi ainakin yksi kirjoittaja tuomitsee ap:n. Ja toisaalta ap ei vaikuttaisi hyväksyvän toisin ajattelevia. Ihmisillä on erilainen tarve yksityisyyteen, et tästä ole olemassa mitään TOTUUTTA, joka koskee kaikkia ihmisiä.
En tuomitse toisenlaista ajattelutapaa ja täydellistä avoimuutta tässä asiassa, mikäli päätös jakaa päiväkirjan sisältö on todella kirjoittajan eikä esimerkiksi mustasukkaisen puolison keino vahtia ja kontrolloida. Toki päiväkirjalla on eri ihmisille erilaisia merkityksiä ja käyttötarkoituksia, joten siitäkin varmasti riippuu, kuinka henkilökohtaiseksi sen lopulta kokee. :)
Ap
Samaa mieltä. .
Tämä. Se, jota lainasit
En, sille olis tullut siitä vaan paha mieli. Tästä syystä en itsekkään utele ihmisten salaisuuksia, lue salaa viestejä ja pengo kaappeja.