Miltä empatia tuntuu? En tiedä, tunnenko sitä.

Eikö kukaan hoida sun dissosiaatiohäiriötäsi? Eikö siinä tunteet ja persoona olekin jotenkin eri paikoissa, niiden välille ei ole rakentunut yhteyksiä, koska lapsena on joutunut menemään "pois", "tuntemasta" niitä tilanteita. Kuten vaikkapa Eerikan on täytynyt niissä tilanteissa, joita joutui käymään läpi ja kokemaan. Sinusta ei ole ilmeisesti välitetty lapsena kuin olisi pitänyt?

Vierailija kirjoitti:

Jännittäviä vastauksia. Olen muuten lukenut todella paljon kirjoja. Jäin lukemiseen pahasti koukkuun heti kun vain opin. Koitan vain toimia tosiaan jotenkin rationaalisesti. Aina se ei vaan käy, kun se ikuinen hymy, jolla kaikesta selviää, nousee naamalle.

En muuten oikein tunne edes vihaa. Se tunne on niin vieras, etten osaa erottaa mitään vivahteita (ärtymys, suuttumus, raivo, ihan hepreaa). Mulla on diagnosoitu dissosiaatiohäiriö. Se ehkä selittää jotain, mutta välillä mietityttää, onko tämä sitten tätä elämää ihan oikeasti.

Ap

Osaatko sanoa, mitä tunteita tunnet? Ilo, häpeä?

Se on elämää. Se on sinun elämääsi, ja arvokasta, vaikka ei olekaan samanlaista, kuin monen muun. Minkälaista elämäsi on muuten? Onko harrastuksia, töitä, tärkeitä ihmisiä, kiinnostuksenkohteita?

On varmaan aika selvää, että olet hieman erilainen kuin valtaosa ihmisistä, mutta älä anna sen määrittää sinua. Tai älä tee siitä syytä, miksi elämäsi olisi huonompaa kuin muiden. Ei tarvitse olla samanlainen kuin "kaikki", ja et tosiaankaan ole maailman ensimmäinen vähän erilaisempi ihminen.

Jos olet kiinnostunut itsestäsi tarkemmin, niin voithan vaikka jutella neurologin ja terapeutin kanssa, jos saatte selville onko sinussa jotain esim. autismipiirteitä tms. Parhaalla ystävällänikin on, eikä hän ole niin kovin poikkeava. Mutta vähän lyhytpinnainen, ja helpompi on ymmärtää se, että näin saattaa olla, kun hänellä on diagnoosi.

Jotkut sitten ovat raivopettereitä ihan ilman mitään lääketieteellistä syytä. Meitä kun on moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Koetko vihaa, tai vastenmielisyyttä jos luet esim uutisia, joissa viattomat lapset tai eläimet tms. on kärsineet. Itse en pysty monesti ko uutisia lukemaan, koska ne jäävät painamaan mieltä pitkäksi aikaa. (=empatiaa)

En oikeastaan, mutta muistan asiat ja koitan elää niin, etten satuttaisi ketään. Tunteettomuus ei tosiaan sulje pois oikeudentajua näköjään.

Ap

Minä en välttämättä myöskään tuntisi surua jos minulle läheinen ihminen joutuisi murhasta vankilaan vaan ehkä kauhistuisin. Ja pelästyisin, että miten en ole aavistanut hänen kykenevän suunnittelemaan jonkun murhaamista. Vaikka eipä sitä kai aina vain voi aavistaa, eli ei kuuluisi syyttää siitä itseään.

Musiikin harrastaminen ryhmässä ollen auttaisi sinua, voisitko löytää ihmisiä kokemaan yhdessä vaikka jonkin konsertin tai mennä vaikka yksin jonnekin kontrollin löysyttävään konserttiin? Suosittelen sinulle terapiaksi vaikka Michael Jacksonin Earth Song tai Muita hänen kipaleitaan! Yritä tanssia kotona niitten tahtiin ihan päättömästi liikkeitä itse keksien! Voit jatkaa tuosta muitten kavereitten kanssa!

Sinulla on nyt jotenkin liikaa tunnekuormitusta koska olet noin jäissä, se on shokkia itse asiassa. Anna aikaa , etkä ole psykopaatti kun kyselet täällä tällaisia :)! Ne eivät todellakaan ole huolissaan näistä asioista itsessään yhtään!

Tarvitset nyt ymmärtämystä puhu paljon tästä niin paljon kuin tuntuu ikinä , se voi avata lukkosi, hyvinhän sinä nytkin kuvasit mitä tunnet:)!!! Tsemiä. Kirjoita lisää vaan kyllä tännekin mahtuu tekstiä:)!

Itse tunnen empatiaa vain eläimiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että tunnet hyvinkin empatiaa mutta jostain syystä et osaa eritellä tunteitasi. Sivuutit sen hyökkäyksenkin "tuntematta mitään". Mitä ajatuksia sinulla heräsi siitä hyökkäyksestä?

Jälkeenpäin jotenkin valkeni, että tavallisesti ihminen tuntisi jotain. Miksi minä en? Olenko sittenkin psykopaatti, ehkä vaarallinenki , jos väkivalta ei hetkauta..

Ap

Voin kertoa miltä tuntuu kun ei tunne empatiaa. Mua ei juurikaan liikuta eikä kiinnosta muiden ongelmat ja murheet enkä omiani jaa kellekään.

Esim. työkaverin äidillä aloitettiin viime viikolla saattohoito ja kun hän siitä kyynelsilmin kertoi, totesin hiljaa mielessäni että aha, paska juttu. Yritin sitten feikata jonkunlaista osanottoa, mutta ei mua todella koskettanut koko homma millään tavalla.

et ole, koska pystyt kauhistumaan ajatusta. muuta ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Empatia om toisten tunteiden tuntemista, eli kun toimen on surullinen, tunnen itsekkin surua, ja kun taas innoissaan innostun itsekkin. Mulle tunne on tismalleen sama, oli se sitten lähtöisin jostain minulle tapahtuneesta asiasta tai vaan toisesta "imettyä".

Tämä on sympatiaa, ei empatiaa. Empatia ei ole mikään tunne eikä edes myötätuntoa vaan toisen ihmisen tunteiden ja vaikuttimien ymmärtämistä. Siksi kysymys "Miltä empatia tuntuu?" ei johda puusta pitkään.

upz

Ennemmin luokittelisin sinut sosiopaatiksi, kuin psykopaatiksi, jos jotain luokitteluja kaipaisit. Teet mekaanisesti tiettyjä toimintoja, joita tiedät, että sinun "tulisi" tehdä ja vedät jonkinlaisia rooleja elämässä, tuntematta niitä kuitenkaan omiksesi. Aika monet ihmiset tekevät näin. Et ehkä koe voimakkaasti empatiaa, mutta ymmärrät tietyt eettiset erot ihmisten käyttäytymisessä ja ehkä myös miksi he ovat empaattisia (milloin ja millä tavalla myös). Tunnetko olevasi irrallaan elämästäsi, tai olevasi jonkinlainen tarkkailija?

 

Ihmiset ovat niin erilaisia, monet tulkitsevat samankaltaiset tunteet ihan eri tavoin ja ilmaisevat itseään eri tavoin, semmoista se on. Empaattinen ihminen saattaa nähdä jotain nyansseja ihmisissä enemmän, ei-empaattinen taas saattaa nähdä jotain muuta selkeämmin. 

Minusta kuulostat mielenkiintoiselta. Itse olen hyvin empaattinen, temperamenttinen ja luotan voimakkaasti intuitiooni, mutta olen myös rationaalinen ja usein epävarma. Sinussa on erilaista voimaa, joka on itselleni hyvin vierasta, mutta kiehtovaa. :)

Empatia on sitä, että esim. itkettää, kun katsoo elokuvaa, jossa joku kärsii. Järkyttyy, kun lukee esim eläinrääkkäyksestä, menee tolaltaan. Tulee mieletön suojelutarve, jos jotain viatonta kiusataan jne.