Lue keskustelun säännöt.
ei maailman isoin juttu, mutta harmittaa ihan sikana
15.05.2016 |
Mies oli 6-vuotiaan kanssa ulkona. Tulivat sisään kuten yleensä, eli lapsi täysiä raivoten. Mies suhtautui kuten yleensä, eli ei osoittanut mitään kykyä auttaa lasta tunteiden säätelyssä, pyrki vaan raahautumaan lapsen kanssa kotiin. Siinä vaiheessa kun tulivat sisään, huutoa oli kuulunut pihalta jo hyvän tovin. Mies työnsi hillitsemättömasti raivoavan lapsen kaakelilattiaseen vessaan riisumaan, ja riisui itse oven toisella puolella eteisessä. No, lapsi hakkasi pyöräilykypäräänsä kaakelilattiaan raivopäissään. Kypärä oli turvallinen, mukava, hiostamaton, nätti, juuri sopiva ja siinä oli kasvunvaraa. Samanlaista tuskin löytyy. Ottaa päähän ihan kunnolla. Ja mies esittää, että "tilanne tuli niin arvaamatta"!!!! Jo varmaan, jos ei oo ajatus yhtään mukana lapsen kanssa ollessa.
Kommentit (33)
Tuo on teidän elämää, turha kinata yksityiskohdista se pahentaa vain tilannetta. Itse en tuollaista jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se pyöräilykypärä tuossa nyt on pienin murhe. Ei ole normaalia, että ekaluokkalainen/eskari jatkuvasti riehuu ja huutaa ulkoillessa. Ulkoilulenkit tuon ikäiselle isän kanssa ovat omien muistikuvien mukaan suunnilleen mukavinta mitä voi tapahtua.
No mitäs sä teit? Katselit vierestä? Etkö saa lastasi kuriin? Jos vaikka olisit ottanut kypärän pois, ennenkuin lapsi rikkoo sen?
Ei se niin lujaa pysty päätä itse hakkaamaan, että kypärä siitä menisi miksikään.
Onneksi lastasi auttaa, kun kirjoittelet tänne. Olisitte ulkoilleet porukalla. Näkisit samalla mistä nämä "kuten yleensä"-tilanteet alkavat. Vois ehkä muuttaa jotain oleellista ja ratkaisevaa. Outoa käytöstä tuon ikäiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aivan väärillä jäljillä, jos syytät miestäsi tilanteesta. Vanhempien on aina oltava samalla puolella. Kenties sinun asenteesi miestäsi kohtaan saa lapsen käyttäytymään miehesi seurassa tuolla tavalla. Fiksuna äitinä olisit mennyt tilanteeseen mukaan ja puhunut yhdessä miehesi kanssa lapselle järkeä. Miten naiset eivät tajua, että he ovat syypäitä melko usein lasten huonoon käytökseen?
Mies ei taida olla lapsen isä tässä tarinassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet aivan väärillä jäljillä, jos syytät miestäsi tilanteesta. Vanhempien on aina oltava samalla puolella. Kenties sinun asenteesi miestäsi kohtaan saa lapsen käyttäytymään miehesi seurassa tuolla tavalla. Fiksuna äitinä olisit mennyt tilanteeseen mukaan ja puhunut yhdessä miehesi kanssa lapselle järkeä. Miten naiset eivät tajua, että he ovat syypäitä melko usein lasten huonoon käytökseen?
Miksi oletat, että mies osaa puhua lapselle järkeä, jos hän ei osaa auttaa lasta tunteiden säätelyssäkään?
Ap vastaa:
ykköselle: lapsi on normaali. Käyttäytyy päiväkodissa, kylässä ja äidin kanssa ihan rauhallsiesti. Isä ei osaa auttaa lasta, kun raivo meinaa pukata päälle.
kolmoselle: näin on tunnin ajan. Kotiintulo aina yhtä kaaosta.
neloselle: otin lapsen tietysti heti syliin rauhoittumaan, kun yläkerrasta ehdin. Kypärä oli siinä vaiheessa mennyttä. Olis ehkä kuitenkin ollu lapsen kanssa olevan isän asia ottaa se kypärä päästä.
vitoselle: kypärä ei ollut päässä, vaan lapsi hakkasi kypärää kypärä käsissä
kutoselle: meillä on muitakin lapsia, aina ei repeä kaikkialle. Tiedän kyllä, mistä kiikastaa, ja olen sen miehelle selittänyt. Häntä ei valitettavasti kiinnosta lapsen hyvinvointi niin paljoa, että jaksaisi aktiivsiesti muuttaa omaa käytöstään. Ajattelin, että jos täältä saisi jonkin hyvän ajatuksen/empatiaa, niin se voisi auttaa lapsiakin, kun äiti olisi sunnuntain paremmalla tuulella. Tai jos joku kommentoisi jotain sellaista, mitä kannattaisi näyttää miehelle, niin että hän oivaltaisi jotain.
seiskalle: ehkä on niin, että minun pitäisi lähteä sisältä omista puuhistani pihalle vastaanottamaan lasta ja miestä, kun tulevat ulkoilemasta, siinä vaiheessa, kun huuto alkaa kuulua. Mutta kyllä se ottaa päähän aika paljon. Ehkä alan tehdä niin. Voi olla pienimmän riesan tie ja turvallisinta tässä vaihessa lasten kehitykselle. Tosin antaa lapsille ehkä hiukan hassun kuvan: äiti hoitaa pukemiset ja riisumiset, ja tulee pihan reunaan vastaan, ettei isän tarvitse kohdata lapsen pettymystä siitä, että ulkolu loppuu. Isä sitten käy varustellun lapsen kanssa tunnin potkulautailemassa, ja antaa väsyneen lapsen äidille - ei eteisessä, vaan pihan reunassa. Naisen osa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis tarkennan vielä kolmoselle: ulkoilu on lapsesta kivaa, kotiintulo ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen kuusi vuotias saa noin hallitsemattomia raivokohtauksia?! Miettisin kyllä aikalailla mikä on pielessä jos meidän 6v käyttäytyisi noin. Eli sinuna lähtisin pohtimaan asiaa siltä kantilta.
No muksu jäähylle omaan huoneeseen, pois pääsee vaan vessaan ja syömään kunnes pyytää isältään anteeksi. Pyörä 2 viikoksi pois ja lapselle kotitöitä joiden tekemisestä maksetaan sen verran että saa säästettyä uuteen kypärään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 3v voi saada hetkellisen raivarin, kun pitää tulla sisälle (kestää minuutin tai pari). Naapurin 6v näyttää menevän aina ilman raivareita, vaikka harmittaa häntäkin. Jotain siis pitäisi kai lapsen kehityksessä tapahtua tuossa välissä.
Vierailija kirjoitti:
Mies oli 6-vuotiaan kanssa ulkona.
Mikä mies?
Kypärän kohtalo ei mua kiinnosta pätkääkään, mutta muuten ymmärrän harmin tilanteesta. Molempien vanhempien pitäisi pytyä olemaan itsenäisesti vanhempian lapselle; auttaa lasta kohtaamaan pettymykset ja käsitelemään tunteita. Onko mies kuitenkin osannut sanoittaa ja käsitellä pienempien lasten tunteita, vai onko tässä ollut aina ongelmia? Onko miehellä ongelmia myös omien tunteidensa käsittelyssä? Pystyisitkö auttamaan miestäsi tässä asiassa?
Miksei ole maailman isoin juttu? Mun mielestä pitäisi olla aika iso juttu, jos perheessä on noin kurjaa kahdella osapuolella.
Kuriin kirjoitti:
No muksu jäähylle omaan huoneeseen, pois pääsee vaan vessaan ja syömään kunnes pyytää isältään anteeksi. Pyörä 2 viikoksi pois ja lapselle kotitöitä joiden tekemisestä maksetaan sen verran että saa säästettyä uuteen kypärään.
Toivottavasti kukaan ei oikeasti toimisi näin :(
Ei 6-vuotiaalta voi vaatia täydellistä tunteidensa hallintaa. Harva aikuinenkaan pystyy siihen. Vanhempien tyhtävä on auttaa ja tukea lastaan käsittelemään negatiivisia tunteita. Lisäksi perheen ulkopuolelle eristäminen ei ainakaan auta mitään. Ei siitä mitään opi. Toki tavaroiden rikkominen on väärin, mutta asia selvitetään puhumalla ei eristämällä.
Huomionhakuinen kakara. Ei mulla muuta.
Ei kuullosta ihan normaalilta lapselta. Kannattaa varmaan mennä lääkäriin jos ton ikäisenä vielä parkuu ja raivoaa noin. Erittäin epänormaalia.