Lue keskustelun säännöt.
Osaatko olla empaattinen ihmiselle, jolla on asiat mielestäsi paremmin, kuin itselläsi?
15.05.2016 |
Eli, jos ystäväsi tai tuttavasi on taloudellisesti erittäin hyvässä asemassa, tai muuten yhteiskunnallisesti hyvin korkeassa asemassa, ja muutenkin puolison ja lasten suhteen kaikki erittäin hyvin, mutta hänellä on huolta jaksamisestaan uudessa elämäntilanteessa, jaksatko oikeasti ymmärtää ja kuunnella, vai onko sinusta väärin, että etuoikeutetussa tilanteessa oleva ihminen valittaa mistään?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli, jos ystäväsi tai tuttavasi on taloudellisesti erittäin hyvässä asemassa, tai muuten yhteiskunnallisesti hyvin korkeassa asemassa, ja muutenkin puolison ja lasten suhteen kaikki erittäin hyvin, mutta hänellä on huolta jaksamisestaan uudessa elämäntilanteessa, jaksatko oikeasti ymmärtää ja kuunnella, vai onko sinusta väärin, että etuoikeutetussa tilanteessa oleva ihminen valittaa mistään?
Mikäköhän minussa on, kun en pohdi, että jollakin on "asiat paremmin" kuin itselläni?
Mitäköhän se muuten tarkoittaa? Ns. yleisesti hyväksytyt kriteeritkö, jotka osoittavat tuo paremmin menemisen? Liittyy paljon arvomaailmaan.
Oikeastaan halveksin tuollaisia vertailuja.Taidan olla yhtä empaattinen/vittumainen kaikille sosioekonomisesta yms. taustasta riippumatta. Pyrkiminen elämässä ja työssä eteenpäin ei ole mitenkään kadehtimisen arvoista. Toki voi yrittää kannustaa kaveria eteenpäin, mikäli ao. henkilöllä on vaadittavia etenemisresursseja ja haluaa tehdä uhrauksia, jotka ovat väsitämättä edessä.
Näin juuri. Mutta ihmisen pitää myös ymmärtää, ettei kakkua voi sekä syödä että säästää. Ei voi ottaa jotakin hyvää ottamatta myös siihen hyvään liittyviä uhrauksia ja huonoja puolia. -9
Tottakai jokainen normaaliälyinen ihminen tämän tajuaa, mutta eikö ystävien kanssa näistä puolista saa lainkaan puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan olla. Välillä silti niissä tilanteissa tulee olo että mitä jos se varakkaampi tavallaan alkaa hävetä minun seurassani mutta usein tuon hassun ajatusrakennelman saa häviämään tiedostamalla sen, kuten monessa muussa vastaavassa tilanteessa joissa aivot meinaa mennä hassuille urille. Koskaan emme tiedä toisen tarinaa täysin!
Voin rehellisesti sanoa että en osaa olla empaattinen jos koen että toisella ihmisellä on helpompaa kuin minulla, mutta se on hänelle kuitenkin vaikeaa.
Minun on myös vaikea aidosti olla onnellinen joskus jonkun toisen puolesta jos itsellä menee huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vähän tuollaisia tarkoitan kuin 15. En sitä työmäärää valittele, koska tiedän, että siinä pääsen helpolla. Mutta vieraassa maassa lasten kanssa, edustaminen vieraiden ihmisten kanssa vain koska olen jonkun vaimo,tietty yksinäisyys ja omaiset kaukana jne.
On siinä oikeasti monenlaista.
Ap
Jos oikeasti pitäisin sinusta, olisit minulle tärkeä ystävä, olisi minulla varmasti sitä empatiaa ja halua auttaakin, jos avustani olisi sinulle hyötyä, mutta jos olisit joku, jota kadehtisin (hyi minua) ja olisit vain tuttu menneisyydestä, niin varmasti olisin huonompi ihminen ja suhtautuisin ikävämmin.
2 ja 15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli, jos ystäväsi tai tuttavasi on taloudellisesti erittäin hyvässä asemassa, tai muuten yhteiskunnallisesti hyvin korkeassa asemassa, ja muutenkin puolison ja lasten suhteen kaikki erittäin hyvin, mutta hänellä on huolta jaksamisestaan uudessa elämäntilanteessa, jaksatko oikeasti ymmärtää ja kuunnella, vai onko sinusta väärin, että etuoikeutetussa tilanteessa oleva ihminen valittaa mistään?
Mikäköhän minussa on, kun en pohdi, että jollakin on "asiat paremmin" kuin itselläni?
Mitäköhän se muuten tarkoittaa? Ns. yleisesti hyväksytyt kriteeritkö, jotka osoittavat tuo paremmin menemisen? Liittyy paljon arvomaailmaan.
Oikeastaan halveksin tuollaisia vertailuja.Taidan olla yhtä empaattinen/vittumainen kaikille sosioekonomisesta yms. taustasta riippumatta. Pyrkiminen elämässä ja työssä eteenpäin ei ole mitenkään kadehtimisen arvoista. Toki voi yrittää kannustaa kaveria eteenpäin, mikäli ao. henkilöllä on vaadittavia etenemisresursseja ja haluaa tehdä uhrauksia, jotka ovat väsitämättä edessä.
Näin juuri. Mutta ihmisen pitää myös ymmärtää, ettei kakkua voi sekä syödä että säästää. Ei voi ottaa jotakin hyvää ottamatta myös siihen hyvään liittyviä uhrauksia ja huonoja puolia. -9
Tottakai jokainen normaaliälyinen ihminen tämän tajuaa, mutta eikö ystävien kanssa näistä puolista saa lainkaan puhua?
Jokainen normaaliälyinen ei kyllä todellakaan tajua tätä asiaa. Itse asiassa on häkellyttävän yleistä, että ihmiset luulevat voivansa nyppi rusinat pullasta, kun kyse on ylennyksestä, lasten hankkimisesta, maalle muuttamisesta tai melkein mistä tahansa isosta päätöksestä. -9
Vierailija kirjoitti:
Voin rehellisesti sanoa että en osaa olla empaattinen jos koen että toisella ihmisellä on helpompaa kuin minulla, mutta se on hänelle kuitenkin vaikeaa.
Minun on myös vaikea aidosti olla onnellinen joskus jonkun toisen puolesta jos itsellä menee huonommin.
Mutta kun et voi koskaan ulkopuolelta päätellä miten heillä todellisuudessa menee. Jotkut perheet esimerkiksi salaavat vakavat sairaudet kunnes tulee kuolinilmoitus. Suosittelen että et kadehdi vaan iloitset ja näet muiden ulkopuolelle hohtavan "loistokkuuden" toivosi kimmokkeena. Miten paljon he ovat käyttäneet henkisiä varantojaan kadehtimiseen? Ovatko he kenties tehneet keskimääräistä enemmän uhrauksia työnsä hedelmien eteen? Oletko koettanut rukoilla? Tiedätkö mitä oikeasti haluat? Ovatkohan he joutuneet menneisyydessään kohtaamaan sellaisia asioita jotka ovat sinulla vielä luurankoina kaapeissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaan tietenkin, empatiani toista elävää kohtaan tulee jostain syvältä rangastani ylipäätään kaikkialla, enkä ole kadehtivaa ihmistyyppiä siinä määrin missä olen monen käsittänyt ihan suvereenisti olevan. Toisen hyvä ei tosiaankaan ole minulta pois eikä etuoikeutettua elämää elänyt ihminen herätä minussa mitään kiukkua. En elä niin että näkisin elämän jatkuvana kilpailuna tai vertailisin omaani aina muiden. Toki näen kaikki nämä lukuisat eroavaisuudet, mutta ne eivät ole mulle mikään asia sinällään. Monelle ne ovat, kyllä minä sen tiedän.
Olen huomannut olevani tällaisena harvinainen, enkä useinkaan ole saanut samaa takaisin etenkään toisilta naisilta, joten hyvin usein pidän ajatukseni ja myötätuntoni ihan vain itselläni ja harvoille luottoihmisille jaettuina. Silti olen mitä olen, olkoon maailma kunakin hetkenä mitä on. Neuvoni aloittajalle olisikin, että katso tarkoin keneltä toivot saavasi sitä empatiaa. Et tosiaankaan voi saada sitä kaikilta, kun kaikilla ei ole mistä antaa ja heitä ohjaa muut "voimat". Mm. kateus ohjaa todella montaa suomalaista, tämä on niin monesti nähty.
Samoin koen.
Ei ole Wahlroosin vika että hän on ríkas. Kova työ taustalla.
Taustalla on hyvä perhetausta, häikäilemättömyys, jatkuva oman edun tavoittelu ja tuuri. Jokaista Wahlroosia kohtaan on tuhat aivan yhtä kovin ponnistelevaa ihmistä, jotka eivät ole miljonäärejä. -9
En pysty, mutta sanon sen suoraan, enkä ala vinoilemaan tai ole kateellinen. Mulla on ollut liian vaikeaa liian pitkään. Ehkä parin vuoden päästä taas pystyn.
t rajun perheväkivallan kohde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan, ja olen myös onnellinen että jollakin menee hyvin tai jopa paremmin kuin minulla. On kiva kuulla ettei kaikilla mene niin huonosti kuin itsellä.
Ennen olin empaattinen kaikkia kohtaan. Nyt olen elänyt liian kovassa stressissä monta vuotta putkeen ja empatia on muuttunut rajalliseksi. Varakkuus ei kuitenkaan lähes mitenkään liity elämän helppouteen, parillakin todella hyvällä ystävälläni on sekä pinnallisesti helpoimmat, että todellisuudessa muista syistä raskaimmat elämät. Harkitse, ovatko huolesi missä mittakaavassa, jos näet sen oikein uskon että kuuntelijakin ymmärtää. Sosiaalisiin paineisiin liittyvistä peloista voi toki avautua, jos hahmottaa että elämässä voisi olla myös kuolemaa ja sairautta ja kaikki pahemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kyllä fiksusti sanottu tuo, että joitain ihmisiä ohjaa täysin muut "voimat". Se on tullut huomattua. Joskus mietin että eikö muut huomaa.
Yleensähän jos kyse on vaikkapa kadehtimisesta niin silloin pilataan sen toisen maine. Toihan on varmaan yleisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ivallisesti suhtautuvat ihmiset ole mitään ystäviä!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Asemani ei siis ole sellainen, että itse olisin kohonnut uraputkessa, ja minulla olisi alaisia, vaan olen miehen siivellä ajautunut itseäni isompiin kuvioihin. Niistä ei myöskään noin vain lähdetä, jos ei kestä paineita, koska se vaikuttaisi muidenkin ihmisten elämään. Mutta muille ihmisille näistä peloista on vaikea puhua, koska en todellakaan halua vaikuttaa kiittämättömältä, tai siltä, että sivulauseessa kehuskelisin. Ja toisaalta, iso osa omistakin tunteista uutta elämäntilannetta kohtaan on oikeasti ihan positiivisia.
Luultavasti helpointa on etsiä vertaistukea vastaavassa tilanteessa eläviltä puolisoilta. Mutta tuntuu jotenkin sitten siltä, että olisin jättämässä henkisesti vanhat ystävät taakse, enkä sitäkään haluaisi.
Ap
Mä koen ihan samanlaisia ongelmia. Sukutaustani on varakasta. Itse olen kuitenkin varsinainen alisuoriutuja, joka on kokenut, ettei kelpaa näihin parempiin piireihin, näiden nami-nami-ihmisten keskelle, koska välillä olen vain niin aikaansaamaton, masentunut ja vaikea ja mulla on paha olla jne. Eikä heillä ole siihen muuta sanottavaa kuin että kohta se on ohi, (suunnilleen, että soitellaan sitten), vaikka ei todellakaan ole ollut. Enkä halua toki heidän elämäänsä ankeuttaa masennukseni kanssa.
Mutta kun liikun piireissä, joissa ollaan itseni lailla vähän masentuneempia ja harmaampia, niin emme jaa kyllä todellakaan samanlaisia murheita.
Samoin koen.
Ei ole Wahlroosin vika että hän on ríkas. Kova työ taustalla.