Hs: naisjohtajan 15-16 tuntiset työpäivät ja kolme kouluikäistä lasta. MItä ajatuksia herättää?

Tällaisia miehiä on varmaan enemmänkin, mutta heidän kohdallaan pohditaan paljon vähemmän sitä, miten jaksavat tai onko ikävä lapsia.

Luulen että tässäkin kyseessä oivan henkilön työtä voisi tehdä toisinkin, tämä on hänen valintansa.

Nainen, joka laittaa kaiken lasten edelle. Jopa liikuntaakin harrastaa mielummin kuin näkee lapsiaan.

Joku työhullu. Kun pääsee jonnekin ylemmän toimihenkilön tasolle, puhumattakaan jostain toimitusjohtajasta, niin sitä työtä tai isoilla pomoilla lähinnä "työtä", on niin paljon että ei se lopu koskaan. Niitä maileja jne voi näpytellä kyllä vaikka aamuneljään, ne ei lopu kesken. On ihan oma valinta jos haluaa kiusata itseään tuolla tavalla. 

Arvomaailma on vinksallaan noin toimivalla vanhemmalla, oli kyseessä sitten äiti tai isä. Jos on lapsia saattanut maailmaan, niin ei ole kohtuullista olla jatkuvasti poissa heidän luotaan. Itse kärsin lapsena jatkuvasta ikävästä omien vanhempieni luo enkä ikinä tekisi tuota omilleni.

Sitä mieltä, että kukaan ei kohottaisi edes kulmakarvaansa, jos kyse olisi miehestä. Minusta on hienoa, että heillä mies selvästi hoitaa osansa ja kannustaa puolisoaan. Näin päin se on valitettavan harvinaista, ja siksi perheelliset naiset eivät yleensä pääse etenemään johtotehtäviin.

Hienoa, että mies tukee vaimoaan urallaan.

Sitä mieltä, että miesten kohdalla kukaan ei kyseenalaistaisi moista, kunhan hehkuttaisi, miten upea mies kun tekee niin paljon töitä elättääkseen perheensä. 

Toki ihan sukupuolesta riippumatta kyseenalaistan tuollaisen työtahdin vaikutukset terveyteen, ja sen, että onko tuo sitten sellaista elämää mitä on kiikkustuolissa kiva muistella - saattaa ollakin, saattaa olla olematta. 

Huono delegoimaan. Kyllä pitäisi palkata sihteeri tekemään suurin osa sähköpostista ja itse vaan hyväksyä ja lähettää.

Hänellä oli artikkelissa hyviä ajatuksia johtamisesta ja työn mielekkyydestä. Ja epäonnistumisesta.

Myös miehiä arvostellaan siitä, että he tekevät lapsia eivätkä itse huolehdi näistä. Näitä isiä arvostelevat heidän omat lapsensa, jotka usein ymmärtävät jo varhain, että isälle on kaikki muu tärkeämpää kuin hän, lapsi. Jolle kuitenkin se isä olisi kaikkein tärkein ihminen maailmassa äidin lisäksi, mut mikään mitä lapsi tekee ei riitä sille isälle, joka viettää elämänsä mieluumin muiden ihmisten seurassa. Lapsikin ymmärää, että aikaa vietetään niiden kanssa joista pitää eniten. 

Jos tekee lapsia huolehtii lapsistaan. Se pitäisi olla vähimmäisvaatimus. Ehkäisy on keksitty.

Pahoin pelkään, että tuo tulee johtamaan burnouttiin ja terveyden romahtamiseen pidemmällä aikavälillä.

Toivottavasti näkyy edes palkassa. Tuskin. Naiset vaan tekee ja tekee ja luulee että joskus kovasta työstä palkitaan.

Laittaa uran edelle ja sitten vasta perhe. Ilmeisesti mies pääsee neljältä, mummot ja anopit mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä mieltä, että miesten kohdalla kukaan ei kyseenalaistaisi moista, kunhan hehkuttaisi, miten upea mies kun tekee niin paljon töitä elättääkseen perheensä. 

Toki ihan sukupuolesta riippumatta kyseenalaistan tuollaisen työtahdin vaikutukset terveyteen, ja sen, että onko tuo sitten sellaista elämää mitä on kiikkustuolissa kiva muistella - saattaa ollakin, saattaa olla olematta. 

No enpä tiedä tuosta hehkuttamisesta. Itse tein valmistuttuani muutaman vuoden töitä samaan tyyliin. Osa suhtautui ihailevasti, mutta suurin osa alkoi puhua nopeasti siihen sävyyn, että tuossa ei ole järkeä ja menetät kaverit ja parisuhteesi ja terveytesi ennen pitkää. Toki itse en ollut suuri johtaja, vaan pahainen junnu.

Nämä ovat itsekkäitä valintoja. Jos työpäivä on kuuteen, niin sitten tullaan kotiin lasten kanssa, eikä urheilla kahta tuntia. Lapset näkevät äitinsä klo 7 aamulla, siinä se. Nousukasmainen tapaus... kaikki menee tosiaan oman perheen edelle, ei voi ymmärtää.

Työnarkomania kun vie ihmistä, niin tuollaista se on, meno on hurjaa. Mielestäni perheellisen ihmisen tulisi kuitenkin hyväksyä, että perheen perustaminen on valinta, joka asettaa rajoitteita muille valinnoille. Tuo ei ole minusta vastuullisen vanhemman elämäntapa.

15-16-tuntiset työpäivät kuulostavat minun korvaani yhtä pahalta niin isällä kuin äidilläkin. Itselläni on kokemusta työnarkomaani-isästä, joten tunnen myötätuntoa lapsia kohtaan. Kyse ei ole siitä, etteikö toinen vanhempi suoriutuisi vanhemmuudesta. Kyse on siitä, mitä tuollainen tekee pitkällä tähtäimellä lapsen itsetunnolle. Ihmisellä on pitkällä tähtäimellä elämässään aikaa juuri niille asioille, jotka häntä kiinnostavat ja joita hän pitää tärkeänä. Välillä voi jokaisella olla kiirettä, mutta pohjimmiltaan se on vain järjestelykysymys, mille aikaansa antaa. Kaikkea ei voi saada. Tottakai se vaikuttaa lapsen minäkuvaan ja itsetuntoon, jos hän ansaitsee toisen vanhemman huomiota morotuksen verran herätessä ja nukkumaan mennessä, vaikka toinen vanhempi olisikin läsnä. Itse aikanaan murehdin sitä, että enkö ole tarpeeksi kiinnostava ihminen, kun isä on aina ennemmin töissä kuin viettäisi kanssani aikaa. Pidin itseäni tylsänä ja epäkiinnostavana. Viikonloput ja lomat eivät arkea riitä korvaamaan. Vanhempana ymmärrän, että kyse oli sairaudenkaltaisesta työriippuvuudesta, mutta teini-ikäinenkään ei pysty asiaa niin objektiivisesti käsittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat itsekkäitä valintoja. Jos työpäivä on kuuteen, niin sitten tullaan kotiin lasten kanssa, eikä urheilla kahta tuntia. Lapset näkevät äitinsä klo 7 aamulla, siinä se. Nousukasmainen tapaus... kaikki menee tosiaan oman perheen edelle, ei voi ymmärtää.

Voi olla vähän värikynääkin mukana näissä ajoissa.

Älytön elämäntyyli. Artikkelin lopussa hän vielä totesi, että "niin kauan kun pääomasijoittajat tykkää, mulla on tää työ. Sitten kun tuotot sijoittajille on liian pienet, jollain muulla on mun työ". Hän siis seuraa päivittäistä liikevoittoa jostain Kämpistä, että kuinka paljon tästä jää jollekin Mafian/Oligarkin rikolliselle läskiperseelle rahaa. 

Ei siinä , rohkeasti tuli esille omana itsenään tuossa lehtijutussa, ei siinä mitään. Oli erittäin kiinnostava juttu.

Tärkeilevä ja lasikattoa vastaan taisteleva pätemään oppinut pyrkyri. Eli aika tyypillinen naispomo. Voin kuvitella, että kirjoittelee jotain turhanpäiväisiä maileja keskellä yötä joilla ei ole mitään kiirettä ja sitten hehkuttaa kuinka kovasti tekee töitä. Samaan aikaan joku vastaavassa asemassa oleva mies-tj tekee 8-18 johon sisältyy bisnesslounaat ja tulos on sama. Assari kirjoittelee jotku tusinamailit ja muun paskan. 

Eivät kaikki naiset edes halua lapsia, mutta suostuvat niitä tekemään miehen mieliksi. Ehtona voi olla esim. se, että mies ottaa päävastuun.