Miksi hyväosaiset ylpeilevät rikkauksilla mieluummin kuin köyhyydellä? Eikö se ole ristiriitaista?

Jos henkilö on pukeutunut hienostelevasti, ajaa kalliilla autolla, asuu hienossa talossa ja omistaa paljon materiaa, tämä yleensä esittelee mielellään kaikkea omistamaansa. Nämä rikkaat (tai wannabe sellaiset) ilmeisesti toivovat saavansa muilta ihailua, mutta kaikella sillä loistolla ja kimalluksella he vain viestittävät olevansa pinnallisia, helppoa elämää viettäviä, yksinkertaisen ja porvarillisen elämänfilosofian omaavia etuoikeutettuja helppoheikkejä, jotka kaiken lisäksi ovat hyvin huolissaan muiden mielipiteistä.

Sen sijaan köyhä ja vaatimattomissa olosuhteissa tuleva joutuu kestämään ja vahvistamaan itseään pärjätäkseen. Enemmän minä köyhiä arvistan. Voihan joku olla köyhä pelkkää saamattomuuttaan tai tyhmyyttään, mutta ainakaan avoimesti köyhä ei viestitä olemuksellaan olevansa riippuvainen muiden hyväksynnästä. Rikkaat ovat usein sanojensa mukaan rikastuneet kovalla työllä. Miten heillä riittää aikaa muodostaa syvällistä elämänfilosofiaa, jos kaikki aika menee niiden rikkauksien haalimiseen? Enemmän minä ainakin arvostan ihmistä, joka hakee huonekalut kierrätyskeskuksista ja kirppareilta, kuin kallista design-tavaraa haaliva rakkautta vaille jäänyt etuoikeutettu vässykkä.