Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään suutun heti kun lapset eivät tottele.
13.05.2016 |
Ennen sanoin ensin nätisti, sitten korotin vähän ääntä ja sanoin uudestaan, sitten varoitin että kohta äiti suuttuu ja sitten karjuin. Nykyään pyydän kerran ja sitten jo karjun. Ei siit oo mitään hyötyä mutta tuntuu ainakin paremmalta kun saa päästellä höyryjä.
Ehkä nuo joku päivä vielä tajuaa että ei on ei ja että tehdään niin kuin pyydetään/käsketään/sanotaan.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjuvana vanhempana, joka on saanut itseään vähän hillittyä, en kyllä suosittele. Se on ihan kauheaa, kun ne lapset alkavat soveltaa äidin mallin mukaista kommunikointia toisiinsa, sinuun ja muihin ihmisiin.
Niin, ja lisään vielä, että tuskin pitkällä aikavälillä karjuminen tuntuu mukavalta "höyryjen päästelemiseltä". Se on kuitenkin aggressiivista käytöstä lasta kohtaan. Jos nyt ajattelet, että mitä tunteita sussa herättäisi se, että sulle aina karjuttaisiin, niin voit sitä kautta miettiä, miltä se lapsesta tuntuu. Ja tosiaan, opetat sen aggressiivisen tavan lapsillesi. Nyt, kun oon saanut vähennettyä huutamista, lapseni huutavat vähemmän ja tottelevat enemmän.
Vähensin huutamista. Lapsille se tarkoitti sitä että ei tartte kuunnella.
Olen kokeillut että sanon esim. että huono käytös (esimerkiksi siskon lyöminen) loppuu nyt tai joutuu huoneeseen ja vienyt heti huoneeseen kun on jatkanut lyömistä. Tai jos tyttö sylkee lattialle ja pyydän lopettamaan ja sanon että kerran vielä niin joutuu huoneeseen. Aina pakko kokeilla vielä kerran.
Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja samat jutut toistuu päivittäin.
Jos joku päivä ne rajat menis päähän.
Tai no, muualla osaavat käyttäytyä niin että monet kehuu miten hienosti osaavat olla, kotona eivät vain välitä mistään mitään.
No, jos et ole kiinnostunut miettimään, miten huutamista voisi vähentää, ei kai sitten auta kuin huutaa. Eivät ne lapset tietenkään siihen huutamiseen kuole. Mutta eipä sekään ole kivaa, kun ne sitten huutavat sulle ja toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjuvana vanhempana, joka on saanut itseään vähän hillittyä, en kyllä suosittele. Se on ihan kauheaa, kun ne lapset alkavat soveltaa äidin mallin mukaista kommunikointia toisiinsa, sinuun ja muihin ihmisiin.
Niin, ja lisään vielä, että tuskin pitkällä aikavälillä karjuminen tuntuu mukavalta "höyryjen päästelemiseltä". Se on kuitenkin aggressiivista käytöstä lasta kohtaan. Jos nyt ajattelet, että mitä tunteita sussa herättäisi se, että sulle aina karjuttaisiin, niin voit sitä kautta miettiä, miltä se lapsesta tuntuu. Ja tosiaan, opetat sen aggressiivisen tavan lapsillesi. Nyt, kun oon saanut vähennettyä huutamista, lapseni huutavat vähemmän ja tottelevat enemmän.
Vähensin huutamista. Lapsille se tarkoitti sitä että ei tartte kuunnella.
Olen kokeillut että sanon esim. että huono käytös (esimerkiksi siskon lyöminen) loppuu nyt tai joutuu huoneeseen ja vienyt heti huoneeseen kun on jatkanut lyömistä. Tai jos tyttö sylkee lattialle ja pyydän lopettamaan ja sanon että kerran vielä niin joutuu huoneeseen. Aina pakko kokeilla vielä kerran.
Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja samat jutut toistuu päivittäin.
Jos joku päivä ne rajat menis päähän.
Tai no, muualla osaavat käyttäytyä niin että monet kehuu miten hienosti osaavat olla, kotona eivät vain välitä mistään mitään.No, jos et ole kiinnostunut miettimään, miten huutamista voisi vähentää, ei kai sitten auta kuin huutaa. Eivät ne lapset tietenkään siihen huutamiseen kuole. Mutta eipä sekään ole kivaa, kun ne sitten huutavat sulle ja toisilleen.
Yritin kirjoittaa että olen yrittänyt muita keinoja. En sanonut etteikö olisi mukavampaa jos hommat hoituisi ilman huutamista. Nämä jästipäät, olkootkin rakkaita, ovat vain niin itsepäisiä ja tällä hetkellä hirvittävän uhmakkaita, että eivät vain yksinkertaisesti tottele ennen kuin suutun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lasten kuuluu totella ekalla kerralla. Nykyvanhemmat on monet kummallisia nynneröitä maanittelijoita, ei ole hyvää kasvatusta mikään suostuttelu.
Miksi lasten kuuluu totella ekalla kerralla? En sillä sano, etteikö se olisi kätevää, mutta kun lapsesta ei oikein voi saada sellaista pakettia, jolla ei omaa tahtoa olisi. Se kun kuuluu vähän niin kuin ihmisen kehitykseen, että oma tahto kehittyy, ja valitettavasti se vanhempi (tai kukaan muukaan) ei voi valita, millä kohdin sitä omaa tahtoa harjoitetaan. Toki toiset ihmiset osaavat paremmin menoilla lastensa kanssa niin, että monet konfliktit vältetään, ja toiset lapset ovat persoonallisuudeltaan tottelevaisia. Mutta jos nykyvanhempien mollaamisella tahdot sanoa, että lapset ennen tottelivat aikuisia aina, niin se on täysin harhaluulo.
Koska aikuinen on lauman johtaja, joka tietää ja päättää tärkeistä asioista.
En tarkoittanut, että ennen aina tottelivat, mutta lasten ojentaminen oli arvossaan, nykyään vähän kaikkeen ehdotetaan puhumista, keskustelua ja joustamista, mikä ei kaikille lapsille ja kaikissa tapauksissa tosiaan ole hyväksi.
No niinhän se on, että aikuinen päättää, mutta ei se silti tarkoita sitä, että lapset automaattisesti tottelevat. Jos nyt ajattelee, millainen ihmisen luonnollinen elinympäristö on (ja lapsi on tietenkin vaikeammin sopeutettavissa tällaiseen nykyaikaiseen aikataulu- ja sääntömaailmaan mm. sen takia, että lapselta puuttuu ajantaju), niin ei se ihan tällainen nykyisen kaltainen ole. Etenkin aikataulut ovat sellainen asia, joka tekee lasten kanssa elämisestä vaikean, samoin se, että yleensä aikuisia lasten kanssa on keskimäärin yksi tai kaksi, ja lapsia taas on keskimääräisessä elinyksikössä vähemmän. En nyt olisi välttämättä tätä kautta lähestynyt asiaa, mutta kun itse otit sen esille puhumalla lauman johtajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjuvana vanhempana, joka on saanut itseään vähän hillittyä, en kyllä suosittele. Se on ihan kauheaa, kun ne lapset alkavat soveltaa äidin mallin mukaista kommunikointia toisiinsa, sinuun ja muihin ihmisiin.
Niin, ja lisään vielä, että tuskin pitkällä aikavälillä karjuminen tuntuu mukavalta "höyryjen päästelemiseltä". Se on kuitenkin aggressiivista käytöstä lasta kohtaan. Jos nyt ajattelet, että mitä tunteita sussa herättäisi se, että sulle aina karjuttaisiin, niin voit sitä kautta miettiä, miltä se lapsesta tuntuu. Ja tosiaan, opetat sen aggressiivisen tavan lapsillesi. Nyt, kun oon saanut vähennettyä huutamista, lapseni huutavat vähemmän ja tottelevat enemmän.
Vähensin huutamista. Lapsille se tarkoitti sitä että ei tartte kuunnella.
Olen kokeillut että sanon esim. että huono käytös (esimerkiksi siskon lyöminen) loppuu nyt tai joutuu huoneeseen ja vienyt heti huoneeseen kun on jatkanut lyömistä. Tai jos tyttö sylkee lattialle ja pyydän lopettamaan ja sanon että kerran vielä niin joutuu huoneeseen. Aina pakko kokeilla vielä kerran.
Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja samat jutut toistuu päivittäin.
Jos joku päivä ne rajat menis päähän.
Tai no, muualla osaavat käyttäytyä niin että monet kehuu miten hienosti osaavat olla, kotona eivät vain välitä mistään mitään.No, jos et ole kiinnostunut miettimään, miten huutamista voisi vähentää, ei kai sitten auta kuin huutaa. Eivät ne lapset tietenkään siihen huutamiseen kuole. Mutta eipä sekään ole kivaa, kun ne sitten huutavat sulle ja toisilleen.
Yritin kirjoittaa että olen yrittänyt muita keinoja. En sanonut etteikö olisi mukavampaa jos hommat hoituisi ilman huutamista. Nämä jästipäät, olkootkin rakkaita, ovat vain niin itsepäisiä ja tällä hetkellä hirvittävän uhmakkaita, että eivät vain yksinkertaisesti tottele ennen kuin suutun.
Oletko yrittänyt sitä keinoa, että hakisit työkaluka kasvatukseen esim. perheneuvolasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjuvana vanhempana, joka on saanut itseään vähän hillittyä, en kyllä suosittele. Se on ihan kauheaa, kun ne lapset alkavat soveltaa äidin mallin mukaista kommunikointia toisiinsa, sinuun ja muihin ihmisiin.
Niin, ja lisään vielä, että tuskin pitkällä aikavälillä karjuminen tuntuu mukavalta "höyryjen päästelemiseltä". Se on kuitenkin aggressiivista käytöstä lasta kohtaan. Jos nyt ajattelet, että mitä tunteita sussa herättäisi se, että sulle aina karjuttaisiin, niin voit sitä kautta miettiä, miltä se lapsesta tuntuu. Ja tosiaan, opetat sen aggressiivisen tavan lapsillesi. Nyt, kun oon saanut vähennettyä huutamista, lapseni huutavat vähemmän ja tottelevat enemmän.
Vähensin huutamista. Lapsille se tarkoitti sitä että ei tartte kuunnella.
Olen kokeillut että sanon esim. että huono käytös (esimerkiksi siskon lyöminen) loppuu nyt tai joutuu huoneeseen ja vienyt heti huoneeseen kun on jatkanut lyömistä. Tai jos tyttö sylkee lattialle ja pyydän lopettamaan ja sanon että kerran vielä niin joutuu huoneeseen. Aina pakko kokeilla vielä kerran.
Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja samat jutut toistuu päivittäin.
Jos joku päivä ne rajat menis päähän.
Tai no, muualla osaavat käyttäytyä niin että monet kehuu miten hienosti osaavat olla, kotona eivät vain välitä mistään mitään.No, jos et ole kiinnostunut miettimään, miten huutamista voisi vähentää, ei kai sitten auta kuin huutaa. Eivät ne lapset tietenkään siihen huutamiseen kuole. Mutta eipä sekään ole kivaa, kun ne sitten huutavat sulle ja toisilleen.
Yritin kirjoittaa että olen yrittänyt muita keinoja. En sanonut etteikö olisi mukavampaa jos hommat hoituisi ilman huutamista. Nämä jästipäät, olkootkin rakkaita, ovat vain niin itsepäisiä ja tällä hetkellä hirvittävän uhmakkaita, että eivät vain yksinkertaisesti tottele ennen kuin suutun.
Oletko yrittänyt sitä keinoa, että hakisit työkaluka kasvatukseen esim. perheneuvolasta?
En, mutta olen varmaan lukenut samat kirjat joista hekin hakevat viisaudensanojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjuvana vanhempana, joka on saanut itseään vähän hillittyä, en kyllä suosittele. Se on ihan kauheaa, kun ne lapset alkavat soveltaa äidin mallin mukaista kommunikointia toisiinsa, sinuun ja muihin ihmisiin.
Niin, ja lisään vielä, että tuskin pitkällä aikavälillä karjuminen tuntuu mukavalta "höyryjen päästelemiseltä". Se on kuitenkin aggressiivista käytöstä lasta kohtaan. Jos nyt ajattelet, että mitä tunteita sussa herättäisi se, että sulle aina karjuttaisiin, niin voit sitä kautta miettiä, miltä se lapsesta tuntuu. Ja tosiaan, opetat sen aggressiivisen tavan lapsillesi. Nyt, kun oon saanut vähennettyä huutamista, lapseni huutavat vähemmän ja tottelevat enemmän.
Vähensin huutamista. Lapsille se tarkoitti sitä että ei tartte kuunnella.
Olen kokeillut että sanon esim. että huono käytös (esimerkiksi siskon lyöminen) loppuu nyt tai joutuu huoneeseen ja vienyt heti huoneeseen kun on jatkanut lyömistä. Tai jos tyttö sylkee lattialle ja pyydän lopettamaan ja sanon että kerran vielä niin joutuu huoneeseen. Aina pakko kokeilla vielä kerran.
Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja samat jutut toistuu päivittäin.
Jos joku päivä ne rajat menis päähän.
Tai no, muualla osaavat käyttäytyä niin että monet kehuu miten hienosti osaavat olla, kotona eivät vain välitä mistään mitään.No, jos et ole kiinnostunut miettimään, miten huutamista voisi vähentää, ei kai sitten auta kuin huutaa. Eivät ne lapset tietenkään siihen huutamiseen kuole. Mutta eipä sekään ole kivaa, kun ne sitten huutavat sulle ja toisilleen.
Yritin kirjoittaa että olen yrittänyt muita keinoja. En sanonut etteikö olisi mukavampaa jos hommat hoituisi ilman huutamista. Nämä jästipäät, olkootkin rakkaita, ovat vain niin itsepäisiä ja tällä hetkellä hirvittävän uhmakkaita, että eivät vain yksinkertaisesti tottele ennen kuin suutun.
Oletko yrittänyt sitä keinoa, että hakisit työkaluka kasvatukseen esim. perheneuvolasta?
En, mutta olen varmaan lukenut samat kirjat joista hekin hakevat viisaudensanojaan.
No, sitten ei auta kuin huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjuvana vanhempana, joka on saanut itseään vähän hillittyä, en kyllä suosittele. Se on ihan kauheaa, kun ne lapset alkavat soveltaa äidin mallin mukaista kommunikointia toisiinsa, sinuun ja muihin ihmisiin.
Niin, ja lisään vielä, että tuskin pitkällä aikavälillä karjuminen tuntuu mukavalta "höyryjen päästelemiseltä". Se on kuitenkin aggressiivista käytöstä lasta kohtaan. Jos nyt ajattelet, että mitä tunteita sussa herättäisi se, että sulle aina karjuttaisiin, niin voit sitä kautta miettiä, miltä se lapsesta tuntuu. Ja tosiaan, opetat sen aggressiivisen tavan lapsillesi. Nyt, kun oon saanut vähennettyä huutamista, lapseni huutavat vähemmän ja tottelevat enemmän.
Vähensin huutamista. Lapsille se tarkoitti sitä että ei tartte kuunnella.
Olen kokeillut että sanon esim. että huono käytös (esimerkiksi siskon lyöminen) loppuu nyt tai joutuu huoneeseen ja vienyt heti huoneeseen kun on jatkanut lyömistä. Tai jos tyttö sylkee lattialle ja pyydän lopettamaan ja sanon että kerran vielä niin joutuu huoneeseen. Aina pakko kokeilla vielä kerran.
Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja samat jutut toistuu päivittäin.
Jos joku päivä ne rajat menis päähän.
Tai no, muualla osaavat käyttäytyä niin että monet kehuu miten hienosti osaavat olla, kotona eivät vain välitä mistään mitään.No, jos et ole kiinnostunut miettimään, miten huutamista voisi vähentää, ei kai sitten auta kuin huutaa. Eivät ne lapset tietenkään siihen huutamiseen kuole. Mutta eipä sekään ole kivaa, kun ne sitten huutavat sulle ja toisilleen.
Yritin kirjoittaa että olen yrittänyt muita keinoja. En sanonut etteikö olisi mukavampaa jos hommat hoituisi ilman huutamista. Nämä jästipäät, olkootkin rakkaita, ovat vain niin itsepäisiä ja tällä hetkellä hirvittävän uhmakkaita, että eivät vain yksinkertaisesti tottele ennen kuin suutun.
Oletko yrittänyt sitä keinoa, että hakisit työkaluka kasvatukseen esim. perheneuvolasta?
En, mutta olen varmaan lukenut samat kirjat joista hekin hakevat viisaudensanojaan.
No, sitten ei auta kuin huutaa.
Luuletko nyt et karjun tääl 24/7/365?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjuvana vanhempana, joka on saanut itseään vähän hillittyä, en kyllä suosittele. Se on ihan kauheaa, kun ne lapset alkavat soveltaa äidin mallin mukaista kommunikointia toisiinsa, sinuun ja muihin ihmisiin.
Niin, ja lisään vielä, että tuskin pitkällä aikavälillä karjuminen tuntuu mukavalta "höyryjen päästelemiseltä". Se on kuitenkin aggressiivista käytöstä lasta kohtaan. Jos nyt ajattelet, että mitä tunteita sussa herättäisi se, että sulle aina karjuttaisiin, niin voit sitä kautta miettiä, miltä se lapsesta tuntuu. Ja tosiaan, opetat sen aggressiivisen tavan lapsillesi. Nyt, kun oon saanut vähennettyä huutamista, lapseni huutavat vähemmän ja tottelevat enemmän.
Vähensin huutamista. Lapsille se tarkoitti sitä että ei tartte kuunnella.
Olen kokeillut että sanon esim. että huono käytös (esimerkiksi siskon lyöminen) loppuu nyt tai joutuu huoneeseen ja vienyt heti huoneeseen kun on jatkanut lyömistä. Tai jos tyttö sylkee lattialle ja pyydän lopettamaan ja sanon että kerran vielä niin joutuu huoneeseen. Aina pakko kokeilla vielä kerran.
Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja samat jutut toistuu päivittäin.
Jos joku päivä ne rajat menis päähän.
Tai no, muualla osaavat käyttäytyä niin että monet kehuu miten hienosti osaavat olla, kotona eivät vain välitä mistään mitään.No, jos et ole kiinnostunut miettimään, miten huutamista voisi vähentää, ei kai sitten auta kuin huutaa. Eivät ne lapset tietenkään siihen huutamiseen kuole. Mutta eipä sekään ole kivaa, kun ne sitten huutavat sulle ja toisilleen.
Yritin kirjoittaa että olen yrittänyt muita keinoja. En sanonut etteikö olisi mukavampaa jos hommat hoituisi ilman huutamista. Nämä jästipäät, olkootkin rakkaita, ovat vain niin itsepäisiä ja tällä hetkellä hirvittävän uhmakkaita, että eivät vain yksinkertaisesti tottele ennen kuin suutun.
Oletko yrittänyt sitä keinoa, että hakisit työkaluka kasvatukseen esim. perheneuvolasta?
En, mutta olen varmaan lukenut samat kirjat joista hekin hakevat viisaudensanojaan.
No, sitten ei auta kuin huutaa.
Luuletko nyt et karjun tääl 24/7/365?
En luule. Miksi ajattelet, että luulen niin? Sanoin vain, että varmasti sitten pitää ratkaista tilanteet huutamalla. Eikö se nyt ollut se, mitä halusit kuulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjuvana vanhempana, joka on saanut itseään vähän hillittyä, en kyllä suosittele. Se on ihan kauheaa, kun ne lapset alkavat soveltaa äidin mallin mukaista kommunikointia toisiinsa, sinuun ja muihin ihmisiin.
Niin, ja lisään vielä, että tuskin pitkällä aikavälillä karjuminen tuntuu mukavalta "höyryjen päästelemiseltä". Se on kuitenkin aggressiivista käytöstä lasta kohtaan. Jos nyt ajattelet, että mitä tunteita sussa herättäisi se, että sulle aina karjuttaisiin, niin voit sitä kautta miettiä, miltä se lapsesta tuntuu. Ja tosiaan, opetat sen aggressiivisen tavan lapsillesi. Nyt, kun oon saanut vähennettyä huutamista, lapseni huutavat vähemmän ja tottelevat enemmän.
Vähensin huutamista. Lapsille se tarkoitti sitä että ei tartte kuunnella.
Olen kokeillut että sanon esim. että huono käytös (esimerkiksi siskon lyöminen) loppuu nyt tai joutuu huoneeseen ja vienyt heti huoneeseen kun on jatkanut lyömistä. Tai jos tyttö sylkee lattialle ja pyydän lopettamaan ja sanon että kerran vielä niin joutuu huoneeseen. Aina pakko kokeilla vielä kerran.
Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja samat jutut toistuu päivittäin.
Jos joku päivä ne rajat menis päähän.
Tai no, muualla osaavat käyttäytyä niin että monet kehuu miten hienosti osaavat olla, kotona eivät vain välitä mistään mitään.No, jos et ole kiinnostunut miettimään, miten huutamista voisi vähentää, ei kai sitten auta kuin huutaa. Eivät ne lapset tietenkään siihen huutamiseen kuole. Mutta eipä sekään ole kivaa, kun ne sitten huutavat sulle ja toisilleen.
Yritin kirjoittaa että olen yrittänyt muita keinoja. En sanonut etteikö olisi mukavampaa jos hommat hoituisi ilman huutamista. Nämä jästipäät, olkootkin rakkaita, ovat vain niin itsepäisiä ja tällä hetkellä hirvittävän uhmakkaita, että eivät vain yksinkertaisesti tottele ennen kuin suutun.
Oletko yrittänyt sitä keinoa, että hakisit työkaluka kasvatukseen esim. perheneuvolasta?
En, mutta olen varmaan lukenut samat kirjat joista hekin hakevat viisaudensanojaan.
No, sitten ei auta kuin huutaa.
Luuletko nyt et karjun tääl 24/7/365?
En luule. Miksi ajattelet, että luulen niin? Sanoin vain, että varmasti sitten pitää ratkaista tilanteet huutamalla. Eikö se nyt ollut se, mitä halusit kuulla?
En minä nyt erityisesti halua kuulla mitään, miksi luulet niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjuvana vanhempana, joka on saanut itseään vähän hillittyä, en kyllä suosittele. Se on ihan kauheaa, kun ne lapset alkavat soveltaa äidin mallin mukaista kommunikointia toisiinsa, sinuun ja muihin ihmisiin.
Niin, ja lisään vielä, että tuskin pitkällä aikavälillä karjuminen tuntuu mukavalta "höyryjen päästelemiseltä". Se on kuitenkin aggressiivista käytöstä lasta kohtaan. Jos nyt ajattelet, että mitä tunteita sussa herättäisi se, että sulle aina karjuttaisiin, niin voit sitä kautta miettiä, miltä se lapsesta tuntuu. Ja tosiaan, opetat sen aggressiivisen tavan lapsillesi. Nyt, kun oon saanut vähennettyä huutamista, lapseni huutavat vähemmän ja tottelevat enemmän.
Vähensin huutamista. Lapsille se tarkoitti sitä että ei tartte kuunnella.
Olen kokeillut että sanon esim. että huono käytös (esimerkiksi siskon lyöminen) loppuu nyt tai joutuu huoneeseen ja vienyt heti huoneeseen kun on jatkanut lyömistä. Tai jos tyttö sylkee lattialle ja pyydän lopettamaan ja sanon että kerran vielä niin joutuu huoneeseen. Aina pakko kokeilla vielä kerran.
Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja samat jutut toistuu päivittäin.
Jos joku päivä ne rajat menis päähän.
Tai no, muualla osaavat käyttäytyä niin että monet kehuu miten hienosti osaavat olla, kotona eivät vain välitä mistään mitään.No, jos et ole kiinnostunut miettimään, miten huutamista voisi vähentää, ei kai sitten auta kuin huutaa. Eivät ne lapset tietenkään siihen huutamiseen kuole. Mutta eipä sekään ole kivaa, kun ne sitten huutavat sulle ja toisilleen.
Yritin kirjoittaa että olen yrittänyt muita keinoja. En sanonut etteikö olisi mukavampaa jos hommat hoituisi ilman huutamista. Nämä jästipäät, olkootkin rakkaita, ovat vain niin itsepäisiä ja tällä hetkellä hirvittävän uhmakkaita, että eivät vain yksinkertaisesti tottele ennen kuin suutun.
Oletko yrittänyt sitä keinoa, että hakisit työkaluka kasvatukseen esim. perheneuvolasta?
En, mutta olen varmaan lukenut samat kirjat joista hekin hakevat viisaudensanojaan.
No, sitten ei auta kuin huutaa.
Luuletko nyt et karjun tääl 24/7/365?
En luule. Miksi ajattelet, että luulen niin? Sanoin vain, että varmasti sitten pitää ratkaista tilanteet huutamalla. Eikö se nyt ollut se, mitä halusit kuulla?
En minä nyt erityisesti halua kuulla mitään, miksi luulet niin?
Jotain sä halusit kuulla, kun tämän avauksenkin teit.
Vierailija kirjoitti:
Fyysiseen kurittamiseen en lähde, toisin kuin äitini teki(si vieläkin). Jos ruokailun aikana valehtelematta 40 krt kehotat syömään ilman että lautasellinen on tänä aikana vähentynyt kolmea lusikallista enemmän, niin veikkaisin että kyllä ne hermot paremmissakin piireissä alkaisivat olla koetuksella. Ja kuten ylläoleva kirjoitti, niin pitääkö lapsi sit opettaa siihen että kun ei vaan tottele, niin lopulta asia on OK ja jää sikseen?
Kyseessä täytyy olla pikkulapsi, jos 40 kertaa kehoitetaan syömään. Ilmeisesti keino on väärä. Kuten huutaminenkin.
Aikuisen pitää miettiä olenko toiminut oikein. Mitä tässä tavoittelen. Mikä on minimi (lapsen etu, Tottakai, eikä aikuisen ego).
Miten pääsen siihen parhaiten. Muuta tilannetta. Tee siitä hauska. Anna lapselle voimaa ha valtaa tehdä päätöksiä. Kehu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjuvana vanhempana, joka on saanut itseään vähän hillittyä, en kyllä suosittele. Se on ihan kauheaa, kun ne lapset alkavat soveltaa äidin mallin mukaista kommunikointia toisiinsa, sinuun ja muihin ihmisiin.
Niin, ja lisään vielä, että tuskin pitkällä aikavälillä karjuminen tuntuu mukavalta "höyryjen päästelemiseltä". Se on kuitenkin aggressiivista käytöstä lasta kohtaan. Jos nyt ajattelet, että mitä tunteita sussa herättäisi se, että sulle aina karjuttaisiin, niin voit sitä kautta miettiä, miltä se lapsesta tuntuu. Ja tosiaan, opetat sen aggressiivisen tavan lapsillesi. Nyt, kun oon saanut vähennettyä huutamista, lapseni huutavat vähemmän ja tottelevat enemmän.
Vähensin huutamista. Lapsille se tarkoitti sitä että ei tartte kuunnella.
Olen kokeillut että sanon esim. että huono käytös (esimerkiksi siskon lyöminen) loppuu nyt tai joutuu huoneeseen ja vienyt heti huoneeseen kun on jatkanut lyömistä. Tai jos tyttö sylkee lattialle ja pyydän lopettamaan ja sanon että kerran vielä niin joutuu huoneeseen. Aina pakko kokeilla vielä kerran.
Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja samat jutut toistuu päivittäin.
Jos joku päivä ne rajat menis päähän.
Tai no, muualla osaavat käyttäytyä niin että monet kehuu miten hienosti osaavat olla, kotona eivät vain välitä mistään mitään.No, jos et ole kiinnostunut miettimään, miten huutamista voisi vähentää, ei kai sitten auta kuin huutaa. Eivät ne lapset tietenkään siihen huutamiseen kuole. Mutta eipä sekään ole kivaa, kun ne sitten huutavat sulle ja toisilleen.
Yritin kirjoittaa että olen yrittänyt muita keinoja. En sanonut etteikö olisi mukavampaa jos hommat hoituisi ilman huutamista. Nämä jästipäät, olkootkin rakkaita, ovat vain niin itsepäisiä ja tällä hetkellä hirvittävän uhmakkaita, että eivät vain yksinkertaisesti tottele ennen kuin suutun.
Oletko yrittänyt sitä keinoa, että hakisit työkaluka kasvatukseen esim. perheneuvolasta?
En, mutta olen varmaan lukenut samat kirjat joista hekin hakevat viisaudensanojaan.
No, sitten ei auta kuin huutaa.
Luuletko nyt et karjun tääl 24/7/365?
En luule. Miksi ajattelet, että luulen niin? Sanoin vain, että varmasti sitten pitää ratkaista tilanteet huutamalla. Eikö se nyt ollut se, mitä halusit kuulla?
En minä nyt erityisesti halua kuulla mitään, miksi luulet niin?
Jotain sä halusit kuulla, kun tämän avauksenkin teit.
Ehkä tämä oli vain avaus. Ehkä halusin vain kertoa että menee hermot lapsiin. Ehkä joku saa jptain lohtua siitä että tietää että joku muukin huutaa kun nykypäivänä pitäisi vain keskustella ja lässyttää eikä lapselta saa mitään vaatia eikä lapsi saisi ikinä pettyä.
Vierailija kirjoitti:
Fyysiseen kurittamiseen en lähde, toisin kuin äitini teki(si vieläkin). Jos ruokailun aikana valehtelematta 40 krt kehotat syömään ilman että lautasellinen on tänä aikana vähentynyt kolmea lusikallista enemmän, niin veikkaisin että kyllä ne hermot paremmissakin piireissä alkaisivat olla koetuksella. Ja kuten ylläoleva kirjoitti, niin pitääkö lapsi sit opettaa siihen että kun ei vaan tottele, niin lopulta asia on OK ja jää sikseen?
Inhottava ajatus, että minulla olisi edessäni lautasellinen epämieluisaa ruokaa ja puoliso karjuisi vieressä kunnes olen tunkenut sen kurkusta alas.
Mikä ongelma, jos lapsi ei syö? Omapa on mahansa. Kai elävä olento tietää milloin on nälkä ja milloin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap varoitan lasta, kun hän lyö sisarustaan tai sylkee?? Meillä tuollaisesta rankaistaan ihan välittömästi. Peli vihelletään siitä ensimmäisestä lyönnistä poikki, lapsi viedään sivuun ja jutellaan vakavasti käyttäytymisestä. Tarvittaessa jäähy tai joku muu keino. Vähintäänkin hauska leikki loppuu välittömästi siihen, jos toista satutetaan millään lailla. Varoituksia annan esim. lasten riehuessa tai muuta sellaista, mutta tietyt jutut ovat niin ehdottoman ei, ettei niistä jaella mitään varoituksia!
No olen seurannut tällaisia nykyvanhempia joskus, kun he yrittävät vuorotellen maanitella, uhkailla ja lahjoa lapsiaan tekemään jotain.
Ei näytä hyvältä kasvatukselta se. Ja lapsi pompottaa vanhempansa sekä on varmasti samaan aikaan hämmentynyt ja turvaton olo siitä, että kenellä tässä on nyt ohjat käsissään.
Kasvatus pitää lähteä jo alle yksivuotiaille siitä, että johdonmukaisesti kerrotaan lapselle mitä seuraavaksi tapahtuu ja sen jälkeen TOTEUTTAA se. Monet vanhemmat ei näytä oikein osaavan sitä.
Esim. "nyt lähdetään. Jos et tule itse, haen sinut. Lasken viiteen." Laskemisen jälkeen haetaan se lapsi vaikka se kirkuisi ja potkisi. Ja kaikki tämä rauhallisesti, mutta jämäkästi.
Niin yksinkertaista.
Niin y
Alue: Aihe vapaa
Koska aikuinen on lauman johtaja, joka tietää ja päättää tärkeistä asioista.
En tarkoittanut, että ennen aina tottelivat, mutta lasten ojentaminen oli arvossaan, nykyään vähän kaikkeen ehdotetaan puhumista, keskustelua ja joustamista, mikä ei kaikille lapsille ja kaikissa tapauksissa tosiaan ole hyväksi.