Lue keskustelun säännöt.
Kuinka raivostuttavaksi arvioisit pienen lapsen rääkymisen?
13.05.2016 |
Itse sanoisin 6/5. Se on yksi harvoista äänistä joita en kerta kaikkiaan siedä kuulla. Yritän parhaan kykyni mukaan esittää ettei kiinnosta kun joku vauva tai ipana itkee mutta sisällä kiehuu aivan vi**sti.
En pysty olemaan siskoni luonakaan tuntia kauempaa vaikka ajan sinne 200km. Kuuntelisin mieluummin vaikka vierestä miten seppä takoo rautaa tai kranaatti räjähtää kuin sitä vollotusta ja rääkymistä mikä lapsista lähtee.
Vaimo haluaisi jo lapsen mutta pelkään että jossain vaiheessa vedän muksulta jesarilla suun umpeen tai vastaavaa. Ja sitä itkua riittää varmaan 7 vuotta putkeen.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen itkun kuunteleminen on se kaikkein raivostuttavin ja täysin sietämätön asia, se kertoo oman sisäavaruuden tilasta hyvin rankkoja asioita. On meinaan pinna "melko" kireällä ja oma tiedostamaton ahdistus valtava. Perusteellinen elämänmuutos saattaisi auttaa.
Kerro toki lisää tällaisesta elämänmuutoksesta, ihan kiva olisi sietää rääkymistä paremmin kun sitä on niin vaikea kokonaan välttää?
Mulla ei muutes ole pinna ollenkaan kireällä, vaan olen hyvin lehmänhermoinen henkilö - muulloin kuin silloin, kun sitä turhaa rääkynää kuulen. Se on aika lailla ainoita asioita, joista tuo murhanhimo herää.
No jos lapsen itkusta herää murhanhimo niin silloin ei ole kaikki todellakaan OK omassa päässä. Pitäisi tuo sinunkin ymmärtää, että murhanhimo ylipäänsä ei ole edes likimain terveen ja/tai onnellisen ihmisen ominaisuus. Kantsii ehkä viettää vähän aikaa pohdiskellen ihan kunnolla mikä siinä omassa elämässä mättää tai mennä juttelemaan terapeutin kanssa. Kyllä se syy sieltä sitten löytyy ja oma elämänlaatu paranee. Itsensä kannattaa sijoittaa.
Mun elämässä mättää vain se, että maailmassa on niitä lapsia joita pakostikin joutuu näkemään ja kuulemaan. Ei siihen terapiat auta - sitäpaitsi ymmärrätkö, että terapia on ihan helkutin kallista? En minä halua maksaa terapeutille 400-500 euroa KUUSSA siitä, että EHKÄ hän pystyisi muuttamaan minut toisenlaiseksi ihmiseksi. Hyvin epätodennäköinen ehkä, koska aistiyliherkkyys on fyysinen ominaisuus, jota ei pysty sen kummemmin "parantamaan" kuin vaikka hyvää hajuaistia.
Ja sille joka ihmetteli miten muka vain lapsen rääkyminen ärsyttää - no, tottakai se "vain" on hieman kärjistetty, tarkoitin ns. normaalielämässä usein esiin tulevia asioita. Tottakai minua ärsyttää esim. sekin, jos joku tarkoituksellisesti vaikka törttöilee liikenteessä tai etuilee jonossa. Ihan niinkuin ketä tahansa normaalia ihmistä. Mutta näitä ei tapahdu onneksi edes viikottain, toisin kuin lasten mekkalointia joutuu kuuntelemaan lähes päivittäin.
Ja tarvitseeko oikeasti sen kummemmin pohtia MIKSI pentujen rääkyminen ärsyttää? Jos ajattelet että ärsyyntyäkseen pitää olla epänormaali, niin sitten 95% väestöstä on epänormaaleja. Se kun on ihan biologinen ohjelmointi että huutoon kiinnittää huomiota - muuten olisi jäänyt penskat hoitamatta ja kuolleet. Kautta aikain on myös ollut samalla lailla normaalia biologista käytöstä hankkiutua eroon vieraista pennuista. Kun tappaa muiden pennut, saavat omat paremmat lähtökohdat. Ei se ole epänormaalia käytöstä sen enemmän kuin niiden lasten vaistonvarainen hankkiminenkaan. Vieraiden penskojen rääkyminen taas on siihen sopiva "triggeri".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen omaa lasta koin itkun vähän ärsyttävänä. Lapsen jälkeen en koe ärsytystä, jos kuulen itkua. Nykyään ymmärrän, ettei se lapsi sitä tahallaan tee, hän ei vaan vielä osaa kertoa tunteistaan muulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen itkun kuunteleminen on se kaikkein raivostuttavin ja täysin sietämätön asia, se kertoo oman sisäavaruuden tilasta hyvin rankkoja asioita. On meinaan pinna "melko" kireällä ja oma tiedostamaton ahdistus valtava. Perusteellinen elämänmuutos saattaisi auttaa.
Kerro toki lisää tällaisesta elämänmuutoksesta, ihan kiva olisi sietää rääkymistä paremmin kun sitä on niin vaikea kokonaan välttää?
Mulla ei muutes ole pinna ollenkaan kireällä, vaan olen hyvin lehmänhermoinen henkilö - muulloin kuin silloin, kun sitä turhaa rääkynää kuulen. Se on aika lailla ainoita asioita, joista tuo murhanhimo herää.
No jos lapsen itkusta herää murhanhimo niin silloin ei ole kaikki todellakaan OK omassa päässä. Pitäisi tuo sinunkin ymmärtää, että murhanhimo ylipäänsä ei ole edes likimain terveen ja/tai onnellisen ihmisen ominaisuus. Kantsii ehkä viettää vähän aikaa pohdiskellen ihan kunnolla mikä siinä omassa elämässä mättää tai mennä juttelemaan terapeutin kanssa. Kyllä se syy sieltä sitten löytyy ja oma elämänlaatu paranee. Itsensä kannattaa sijoittaa.
Mun elämässä mättää vain se, että maailmassa on niitä lapsia joita pakostikin joutuu näkemään ja kuulemaan. Ei siihen terapiat auta - sitäpaitsi ymmärrätkö, että terapia on ihan helkutin kallista? En minä halua maksaa terapeutille 400-500 euroa KUUSSA siitä, että EHKÄ hän pystyisi muuttamaan minut toisenlaiseksi ihmiseksi. Hyvin epätodennäköinen ehkä, koska aistiyliherkkyys on fyysinen ominaisuus, jota ei pysty sen kummemmin "parantamaan" kuin vaikka hyvää hajuaistia.
Ja sille joka ihmetteli miten muka vain lapsen rääkyminen ärsyttää - no, tottakai se "vain" on hieman kärjistetty, tarkoitin ns. normaalielämässä usein esiin tulevia asioita. Tottakai minua ärsyttää esim. sekin, jos joku tarkoituksellisesti vaikka törttöilee liikenteessä tai etuilee jonossa. Ihan niinkuin ketä tahansa normaalia ihmistä. Mutta näitä ei tapahdu onneksi edes viikottain, toisin kuin lasten mekkalointia joutuu kuuntelemaan lähes päivittäin.
Ja tarvitseeko oikeasti sen kummemmin pohtia MIKSI pentujen rääkyminen ärsyttää? Jos ajattelet että ärsyyntyäkseen pitää olla epänormaali, niin sitten 95% väestöstä on epänormaaleja. Se kun on ihan biologinen ohjelmointi että huutoon kiinnittää huomiota - muuten olisi jäänyt penskat hoitamatta ja kuolleet. Kautta aikain on myös ollut samalla lailla normaalia biologista käytöstä hankkiutua eroon vieraista pennuista. Kun tappaa muiden pennut, saavat omat paremmat lähtökohdat. Ei se ole epänormaalia käytöstä sen enemmän kuin niiden lasten vaistonvarainen hankkiminenkaan. Vieraiden penskojen rääkyminen taas on siihen sopiva "triggeri".
Leijonalaumassa ehkä. Jos ihmiset olisivat tuon luontoisia, niin mitään heimoja tai sitä kehittyneempiä yhdyskuntia tuskin olisi syntynyt.
Vauvan ja pienen taaperon itku ei ärsytä, mutta sellaisen +3-vuotiaan uhmaräääkyminen ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
. Kautta aikain on myös ollut samalla lailla normaalia biologista käytöstä hankkiutua eroon vieraista pennuista. Kun tappaa muiden pennut, saavat omat paremmat lähtökohdat. Ei se ole epänormaalia käytöstä sen enemmän kuin niiden lasten vaistonvarainen hankkiminenkaan. Vieraiden penskojen rääkyminen taas on siihen sopiva "triggeri".
No tässä olet väärässä mitä tulee sellaisiin laumaeläimiin, joiden laumoissa on useampi lisääntymiseen oikeutettu uros. Ymmärtänet varmaan miksi. Kiihkoilu netissä on kivaa, mutta kannattaisi yrittää säilyttää edes se omien teorioiden sisäinen logiikka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten huuto ärsyttää ihan 10+ ja vielä enemmän vanhemmat, jotka ei edes yritä saada pentujaan hiljaisiksi. Ei muiden pitäisi kärsiä siitä, että joku on pykännyt sellaisen kiljukaulan ulos. Kasvattakaa lapsenne, niin ei tarvitse tuollaista turhaa mölinää ja kirkumista kuunnella. Vanhemmat vain nököttää älypuhelimen pauloissa eikä reagoi rääkymiseen. Pahimpia on äidit, jotka antaa poikalastensa huutaa eivätkä saa mitään auktoriteettia aikaiseksi. Sitten ne vain lakonisesti toteaa että lapset on tällaisia. Ei ole! Vain huonosti kasvatetut käyttäytyy kuin eläimet.
Riippuu lapsesta. Ärsyttävän lapsen rääkymistä ei jaksa kuunnella. Jonkun kivan rääkymistä siedän vähän paremmin.
No jos lapsen itkusta herää murhanhimo niin silloin ei ole kaikki todellakaan OK omassa päässä. Pitäisi tuo sinunkin ymmärtää, että murhanhimo ylipäänsä ei ole edes likimain terveen ja/tai onnellisen ihmisen ominaisuus. Kantsii ehkä viettää vähän aikaa pohdiskellen ihan kunnolla mikä siinä omassa elämässä mättää tai mennä juttelemaan terapeutin kanssa. Kyllä se syy sieltä sitten löytyy ja oma elämänlaatu paranee. Itsensä kannattaa sijoittaa.