Lue keskustelun säännöt.
Kuinka raivostuttavaksi arvioisit pienen lapsen rääkymisen?
13.05.2016 |
Itse sanoisin 6/5. Se on yksi harvoista äänistä joita en kerta kaikkiaan siedä kuulla. Yritän parhaan kykyni mukaan esittää ettei kiinnosta kun joku vauva tai ipana itkee mutta sisällä kiehuu aivan vi**sti.
En pysty olemaan siskoni luonakaan tuntia kauempaa vaikka ajan sinne 200km. Kuuntelisin mieluummin vaikka vierestä miten seppä takoo rautaa tai kranaatti räjähtää kuin sitä vollotusta ja rääkymistä mikä lapsista lähtee.
Vaimo haluaisi jo lapsen mutta pelkään että jossain vaiheessa vedän muksulta jesarilla suun umpeen tai vastaavaa. Ja sitä itkua riittää varmaan 7 vuotta putkeen.
Kommentit (48)
Vauvojen itkun ymmärtää. Leikki-ikäisen raivarit ovat ärsyttäviä, mutta siinähän huutavat vaikka keuhkonsa puhki, en puutu, kunhan eivät ole hädässä tai omia. Teinin kasvattaminen on opettanut, että maailmassa on ärsyttävämpiäkin asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei niinkään ärsytä, mutta hirvittää ja ihmetyttää. Naapurissa asuu perhe, jonka vauva on n. 9 kk ikäinen. Lähes aina kun tulen kotiin tai lähden kotoa, kuuluu rappuun asti lapsen huutoa tai muuta mölinää tai kiljumista. Ja aamuisin varsinkin lähes aina, lähdinpä arkena töihin tai viikonloppuna lenkille, lapsi huutaa.
Olen iloinen ettei se meteli ole omassa kodissani, mutta en voi käsittää miten ihmisten mielenterveys kestää sitä taukoamatonta meteliä. Miltä tuntuu herätä joka aamu siihen että joku huutaa, oli se sitten ilosta, surusta tai raivosta? Ja sama mekkala toistuu monta kertaa päivässä.
Jos lapsen itkun kuunteleminen on se kaikkein raivostuttavin ja täysin sietämätön asia, se kertoo oman sisäavaruuden tilasta hyvin rankkoja asioita. On meinaan pinna "melko" kireällä ja oma tiedostamaton ahdistus valtava. Perusteellinen elämänmuutos saattaisi auttaa.
En ärsyynny jos rääkyjä on pieni. Alan herkästi kuulostelemaan että onko lapsella kaikki ok.
Jos taas puhutaan isommasta lapsesta eli n.5v tai vanhemmasta joka vaan rääkyy saadakseen tahtoaan läpi niin hermot menee.
Olen kamala akka ja olen joskus pitkän matkan bussissa mennyt sanomaan n.8v lapselle "että nyt hiljaa, sinä et saa juoksennella tuossa käytävällä". Äitinsä siis kielsi liikkumasta bussissa muttei voinut käskeä lastaan olemaan hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen itkun kuunteleminen on se kaikkein raivostuttavin ja täysin sietämätön asia, se kertoo oman sisäavaruuden tilasta hyvin rankkoja asioita. On meinaan pinna "melko" kireällä ja oma tiedostamaton ahdistus valtava. Perusteellinen elämänmuutos saattaisi auttaa.
Kerro toki lisää tällaisesta elämänmuutoksesta, ihan kiva olisi sietää rääkymistä paremmin kun sitä on niin vaikea kokonaan välttää?
Mulla ei muutes ole pinna ollenkaan kireällä, vaan olen hyvin lehmänhermoinen henkilö - muulloin kuin silloin, kun sitä turhaa rääkynää kuulen. Se on aika lailla ainoita asioita, joista tuo murhanhimo herää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen itkun kuunteleminen on se kaikkein raivostuttavin ja täysin sietämätön asia, se kertoo oman sisäavaruuden tilasta hyvin rankkoja asioita. On meinaan pinna "melko" kireällä ja oma tiedostamaton ahdistus valtava. Perusteellinen elämänmuutos saattaisi auttaa.
Kerro toki lisää tällaisesta elämänmuutoksesta, ihan kiva olisi sietää rääkymistä paremmin kun sitä on niin vaikea kokonaan välttää?
Mulla ei muutes ole pinna ollenkaan kireällä, vaan olen hyvin lehmänhermoinen henkilö - muulloin kuin silloin, kun sitä turhaa rääkynää kuulen. Se on aika lailla ainoita asioita, joista tuo murhanhimo herää.
Kuulostat kyllä todella lehmänhermoiselta :D
Asteikolla 1-10 ehdottomasti 12. Hyi helvetti miten rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen itku herättää ainakin itsellä yleensä hoivavietin ja huolen, onko muksulla kaikki hyvin. Yleensä se ei ärsytä tippaakaan.
Hevonpaskaa! :'D
Voi lapsikulta, ei se ole lainkaan niin hämmästyttävää. Ainakin mulla myös tällainen teiniuho herättää hoivaviettiä.
No ollaanpa sitä niin hoivaajia että. Kyllä mullakin alkaa pinna kiristyä välittömästi kun joku vieras lapsi rääkyy julkisissa paikoissa. Ja on omia lapsia, ja olen kestänyt itkut jne. Olen vaan päässyt jo niistä ajoista yli, enkä jaksa yhtään kuunnella muiden rääkymisiä enää. Sympatiat toki näiden lasten huoltajille.
Vierailija kirjoitti:
Asteikolla 1-10 ehdottomasti 12. Hyi helvetti miten rasittavaa.
Voi sinuakin maailman murjomaa :( Jaksuhali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen itkun kuunteleminen on se kaikkein raivostuttavin ja täysin sietämätön asia, se kertoo oman sisäavaruuden tilasta hyvin rankkoja asioita. On meinaan pinna "melko" kireällä ja oma tiedostamaton ahdistus valtava. Perusteellinen elämänmuutos saattaisi auttaa.
Kerro toki lisää tällaisesta elämänmuutoksesta, ihan kiva olisi sietää rääkymistä paremmin kun sitä on niin vaikea kokonaan välttää?
Mulla ei muutes ole pinna ollenkaan kireällä, vaan olen hyvin lehmänhermoinen henkilö - muulloin kuin silloin, kun sitä turhaa rääkynää kuulen. Se on aika lailla ainoita asioita, joista tuo murhanhimo herää.
Kuulostat kyllä todella lehmänhermoiselta :D
Tarkoitatko että et usko, että joku ihminen voi olla hyvähermoinen mutta silti ärsyyntyä helposti lasten huudosta? Nyt en ihan ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen itku herättää ainakin itsellä yleensä hoivavietin ja huolen, onko muksulla kaikki hyvin. Yleensä se ei ärsytä tippaakaan.
Hevonpaskaa! :'D
Voi lapsikulta, ei se ole lainkaan niin hämmästyttävää. Ainakin mulla myös tällainen teiniuho herättää hoivaviettiä.
No ollaanpa sitä niin hoivaajia että. Kyllä mullakin alkaa pinna kiristyä välittömästi kun joku vieras lapsi rääkyy julkisissa paikoissa. Ja on omia lapsia, ja olen kestänyt itkut jne. Olen vaan päässyt jo niistä ajoista yli, enkä jaksa yhtään kuunnella muiden rääkymisiä enää. Sympatiat toki näiden lasten huoltajille.
Mutta eipä sillä ole merkitystä, mitä ei jaksa kuunnella, kun maailma ei kuitenkaan väänny sen mukaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen itkun kuunteleminen on se kaikkein raivostuttavin ja täysin sietämätön asia, se kertoo oman sisäavaruuden tilasta hyvin rankkoja asioita. On meinaan pinna "melko" kireällä ja oma tiedostamaton ahdistus valtava. Perusteellinen elämänmuutos saattaisi auttaa.
Kerro toki lisää tällaisesta elämänmuutoksesta, ihan kiva olisi sietää rääkymistä paremmin kun sitä on niin vaikea kokonaan välttää?
Mulla ei muutes ole pinna ollenkaan kireällä, vaan olen hyvin lehmänhermoinen henkilö - muulloin kuin silloin, kun sitä turhaa rääkynää kuulen. Se on aika lailla ainoita asioita, joista tuo murhanhimo herää.
Kuulostat kyllä todella lehmänhermoiselta :D
Tarkoitatko että et usko, että joku ihminen voi olla hyvähermoinen mutta silti ärsyyntyä helposti lasten huudosta? Nyt en ihan ymmärtänyt.
Kyllä, juuri sitä tarkoitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen itkun kuunteleminen on se kaikkein raivostuttavin ja täysin sietämätön asia, se kertoo oman sisäavaruuden tilasta hyvin rankkoja asioita. On meinaan pinna "melko" kireällä ja oma tiedostamaton ahdistus valtava. Perusteellinen elämänmuutos saattaisi auttaa.
Kerro toki lisää tällaisesta elämänmuutoksesta, ihan kiva olisi sietää rääkymistä paremmin kun sitä on niin vaikea kokonaan välttää?
Mulla ei muutes ole pinna ollenkaan kireällä, vaan olen hyvin lehmänhermoinen henkilö - muulloin kuin silloin, kun sitä turhaa rääkynää kuulen. Se on aika lailla ainoita asioita, joista tuo murhanhimo herää.
Kuulostat kyllä todella lehmänhermoiselta :D
Tarkoitatko että et usko, että joku ihminen voi olla hyvähermoinen mutta silti ärsyyntyä helposti lasten huudosta? Nyt en ihan ymmärtänyt.
Kyllä, juuri sitä tarkoitan.
Miksi ajattelet noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0-6 vuotiaaksi oli ihan siedettävää, mutta vittu että ton 8v pojan huutovinkunakitinäkarjuntaulina ottaa korviin! Sitä ei pysty edes sulkemaan päässään pelkäksi taustameluksi, se on niin sairaan kova ja ärsyttävä ääni >:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen itkun kuunteleminen on se kaikkein raivostuttavin ja täysin sietämätön asia, se kertoo oman sisäavaruuden tilasta hyvin rankkoja asioita. On meinaan pinna "melko" kireällä ja oma tiedostamaton ahdistus valtava. Perusteellinen elämänmuutos saattaisi auttaa.
Kerro toki lisää tällaisesta elämänmuutoksesta, ihan kiva olisi sietää rääkymistä paremmin kun sitä on niin vaikea kokonaan välttää?
Mulla ei muutes ole pinna ollenkaan kireällä, vaan olen hyvin lehmänhermoinen henkilö - muulloin kuin silloin, kun sitä turhaa rääkynää kuulen. Se on aika lailla ainoita asioita, joista tuo murhanhimo herää.
Kuulostat kyllä todella lehmänhermoiselta :D
Tarkoitatko että et usko, että joku ihminen voi olla hyvähermoinen mutta silti ärsyyntyä helposti lasten huudosta? Nyt en ihan ymmärtänyt.
Kyllä, juuri sitä tarkoitan.
Miksi ajattelet noin?
Koska se kuulostaa oudolta. "Kestän kaiken muun, paitsi lapsen rääkymisen." Miksi? Mikä siinä lapsen rääkymisessä nyt muka on niin erityisen erityistä, että juuri se on se maailman hirvein asia, kun mikään muu ei hetkauta milliäkään? No se, (mikäli et ole provo), että joku päänsisäinen mekanismi tekee siitä asiasta niin hirveän. Ja mikä se on? No, yleensä voi sanoa se, että lapsilla on ikään kuin lupa ilmaista tunteitaan koko asteikolla, koska lapsi ei osaa vielä säännellä tunteitaan samalla tavalla kuin aikuinen. Vaikkapa teini-ikäisen lapsenrääyntäinhon ymmärtää hyvin, koska teinilläkin aivot ovat vielä kehittymättömät. Hän on vielä paljolti siellä minä-minä-tasolla (niin kuin lapsi on), jolloin se lapsen rääyntä loukkaa juuri häntä, ja rääynnästä kärsii juuri hän, eikä vaikka se rääkyvä lapsi (joka rääkyy jostain syystä). Jos taas aikuinen kärsii aivan kauheasti lapsen rääkymisestä (kun mikään muu ei ikinä ärsytä, paitsi juuri tämä), voi tietenkin miettiä, onko hän mahdollisesti omassa lapsuudessaan jäänyt vaille jotain. Onko vaikka ollut niin, että hänen ei ole annettu ilmaista niitä tunteitaan tai niitä on vähätelty. En ala arvailla. Mutta erikoista on, että mikään muu ei ärsytä, paitsi nyt juuri lasten rääkynä.
Minua ärsyttää kovasti, kun lihavat ihmiset mässyttävät karkkia bussissa. Niiden viereen ei mahdu ja niiden hiki lemuaa joka puolella.
Vieraiden lasten rääkynä ei nykyään enää hermostuta yhtään. Sen verran vilkaisen, että katson onko vanhempi kännissä tai väkivaltaisen näköinen, mut yleensähän näin ei ole vaan lapsi vaan itkee koska itkettää. Sitten unohdan lapsen itkun. Omien lasten itkuun suhtaudun rauhallisesti, kun tiedän että se pieni rääkyjä siinä ei juuri nyt osaa enempää. On ollut sellaisiakin aikoja tosin, että sitä rääkymistä ei olisi jaksanut kuunnella kun oli jo kaikkensa tehnyt että lapsi olisi ollut tyytyväinen.
Ymmärrän hyvin, että jos asuu kerrostalossa jossa jonkun lapsi itkee koko ajan, ja käyttää paljon julkisia, niin ihmisellä on jo valmiiksi ylivirittynyt kuulo ja asenne siihen lapsen itkuun. Sitä vaan on liikaa eikä sitä jaksaisi kuunnella. Kun asuu omakotitalossa ja kulkee matkat pyörällä ja omalla autolla, joutuu vieraan lapsen itkua kuuntelemaan hyvin harvoin. Silloin sen voi jättää huomioimatta. Minullakin on ollut kerrostalossa naapuri jonka mukulat rääkyivät aamusta iltaan ja vanhemmat rääkyivät lasten itkun yli niille lapsille että lopettakaa se rääkyminen. :) Olihan se kamalaa, sen hetken kun olisi voinut olla ihan rauhassa omassa kodissaan niin joutuu kuuntelemaan aivan älytöntä mölinää.
Ap:n kannattaa kertoa vaimolle tuntemuksistaan, että ymmärtää vaihtaa miestä, jos se lapsenkaipuu on niin kova ettei ilman voi elää.
Eep kirjoitti:
0-6 vuotiaaksi oli ihan siedettävää, mutta vittu että ton 8v pojan huutovinkunakitinäkarjuntaulina ottaa korviin! Sitä ei pysty edes sulkemaan päässään pelkäksi taustameluksi, se on niin sairaan kova ja ärsyttävä ääni >:(
Hahaha! Ymmärrän tilanteen hyvin. Toi on hermoja raastavaa, eikä kyllä naurata kun omalle kohdalle tulee.
Voi sinua pientä, tuntuu, että tarvitset monta halausta.