Lue keskustelun säännöt.
Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?
Jos yrittää välttää muiden tekemiä sudenkuoppia, saisi ehkä järjestettyä vieraillekin kivat häät. Hääparillehan se päivä on joka tapauksessa ikimuistoinen, mutta jotta vieraillakin olisi hauskaa, olisi kiva kuulla häävieraiden kokemuksia pilalle menneistä häistä.
Kommentit (2309)
sain kutsun häihin jossa ruokailun ja kahvituksen aikana soitettiin klassista musiikkia. Musiikkiopistosta tuli pari viulistia, sellisti ja pianisti. Oli todella tyylikäs veto näin vieraan näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tarina on tosi:
- Molemmat kotoisin pohjoisesta, mutta muuttaneet Helsinkiin eli sukulaiset pohjoisessa
- Vihkiminen perjantaina klo 17
- Juhlapaikka oli ensin avoin vain lähisukulaisille (eli molempien perheille), joille tarjottiin kakkua ja lasilliset skumppaa
- Ovet aukesi muille vieraille klo 18, tämä aika odotusta pihalla
- Jos halusi ruokaa tai juomaa, se piti ostaa itse eli juhlapaikka oli ravintola, mutta MITÄÄN muuta tarjoilua ei ollut kuin lähisuvuille ne kakunpalat ja skumpat.
- Ei mitään ohjelmaa
- Sulhanen suuttui kesken illan, huusi, riehui ja lähti kotiin
Morsiamella oli järkyttävän kallis mittatilauspuku sekä monen tonnin sormus, kengistä puhumattakaan ja myös sulhasen puku oli mittatilausta eli oikeasti häihin kuitenkin käytettiin lähes 10 000 euroa.
Ei näin. Mitään näistä kohdista.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti, hääleikit. Olen kaasona ensi kesän häissä, ja on pakko keksiä sinne joku mukahauska hääleikki morsiammen toiveesta. Nyt jo nolottaa.
Hei mulla on yks ehdotus, joka ei ollut mitenkään kovin nolo tai kauhea: paketoikaa joku pieni esine esim. olutpullo pieneen pakettiin, jonka paketoitte isompaan, jonka paketoitte isompaan, jne. esim. kymmenen pakettia päällekkäin. Sitten juhlien aikana seremoniamestari kysyy vaikka että "kenellä yleisössä on korkeimmat korkkarit saa avata paketin" ja ne henkilöt jotka luulevat että heillä on korkeimmat korkkarit menee eteen ja seremoniamestari mittaa voittajan ja voittaja aukaisee paketin. Josta paljastuu toinen paketti. Seremoniamestari kuuluttaa taas että se kellä on kirjavin kravatti saa avata paketin. Tätä jatketaan kunnes viimeinen paketti on aukaistu.
En tykkää tällaisista leikeistä normaalisti, mutta jos on pakko keksiä jotain, niin tää oli musta ihan ok. Pieni kilpailuvietti heräsi itselläkin mutta harmi että yksikään väittämistä ei soveltunut minuun :)
Vierailija kirjoitti:
Tuo pakkotutustuttamisjuttu on muuten yksi kypsimmistä jutuista. Pahimmat oli häät jossa oli laitettu pöytäkortit ja jokaisen vieressä ja vastapäätä oli henkilö siitä tuntemattomasta suvusta. Eli morsiammen sukulaisilla sulhasen sukua ja päinvastoin. Mitä järkeä... Noita ihmisiä ei tule koskaan tapaamaan uudestaan ja keskustelu oli työlästä ja vaivautunutta. Samanaikaisesti sali oli täynnä omia sukulaisia joita ei ollut nähnyt vuosiin ja joiden kanssa olisi ollut todella kiinnostavaa vaihtaa rauhassa kuulumisia. Ei näin.
Itselleni on käynyt juuri näin siskoni häissä, minut laitettiin pöytään josta en tuntenut yhtään ketään, mutta kaikki muut kyllä tunsivat toisensa (olivat sulhasen suvusta). Vaihdoin vaivihkaa jossain vaiheessa iltaa pöytään, johon kaikki tutut sukulaiseni oli sijoitettu. En vieläkään ymmärrä, mitä siskoni päässä liikkui. Tällaiset "pakkotutustuttamiset" ovat oikeasti kidutusta. Etenkin juuri mainitsemastasi syystä, sitä haluaisi vaihtaa kuulumisia tuttujen sukulaisten kanssa joita ei näe pitkien välimatkojen vuoksi kovin usein. Olivat vielä häät, joissa ei ollut oikeastaan mitään ohjelmaa ja siskoni seurusteli vain bestistensä kanssa. Ruokakin loppui kesken..
Oma listani siis olisi: älä ota riskejä paikkasijoittelujen kanssa, järjestä jotain ohjelmaa mutta älä vedä sitä vain morsiusporukan inside-jutuksi äläkä pakota vieraita osallistumaan ja varaa tarpeeksi ruokaa! Parempi liian paljon kuin liian vähän. Kannattaa olettaa että ainakin yli puolet vieraista santsaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti, hääleikit. Olen kaasona ensi kesän häissä, ja on pakko keksiä sinne joku mukahauska hääleikki morsiammen toiveesta. Nyt jo nolottaa.
Hei mulla on yks ehdotus, joka ei ollut mitenkään kovin nolo tai kauhea: paketoikaa joku pieni esine esim. olutpullo pieneen pakettiin, jonka paketoitte isompaan, jonka paketoitte isompaan, jne. esim. kymmenen pakettia päällekkäin. Sitten juhlien aikana seremoniamestari kysyy vaikka että "kenellä yleisössä on korkeimmat korkkarit saa avata paketin" ja ne henkilöt jotka luulevat että heillä on korkeimmat korkkarit menee eteen ja seremoniamestari mittaa voittajan ja voittaja aukaisee paketin. Josta paljastuu toinen paketti. Seremoniamestari kuuluttaa taas että se kellä on kirjavin kravatti saa avata paketin. Tätä jatketaan kunnes viimeinen paketti on aukaistu.
En tykkää tällaisista leikeistä normaalisti, mutta jos on pakko keksiä jotain, niin tää oli musta ihan ok. Pieni kilpailuvietti heräsi itselläkin mutta harmi että yksikään väittämistä ei soveltunut minuun :)
Niin ja ylipäätään pieni vinkki kesän tuleville morsiamille. Älkää pakottako kaasojanne keksimään sitä kiusallista ja väkinäistä ohjelmaa. Ohjelman vetämisen pitäisi perustua vapaaehtoisuuteeen. Jos pienen vinkin jälkensä kaasot ei lämpene pyynnölle,antakaa olla. On oikeasti tosi kiusallista jos joutuu keksiä leikkejä väkisin. Varsinkin jos ei yhtään ole sellaista tyyppiä. Kyllä kaasojenkin kuuluu saada nauttia päivästä, edes hiukan :) tietenkään unohtamatta niitä perinteisempiä kaasona tehtäviä, eli olla morsiamen tukena ja turvana päivässä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hääkakku loppui kesken. Harmitti vielä enemmän hääparin puolesta ettei pitopalvelu osannut arvioida kakun menekkiä oikein.
Inhoan myös rahankerjuuleikkejä
Erittäin hyvä pointti edellisellä: rahan kerJUU leikit, siis niin jäänne ysäriltä ja kasarilta. Ei niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Morsiuspuvut näyttävät todella kidutukselta kuumana kesäpäivänä. Joko puku on morsiammelle kaksi nroa liian pieni, tai sitten aivan liian avonainen muotoihin nähden. Morsian nykii pukua käsineet käsissä tai ilman, ja hikoilee hirvittävästi. Sitten pitää taas juoda skumppaa, ja illan mittaan morsian on huppelissa ja hoipertaa liian korkeilla kengillä nuorisoseurantalon pihanurmella. Pukeutukaa säädyllisesti ja mukavasti, niin vieraille ei tule myötähäpeän tunnetta.
Vieraat joutuvat joka häissä odottelemaan ilman tietoa siitä, että mitä tapahtuu seuraavaksi ja milloin. Lähisukulaiset eivät puhu kenellekään vieraalle, vaikka tietäisivätkin mitä tuleman pitää. ruokailun alkamista odotetaan ja odotetaan jahka morsiuspari saapuu juhlapaikalle. Pikkuhuoneisiin istutetut kaukaisemmat sukulaiset eivät näe eikä kuule mitään ohjelmasta, ja jäävät ilman ruokaa kun tarjoilu ei pelaa eikä noutopöydässä ole tarpeeksi ruokaa. Kattaus perustuu lähinnä karjalanpiirakoihin ja muuhun pullapuoleen, ja kaikki liharuoat on syöty kun ekat 20 miestä on käynyt hakemassa vadillisensa. Mozzarellapalloset on kaivettu pois salaatista ja levitteet on räävitty rumannäköiseksi mössöksi, kun noutopöytää ei kukaan jouda täydentämään. Jos ruokaa siis edes on yhtä kulhollista laatuaan enempää.
Jonotussysteemi luikertelee jo syövien pöytäkuntien niskassa, joten kukaan ei pääse kulkemaan kun liian pieneen saliin on tungettu liian monta istumapaikkaa.
Eikö häälahjoista voisi luopua jo kokonaan? Eihän kai enää Suomessa se ole ainoa tilaisuus antaa nuorelle parille jotain yhteistä elämää varten. Paljon fiksumpaa olisi morsiusparin kutsua häävieraita käymään parin yhteiseen kotiin häitä seuraavan vuoden varrella, ja samalla vieraiden katsoa mikä sopisi "häälahjaksi" sisustukseen tai mistä pariskunnalla olisi tarvetta. Tälläiset pienimuotoisemmat tapaamiset olisivat kivempia seurustelutilaisuuksia, ja samalla päästäisiin siitä tavasta lypsää kaukaisemmilta sukulaisilta häälahjoja. Jos et olisi valmis kutsumaan sukulaisia kahville kotiisi, et myöskään piinaisi heitä hääkutsuilla.
Piiiiittkäääää-ää ohjelma, joka ei meinaa loppua millään. Piirileikit 100 hengen häissä, jos niitä veivataan massiivisen pitkään. Jotain kansantansseja.
Istumajärjestys, jos joutuu kauas läheisistään vieraiden sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MIkä ihmeen pitkä matka tuo 20 km on? Se on ihan normaali, suorastaan lyhyt. Hankalampia on häät, jotka on Helsingin keskustassa ja jonne joutuu tulemaan junalla täysissä juhlatällingeissä jostain 100 km päästä ja sitten keksimään, miten päästä asemalta kirkolle, kun ainutkaan taksi ei ole ajossa.
Kuvittelepa ettei sinullakaan olisi sitä omaa autoa käytettävissäsi, aukeneeko ollenkaan vähän toisenlainen todellisuus? Niinpä.
Parhaat ja logistisesti ylivoimaisesti helpoimmat häät joissa olen saanut olla olivat Helsingin keskustassa. Ratikalla pääsi kirkolta juhlapaikkaan! Olen kehunut niiden häiden järjestäjiä aina kun sen jälkeen kyseisen suvun kanssa olemme juhlineet.
Jostain syystä monilla on kova hinku järjestää juhlansa, varsinkin häänsä, jossain jumalan selän takana, ja ääliömäisesti olettaa että kaikilla olisi muka oma auto käytössään (vaikka hyvin tietävät ettei ole). Väliäkö muista, kun järjestäjän itsensä on helppo liikkua yksityisautollaan. Ällöttävän itsekeskestä. Hrr.
Siinä muuten vastaus ketjun kysymykseen - väärin valittu juhlapaikka. Eivät ole ihan yhdet tai kahdet häät kun olemme kieltäytyneet kutsusta johonkin pöpelikköön. Harmi hääpareille, joiden tiesin oikeasti toivovan meitä saapuviksi, mutta häissä on vähän samat tärkeimmät asiat kuin asunnoissa - sijainti, sijainti, sjainti...
Vierailija kirjoitti:
Tympeimmät häät järjestettiin paikassa, jossa alkoholitarjoilu oli kielletty. Ruokailun lomassa sai yhden lasillisen viiniä, sen jälkeen piti juomat ostaa itse tiskiltä. Juhlaväki poistui aikaisessa vaiheessa, enkä ihmettele miksi. Jatkoimme keskustaan baariin ilman hääparia.
Jos alkoholia kerran tarjoiltiin aterialla ja sen jälkeenkin sitä myytiin baaritiskiltä se ei voinut olla kiellettyä.
Mikään ei häissä ole nolompaa kuin vieraat jotka marisevat ilmaisten kännien menoa sivu suun. Hääparin ei tarvitse kustantaa kenenkään känniääliöimistä. Jos joku kokee siihen pakottavaa tarvetta kaivakoon omaa kuvettaan (ja mielellään todellakin lähteköön pois muita häiritsemästä jo hyvissä ajoin). Humalaiset ovat hyvää seuraa vain omasta mielestään.
En ole absolutisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama asia tulee mieleen:
- Istumapaikat valmiiksi määrättyinä. Kerran jouduimme pakosti noudatettavan pöytäjärjestyksen mukaan (pöytiin ohjaaja ei hyväksynyt vastaväitteitä) eroon muusta lähisuvusta uppo-outojen suomenruotsalaisten kanssa salin perimmäiseen nurkkaan. Koko häistä jäi mieleen vain se, että ilta oli vaivaannuttava: ei mitään yhteistä puhuttavaa (paitsi pari lausetta säästä ja ruoista) ja pöytäliinan tuijottelua.
- Liikaa alkoholia tarjolla ja sen tarjoilu aloitettu liian aikaisin, jolloin lasten kanssa oli poistuttava paljon suunniteltua aiemmin.
- Pitkiä odotusjaksoja tapahtumien välissä eikä minkäänlaista tiedotusta.
- Kaikille lapsivieraille ei annettu saippuakuplapulloa, vain muutama jäi ilman ja pahoitti mielensä.
- Erityisruokavalioita ei ollut huomioitu. Samoissa häissä kuulin vahingossa kun kaaso huomautti jollekin sukulaiselleen, että ota sitten vain pieni pala kakkua, kun se ei varmaan riitä.
- Kiusallisia hääleikkejä, joihin otettiin vieraita puolipakolla mukaan. Kamalaa istua pöydässä sydän tykyttäen ja esiintymiskammoisena pelätä joutuvansa kaikkien eteen.
Huono bändi/ biisilista. Kukaan ei halunnut tanssia, kun musa oli vanhanaikaista ja uudetkin kappaleet tylsiä.
Hääparin saapuminen juhlapaikalle ei saa kestää kovin kauaa. Odottelu on tylsää.
Jos häissä on jotain ohjelmaa, niin jonkun täytyy organisoida tekemistä reippaasti mutta luontevasti, että juhlan kulku on hyvin organisoitu mutta ei kiireisen tai teennäisen oloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odottelu on ehdottomasti tylsintä ikinä... Eli pliis, ottakaa ne hääkuvat etukäteen, ei vasta kirkon jälkeen.
Olen usein häissä miettinyt, että mikäli ne hääkuvat ehdottomasti haluaa otettavan vasta kirkon jälkeen, miksi häävieraat eivät voisi jo aloitella ruokailua odotellessa hääparia? Tottakai hääkakun pitää aloittaa hääpari, mutta mikä ihmeen pakko siellä ruokapöydässä on hääparin pakko olla ensimmäisenä? Olen ollut joskus häissä, joissa hääparia on odotettu tuntikausia paikalle ja se on TYLSÄÄ!
Minun mielestä odotteluajalle voisi järjestää jonkinlaisen alkupalapöydän ja jotain extraohjelmaa. Ainakin itse tekisin niin, jos olisi omat häät.
Tyhmimmältä tuntui, kun kaveri piti todella isot häät eli vieraslista ei ollut rajattu. Olin kaasona. Ei kutsunut miestäni, koska oli nähnyt vain kerran ja suhde oli aika tuore. Mutta kun olin raskaana miehelle eli kuvio oli vakava jo. Ymmärtäisin, jos ei olisi ollut tuota raskautta.
Toinen typeryys oli nuiva ruokatarjoilu. Pakko saada isot häät ja sitten ruokana on kiusaus ja jäävuorisalaatti + ruisleipää. Ei muuta. Minusta häissä pitää olla kunnon ruuat. Tuommoinen kiusaus tuntuu pihistelyltä ja lahjojen keräämiseltä. Ja sitten kutsutaan väkisin 300 vierasta nauttimaan huonosta tarjoilusta ja lasketaan rahoja jälkikäteen. Olisi jättänyt 200 vierasta pois ja tarjonnut lopuille kunnon safkat.
Jo aiemminkin mainittu juttu: sellainen istumajärjestys jossa joutuu eroon "omistaan". Olen ollut ainakin kolmissa häissä, joissa minut on sijoitettu sellaiseen pöytään, jossa minä en tunne ketään ja kaikki muut tuntevat toisensa. Arvatkaa, onko ollut kivaa!
En enää mene yksiinkään häihin.
Vierailija kirjoitti:
Se jos ei saa ottaa avecia mukaan. Ymmärrän, että häiden järjestäminen on kallista, ja kutsuvieraslistaa on karsittava jotta se ei paisu aivan mahdottomaksi, mutta on vieraan kannalta aika ankeaa, jos ei saa ottaa seuralaista, eikä tunne häistä ketään.
Olin juuri viime kesänä entisen työkaverini häissä. Minut kutsuttiin yksin, koska he eivät olleet ikinä tavanneet avopuolisoani. Hääjuhla alkoi kahdelta päivällä, ja kesti klo 24.00 asti. Minut laitettiin istumaan pöytään, jossa kaikki muut olivat sukulaisia keskenään, ja oli hieman orpo olo kuunneella kun he puhuivat lastensa koulumenestyksestä ja kesälomasuunnitelmista. Kun yritin keskustella jotain, läsnäoloni lähinnä sivuutettiin olankohautuksella. En viitsinyt notkua hääparinkaan seurassa pitkään, sillä heillä riitti luonnollisesti niin paljon puhuttavaa myös muiden kanssa.
Tämä kuulostaa nyt kauhealta marttyyritarinalta, mutta kannattaa tosiaan miettiä vieraiden viihtyvyyttä myös tältä kantilta!
Olen samaa mieltä tästä. Olen myös ollut ilman avecia häissä, joissa tunsin ainoastaan morsiamen. Olen luonteeltani aika ujo, ja kynnys mennä juttelemaan vieraille ihmisille on korkea, joten oli aika pitkä ilta istua yksin jossain nurkassa!
Minä ja mies asutaan Helsingissä mutta ollaan molemmat maalta, minä Länsi-Suomesta, mies Keski-Suomesta. Häät pidettiin mun kotipaikkakunnalla, koska perinteiset vanhempani myös maksoivat 70% häiden kustannuksista. Helsingistä kuitenkin tuli paljon porukkaa, lähes kaikki kutsutut, koska olimme ottaneet huomioon heidät mm. seuraavasti:
-Majoitukseksi tarjottiin paitsi perinteisiä hotelli- ja majatalovaihtoehtoja, myös mahdollisuutta yöpyä ilmaiseksi juhlapaikan yläkerrassa "kommuunihenkisesti", siellä oli siis kolme isoa huonetta ja sänkyjä & ihan vain patjoja lattialla sekä pesutilat. Useampikin seurue jäi sinne yöksi.
- Loimme FB-ryhmän, jossa oli mahdollista sopia kimppakyydeistä Helsingistä hääpaikalle ja takaisin.
- Autottomat ja esim. junalla saapuneet vieraat huomioimme myös siten, että kirkon ja hääpaikan välillä kulki minibussi (ehkä 20 henkilön bussi). Saatiin lainaan isän työkaverilta. Sama bussi myös sit kuljetti pariinkin otteeseen häävieraita takaisin kaupunkiin, josta osa oli ottanut hotellihuoneen.
Kyllä minusta on vielä aivan normaali etäisyys, jos hääpaikalle on kirkolta 20 km. Josbei ole autoa, pitää tilata taksi tai kysyä joltain kyytiä.
Alapeukutin, koska keksimällä keksittyjä esimerkkejä. Niin kärjistettyjä ettei edes ollut hauskoja.