Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei jaksa enää
11.05.2016 |
En tiedä onko oikea kategoria
Tuntuu että ei vaan jaksa enään. Ei jaksa herätä aamulla, suorittaa koulua tai ajatella tulevaisuutta.
Oon vasta 14-vuotias (ja silti tällä sivustolla, mutta en löytäny muutakaan sivustoa), ja tuntuu että joka päivä on yhtä suoriutumista.
Vanhempien kanssa puhuttu asioista, ja äitini epäili aluksi masennusta, koska oli itsemurhaan liittyviä ajatuksia.
Se asia jäi kuitenkin siihen, kun asiat taas rupes kiinnostamaan enemmän, mutta nyt taas tuntuu ettei mikään kiinnosta, eikä jaksa oikeen tehdä mitään. Ei jaksais käydä koulua, liikkua jne.
Tänään on tullut ajatuksia, että haluaisin viillellä, taas. Tuntuu että kaikki menee päin vittua, vaikka tosiasiassa kaikki on ihan hyvin.
Sanon sen verran, että olen ennenkin viillellyt, vuonna 2014-2015 siltä väliltä. Ensin mun kaveri kerto mulle mitä viiltely on, ja näytti. Ajattelin että jee kivaa, ja viiltelin ilman syytä. Kuitenkin niitä syitä oli, ja sitä jatkoin. Nyt en ole ainakaan vuoteen viillellyt, mikä on hyvä asia. Viiltelystä kuitenkaan ei vanhempani tiedä, vain kaksi lähimmäistä ystävää.
Mietinkin tässä vain, että voisiko kyseessä olla masennusta, kun asiat ei kiinnosta niin paljon kuin ennen ja viiltely on mielessä? Jaksan kyllä nähdä kavereita, kun niitäkään ei ole paljon. Koulussakin menee hyvin.
Tiedän että pitäisi käydä puhumassa jollekkin, mutta en oikeastaan halua, koska en halua että (jos) minulle todetaan masennus. Eikä täälläkään varmaan mitään lääkäreitä ole, mutta kysynkin vain teidän mielipidettä, saattaisiko mulla olla masennus, tai jotain sinne suuntaista?
En tiedä kerroinko tarpeeksi tarkasti, tai annoinko kaikki tarvitsemat tiedot mutta toivottavasti joku osaa auttaa. ☺️
Kommentit (5)
No kyllähän tuo masennukseen viittaa. Minulla oli iässäsi paljon samanlaista oireilua. Nimenomaan tuo jaksamattomuus painoi. Erityisesti pitkät koulupäivät tuntuivat kohtuuttoman raskailta ja lintsasin paljon.
Se oli aikaa, jolloin ei vielä puhuttu masennuksesta kuten nykyään. Kukaan ei kysynyt, että mikä mättää, enkä minä ehkä olisi edes osannut kertoa, miten raskaalta koulunkäynti tuntui. Sain kyllä kiitettäviä arvosanoja kokeista, mutta menestykseni taisi perustua huolelliseen kokeisiin lukemiseen, ei siihen, että olisin ollut aktiivinen tunnilla.
Olisin säästynyt paljolta, jos asioitani olisi hoidettu, eikä vain todettu, että poika lintsaa mutta äiti aina allekirjoittaa poissaoloselitykset. Ehkä nykyään koulussa osataan reagoida paremmin, en tiedä.
Varoitan kuitenkin tuosta masennus-sanasta. Sillä näemmä selitellään vaikka mitä nykyään. Älä tee itsellesi diagnoosia, vaan hankkiudu vaikka aluksi koulun terveydenhoitajan pakeille. Jospa siitä alkaisi vähitellen koitua jotakin hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kannattaa varata aika lääkärille, joka sitten varmaan ohjaa psykologille. Ei siinä ole mitään hävettävää! Etkö halua voida paremmin ja saada asiat kuntoon? Ehdottomasi juttelet äidin tai kouluterveydenhoitajan kanssa ja varaatte ajan.
Tämä nyt ei varmaan lohduta sua mutta tiedän todella monia ihmisiä, joilla on ollut vaikeaa kouluaikana, masennusta ym. Mutta kun koulumaailmasta on päässyt eroon ja päässyt rakentamaan omaa elämää niin asiat ja elämä on loksahtanut paikalleen ja näistä henkilöistä on tullut terve itsetuntoisia ja elämästä nauttivia, jotka ovat vieläpä menestyneet hyvin elämässä.
Tällä vaan tarkoitin sitä, että nyt 14-vuotiaana se tuntuu maailmanlopulta, jos on paha olo, että koko elämä on sitä samaa. Mutta usko mua, jos nyt haet apua niin aivan varmasti saat asiat kuntoon! Kaikkea hyvää!
Kiitos kaikille :) puhuin äitin kanssa asiasta, ja ehdotti että terveydenhoitajalle soitettaisiin ensimmäisenä.
Alue: Aihe vapaa
No itse suosittelisin että koulu ja muut vitutusta aiheuttavat asiat laitetaan toistaiseksi jäähylle. Sen jälkeen keskitytään miettimään kuinka sinut saataisiin pirteämmäksi.